Venäjän federaation asevoimien yleisesikunta esitti eilen, että Malesian Airlinesin Boeing 777 –lentokoneen ampui todennäköisesti alas ukrainalainen sotilaskone, mahdollisesti Su-25 –rynnäkkökone.

Ukrainan hallinnon mukaan matkustajakoneen ampuivat alas Itä-Ukrainan venäjämieliset terroristit, nimenomaan Venäjän heille toimittamalla, ja todennäköisesti myös operoimalla, Buk–ilmatorjuntaohjusjärjestelmällä. 

Objektiivinen totuus voi hyvinkin olla jossain näiden kahden argumentin välisessä ilmatilassa.

Epäsuoratuli uudessa taistelutavassa

Suomen Sotilaassa on käsitelty useassa artikkelissa Maavoimien uutta taistelutapaa, joka on viralliselta nimeltään Maavoimien taistelutapa 2015. Siihen liittyy olennaisesti, kuten kaikkeen maasotaan, epäsuoran tulen käyttö. Vaan mitä uutta on luvassa putkien ja murkuloiden maailmaan?

Nato, tuo läntinen Ilmestyskirjan peto, kylmän sodan jäänne, Yhdysvaltain johtama aggressiivinen hyökkäysliitto, sotia aiheuttava organisaatio tai toisten mielestä taas länsimaisen sivistyksen ja demokratian viimeinen linnake ja ainoa Suomen turvallisuuspoliittinen mahdollisuus, jonka suojiin pitäisi kiljuen rynnätä.

Vuoden 1944 kesän kriisistä on oikeastaan kaikki jo kerrottu. Siitä huolimatta tapahtumien kulusta liikkuu yhä vääriä käsityksiä ja liiankin pelkistettyjä kuvauksia. Ikäviä asioita tahdotaan unohdella juhlavuosien tunnelmissa, kokonaiskuva katoaa ylistävien tai skandaalihakuisten yksityiskohtiin takertuvien otsikoiden taakse. Tätä tehdään kaikkialla maailmassa, kyse ei ole yksin suomalaisesta ilmiöstä. Räikeämpiäkin esimerkkejä löytyy. Vaikka mitään todella uutta on vaikea enää löytää, on 70 vuoden aikana juurtuneita harhaluuloja ja väärinkäsityksiä edelleen syytä oikoa.

Jykeväkasvoisen ammattiupseerin olemuksesta huolimatta Veikko Koppisen persoonaa voidaan luonnehtia lämminhenkiseksi perheenisäksi ja herkkätunteiseksi runoilijaksi. Koppinen piti muun muassa sota aikana tiiviisti yhteyttä perheeseensä kirjeitse. Kirjeet olivat pääsääntöisesti optimismin täyttämiä ja avoimen herkkiä, ja moni päättyi lyhyeen runoon tai riimiteltyyn säkeeseen. Veikko Koppisen tytär Kaiju Kallio muisteli isäänsä seuraavasti:

Petteri ja Pasi painivat, Petteri, 82, voitti.

Sivalsi 30 mm putkella, pimeässä.

Kaukana ovat ajat, jolloin Venäjän laajan valtakunnan jalkaväen terävintä kärkeä olivat rihlatuilla tussareilla varustetut tarkk’ampujadivisioonat.

Nyky-Venäjän uudistuvien maavoimien nopeaksi kärjeksi on viimeisen kahden vuosikymmenen aikana kehittynyt erillinen moottoroitu jalkaväkiprikaati (омсбр), ja siitä taistelujaotuksella muodostetut taisteluosastot. Yhtymätyypin nimi johtaa kuitenkin helposti harhaan.

Länsimaat Yhdysvaltojen johdolla ovat syyttäneet Venäjää kansainvälisen oikeuden rikkomisesta Krimillä. Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin, sanoo vanha suomalainen sananlasku. Muiden tekemiset tai tekemättä jättämiset eivät kuitenkaan vapauta Venäjää sen omasta vastuusta. Mutta seuraako rikosta rangaistus vai onko laki voittajan saneltavissa?

Kaikkihan on nähty jo joskus aiemminkin: rajantakaisten sorrettujen väestöjen vetoomukset, palava tarve auttaa heitä sotilaallisesti, rajan yli lähetetyt tunnistamattomat tai paikallisiksi naamioituneet joukot, yhä kauemmaksi vyörytetyt rajat ja niiden tieltä pakolaisuuteen pusketut vastustajat. Potemkinin kulissit nousevat Krimillä ja itäisessä Ukrainassa jälleen maailman ihmeteltäväksi.

On ollut osittain hämmentävää seurata Ukrainan kriisiin liittyvää talouskeskustelua. Osa eurooppalaisista, mutta etenkin suomalaiset, tuntuvat ajattelevan vain kriisin negatiivisia vaikutuksia omaan talouteensa. Sen sijaan kokonaan unohtuu, mihin rajojen siirtäminen, propaganda ja ihmisoikeuksien polkeminen voi johtaa, jos siihen ei reagoida. Haluaisin tässä tuoda muutaman näkökulman tähän keskusteluun puhtaasti liiketoiminnan ja talouden näkökulmasta.