2016 – monien valintojen vuosi

USA valitsee uuden presidentin vuonna 2016. Iso-Britannia haluaa muuttaa EU-sopimustaan, ja samalla koko EU:ta ja sen jälkeen järjestää kansanäänestyksen EU:sta. Kiinan talouskasvu yskii. Öljyn hinta on niin matalalla, että Venäjä, Saudi-Arabia ja muut öljystä riippuvaiset maat alkavat olla todellisissa vaikeuksissa. Lähi-idän tilanne on tulenarka ja pakolaiskriisi jatkuu. Terrorismin uhka on kasvanut. 2016 tulee näyttämään suunnan monissa kansainvälisen politiikan suurissa kysymyksissä. Silti on mahdollista tehdä myös positiivinen ennuste alkaneelle vuodelle.

Vuosi alkoi Kiinan pörssikurssien rajulla laskulla, jotka heijastuivat koko maailmaan. Syynä on epävarmuus Kiinan talouskasvussa ja sijoittajat haluavat muuttaa omistuksia käteiseksi. Kiinalla on suuri merkitys maailman taloudessa. Ei kuitenkaan ole lainkaan selvää, miten paljon Kiinan ongelmat vaikuttavat USA:n ja Euroopan yrityksiin ja talouslukuihin. Kiinassa pörssikauppa on hyvin pienen piirin toimintaa. Yhdysvaltain talous on tällä hetkellä varsin hyvässä kunnossa, ainakin verrattuna moniin muihin talouksiin. Myös Euroopassa on kasvun merkkejä.

USA:n sisäpolitiikka on ollut jo vuosia polarisoitunutta ja tilanne näyttää vain kärjistyvän. Tämä heijastuu myös ulkopolitiikkaan. Viimeisin esimerkki on voimakas arvostelu Obaman ajamalle Iranin ydinsopimukselle. Todennäköisesti kuitenkin myös Republikaanipresidentti olisi ollut halukas löytämään sopimuksen Iranin kanssa, puhtaasti käynnissä olevan valtapiirijakotilanteen takia. Iran on liian tärkeä maa jätettäväksi yksin Venäjän ja Kiinan käsiin. Voimmekin olettaa, että maailmaan on palaamassa hyvin pragmaattinen ja taktinen valtapiirien jako, jossa myös ideologisista kysymyksistä voidaan joustaa. Tämän realiteetin todennäköisesti kuka tahansa seuraava USA:n presidentti tunnustaa.

Kiinalla ja Venäjällä on tänä vuonna suurempia talousuhkia kuin Yhdysvalloilla. Se varmasti heijastuu myös suurvaltapolitiikkaan. Reaalisesti se tarkoittaa, että niillä on vähemmän resursseja. BRICS-maiden roolin tuskin vahvistuu maailmassa tänä vuonna, kun niiden aika ja voimavarat menee omien ongelmien ratkaisuun. Mutta poliittisesti se voi tarkoittaa entistä aggressiivisempaa ulkopolitiikkaan, jolla koetetaan saada kansa yhtenäiseksi ja unohtamaan taloushuolet. Venäjällä on oikea talousromahduksen uhka, toisin kuin Kiinalla, jolla on edelleen merkittävät voimavarat, mutta toisaalta kansa odottaa jatkuvaa kasvua. Nykyisellä öljyn hinnalla Venäjää uhkaa valuuttavarantojen loppuminen. Se tulee joka tapauksessa tarkoittamaan merkittäviä menoleikkauksia valtion taloudessa.

EU on vuosia joutunut lähinnä hoitamaan päälle kaatuvia kriisejä. Etelä-Euroopan talouskriisi ei ole ohi, mutta monessa EU:n taloudessa on myös positiivisia merkkejä. Uusi haaste on tietenkin pakolaiset ja maahanmuuttajat ja miten EU kykenee hoitamaan ulkorajansa ja toisaalta Schengen-sisärajat. Ison-Britannian neljän pääkohdan vaatimuslista muuttaa sen suhdetta EU:in ja myös EU:n toimintaa on lopulta hyvin maltillinen. Oman haasteensa asettaa myös eri EU-maissa nousevat ja osittain jo vallassa olevat puolueet, joilla kaikilla ei ole kovin demokraattisia päämääriä tai toimintatapoja. Tällaisia merkittäviä puolueita on jo ainakin Unkarissa, Puolassa ja Ranskassa. Ainakin USA arvelee, että nämä puolueet saavat myös rahoitusta Venäjältä. Oma lukunsa on sitten lukuisat alueet EU:n sisällä, jotka hakevat itsenäisyyttä, kuten Skotlanti ja Katalonia. Ne pääsääntöisesti haluaisivat kuitenkin pysyä osana EU:ta, mitä tosin niiden nykyiset emomaat haluavat lähinnä vaikeuttaa.

