105 kunnian päivää

Pauli Järvenpää

Perjantaina, 13. maaliskuuta 2020, tulee kuluneeksi 80 vuotta talvisodan päättymisestä.

Talvisota oli sota, jonka syttymiseen ei Suomen poliittinen johto uskonut. Eihän maailma nyt voisi niin hulluksi tulla, että ilmisotaan ryhdyttäisiin. Sitä paitsi kenellä olisi syytä hyökätä köyhän ja syrjäisen maan kimppuun. Puolan tilanne oli toki hämmentävä, mutta Puola oli Puola ja se oli kaukana.

Aikalaisarvioiden mukaan neuvottelutie oli vielä auki Suomelle. Uskottiin, että Neuvostoliitto vain pelotteli ja painosti, mutta ei sekään sentään sotaan Suomea vastaan lähtisi. Valtiojohdossa marsalkka Mannerheim oli miltei ainoa, joka ei sortunut kaunisteltuun tilannekuvaan, mutta hänkin oli vain huutavan ääni korvessa.

Sota sieltä tuli ja se kesti 105 kunnian päivää. Se oli sota, jota suomalaiset eivät halunneet, mutta se oli myös sota, jonka estämiseen eivät suomalaisten omat voimat riittäneet.

Syntyi “talvisodan ihme“, joka pohjautui sodan luomaan tilanteeseen, Suomen kansan yhtenäisyyteen yhteistä vihollista vastaan. Talvisota jos mikä, oli hengen voitto materiasta. Sen merkitys on Suomen brändinä“ edelleenkin vahva: jos Suomesta ylipäätään ulkomailla jotain tiedetään, useimmiten se liittyy pienen kansan urheaan taisteluun vapautensa puolesta ylivoimaista vihollista vastaan.

Talvisodan ihme näkyy karulla tavalla maamme kirkkomailla. Palasin juuri hiljattain sukuni haudoilta Pohjois-Satakunnasta, jossa siivosin sukuhautoja ja asettelin leikkokukkia sukuni sankarivainajien muistopaasille Lassilan hautausmaalla.

Lassilan kylä oli vielä jokin aika sitten osa itsenäistä kuntaa, Noormarkkua, joka alueliitosten kautta on tätä nykyä osa Porin kaupunkia. Noormarkussa on kuitenkin edelleenkin kaksi kirkkoa, yksi Finpyyn keskustassa ja toinen Lassilan kylässä.

Ennen sotia Lassilan ja Kairilan kylissä asui yhteensä noin 800 asukasta (Lassilassa lähes 600, Kairilassa vähän yli 200) . Heistä puolet oli naisia ja tyttöjä, toinen puoli miehiä ja poikia. Asevelvollisuusikäisiä, 18-60 -vuotiaita miespuolisia asukkaita eleli Lassilan ja Kairilan kylissä vähän yli 200.

Talvisodassa kaatui tai katosi kaikkiaan noin 25 000 suomalaista ( tarkasti sanoen 25 904 henkilöä) ja noin kaksi kertaa tämä määrä haavoittui. Venäläisten kaatuneiden ja haavoittuneiden määrästä ei ole tarkkaa tietoa, sillä Stalinin Neuvostoliitto ei sotilaallisista tappioistaan tiedottanut. Luotettavimpien arvioiden mukaan venäläistappiot olivat suomalaisiin tappioihin verrattuna ainakin noin viisinkertaiset (127 000 kaatunutta ja 200 000 haavoittunutta).

Kylmäävää luettavaa on se, että pienten Lassilan ja Kairilan kylien sankarihaudoilla on talvisodan jäljiltä 24 sotilaan sankaritaulut. Talvisodan jatkon, jatkosodan, tappiot mukaan luettuina sankaritauluja on 52 kappaletta.

Pauli Järvenpää
Vanhempi tutkija
ICDS, Tallinna

Avainsanat: ,

Share This