Lähi-idän tilanne näyttää muodostuvan vain monimutkaisemmaksi. Syyrian osalta on hieman positiivisia odotuksia, kun kansainväliset neuvottelut saadaan alkuun, mutta erityisesti mielenkiintoista on nähdä Venäjän käyttäytyminen ja tavoitteet neuvotteluissa. Iranin ja Saudi-Arabian välit ovat kiristyneet, mikä jakaa alueen muslimivaltioita. Toisaalta myös USA:n sopimus Iranin kanssa tuottaa kitkaa sen suhteisiin Israeliin ja Saudi-Arabiaan. Ja toisaalta kurditaistelijoiden tukeminen ISIS:ia vastaan hankaloittaa USA:n suhteita Turkkiin, joka toisaalta on valmis kovaan peliin myös Venäjän ja EU:n kanssa. Lähi-idän tilanne on ehkä epäselvempi kuin vuosikymmeniin, kun vanhat ystävyyssuhteet ja valtapiirit eivät ole enää voimassa.

Terrorismin uhka on kasvanut kaikkialla, erityisesti ISIS:n ansiosta. Sinänsä terrorismi ei ole kuitenkaan niin uusi asia kuin julkisesta keskustelusta ja mediasta voisi välillä päätellä. Länsimaiden ulkopuolella terrorismia on tapahtunut jatkuvasti ja myös lännessä, etenkin Euroopassa, terrorismin kanssa on eletty, oli sitten kyseessä 1970-luvun vasemmistoterroriaalto tai erilaiset alueellisesti liikkeet kuten IRA, baskit tai muut itsenäisyysliikkeet. Välissä oli toki lyhyt vaihe, jolloin uskottiin, että terrorismi on voitettu.

Kaukoidässä mielenkiintoinen kysymys on erityisesti Kiinan valtapolitiikka. Kiina haluaa selvästi tulla alueen mahdiksi, mikä huolettaa montaa muuta alueen valtiota. USA solmi TPP-kauppa-aluesopimuksen (the Trans-Pacific Partnership) usean Aasian maan kanssa viime vuonna. Kaakkois-Aasian maat (ASEA-maat, The Association of Southeast Asian Nations) ovat myös sopineet vapaakauppa-alueesta. Nämä hankkeet voi nähdä myös vastapainona Kiinan toimille ja niillä on USA:n tuki.

Suomi on talouden osalta pudonnut jopa Euroopan kehityksen vauhdista. Samaan aikaan Suomen suunta on kateissa monella tasolla. Ei ole selkeää visiota siitä, mistä tulevaisuuden talouskasvu voisi tulla. Mutta myöskään EU-politiikassa ei näytä olevan selkeää visiota ja tavoitteita, Suomesta on tullut reagoiva jäsen. Naton osalta jatkuu täydellinen oikean keskustelun puute ja kaksijakoinen eteneminen, jossa poliittisesti mitään ei haluta tehdä, mutta käytännössä Suomi ottaa aktiivisesti osaa erilaisiin Naton harjoituksiin ja toimintaan. Hallituksen aika menee päivittäisten ongelmien hoitamiseen ja tasavallan presidentti keskittyy kaikkia tasapuolisesti miellyttävien puheiden pitämiseen ja Putinille soitteluun.

Kokonaisuutena näyttää helposti siltä, että maailma on täynnä ongelmia ja asiat menevät vain huonompaan suuntaan.

Mutta maailmassa tapahtuu myös paljon positiivista kehitystä, joista esimerkkinä on vaikka absoluuttisen köyhyyden vähentyminen, monilla alueilla kriisien vähentyminen ja myös talouden osalta voidaan monessa maassa odottaa parempaa vuotta kuin muutama edellinen.

Uhkakuvaennusteita on niin paljon, että joskus on hyvä tehdä myös positiivisia ennusteita ja koittaa katsoa, mitkä asiat voivat kehittyä parempaan suuntaan.

Positiivinen ennuste vuodella 2016 sisältää ainakin seuraavat asiat:

1) USA:n ja Euroopan talous kasvaa kohtuullista vauhtia,

2) Syyrian tilanteen osalta päästään sopimukseen, jolla voimavarat saadaan ISIS:n kukistamiseen ja Syyriassa saadaan valta vaihdettua,

3) Kiinan pörssiongelmat rajoittuvat sen omaan hyvin rajoittuneeseen pieneen sijoittajapiiriin,

4) EU löytää sopimuksen niin Iso-Britannian vaatimusten kuin raja- ja pakolaistilanteen osalta viime hetkellä, kuten EU:lla on tapana,

5) talousahdinko ajaa Venäjän sopuisampaan politiikkaan tai jopa hallittuun vallanvaihtoon,

6) USA:n puolueet toteavat että sisäpoliittisten ääripäiden sijaan tarvitaan politiikkaa, jossa voidaan paremmin sopia asioista, ja

7) islamilainen terrorismiaalto alkaa laimentua sekä sen vastaisen taistelun että liikkeen suosion huipun taittumisen ansiosta.

Niin politiikassa kuin yritysjohtamisessa positiivista kehitystä tapahtuu yleensä silloin, kun johdolla on visio ja toimintasuunnitelma, mitä se haluaa tehdä ja miten. Jos toiminta on pelkästään reagointia ulkoa tuleviin asioihin, ongelmien ratkomista ja sisäistä valtapeliä, positiivista kehitystä ei tapahdu. Kansainvälisessä politiikassa tarvitaan nyt juuri niitä johtajia, joilla on kyky ja visio rakentaa parempaa maailmaa.

Share This