Elämää talvisodan jälkeen

Suomen armeijan vaikeudet eivät päättyneet talvisodan päättymisen myötä, nyt oli edessä uusia suuria ongelmia. Kenttäarmeijan oli vetäydyttävä uuden rajan taakse samanaikaisesti kun samaan suuntaan oli liikkeellä 320.000 karjalaista evakkoa omaisuutensa kanssa. Siinä missä armeija oli jo perusteiltaan tekemisensä suunnitteleva ja kurinalainen joukko ei samaa voi sanoa siviileistä. Siviiliviranomaisilla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin improvisoida karjalaisten matkaa Suomeen.

Rauhansopimuksen mukaan vetäytymisen tuli alkaa 15.3. klo 10. Periaatteena oli että joukot vetäytyivät vähintään 7 km päivässä ja Puna-armeija seurasi suomalaisia niin, että joukkojen väliin jäi aina tuo sama 7 km. Suomen armeija vetäytyi pääosin alueilta joita se ei ollut sodassa menettänyt, Puna-armeija puolestaan tyhjensi mm. valtaamansa Petsamon. Karjalan kannaksella vetäytyminen alkoi jo 14.3 ja joukot olivat uuden rajan takana 19.3. iltaan mennessä. Saavutus on kunnioitettava, käytössä oli vähänlaisesti teitä eivätkä joukot olleet ehtineen valmistautua tehtävään. Päämaja sen sijaan oli ollut hereillä koska se pystyi antamaan käskyn vetäytymisestä organisoidusti peräti jo 13.3.

Suomalaisten vetäytyminen ja Puna-armeijan eteneminen sujui pääosin ilman konflikteja, vain Sortavalassa oli välikohtaus johtuen siitä että venäläiset saapuivat kaupungin edustalle jo 16.3. ja vaativat sen luovuttamista vaikka rauhansopimuksen mukaan tämän piti tapahtua vasta 19.3. illalla. Syynä oli eriävä käsitys siitä missä etulinja sijaitsi. Neuvotteluin asia saatiin hoidettua, mutta siviiliväestö lähti kuitenkin kaupungista paonomaisesti jättäen omaisuutensa pääosin jälkeensä.

Jutun pääkuva: Jalkaväkirykmentti 11:n miehiä marssilla 16. maaliskuuta. SA-Kuva.

Oman lukunsa vetäytymisessä muodosti Hangon vuokra-alue, joka rauhansopimuksessa sitouduttiin tyhjentämään kymmenessä päivässä eli 23.3. mennessä. Sotaväkeä alueella ei paljoa ollut, mutta  rannikkolinnakkeiden kaluston evakuointi oli hankalaa. Pääpaino oli siviilien ja heidän omaisuutensa evakuoinnissa. Evakuointi tehtiin määräajan puitteissa ja viimeiset suomalaiset jättivät vuokra-alueen vasta 25.3. Suomalaiset vastasivat venäläisten pyynnöstä parisen vuorokautta rauhansopimuksen takarajan jälkeenkin vielä alueen järjestyksenpidosta ja mm. palovartioinnista.

Kaakkois-Suomen siviilien ja heidän omaisuutensa evakuointia varten Päämaja perusti jo 13.3. evakuointitoimiston, jota johti everstiluutnantti Jussi Turtola. Siviilihallinnon puolella evakuointia johti Siirtoväen Huollon Keskus, jonka johtaja tohtori Urho Kekkonen siirtyi 15.3. em. sotilaallisen elimen yhteyteen ja yhteistoiminta parani olennaisesti. Evakuoinnin periaatteena oli, että sotilasviranomaiset ohjasivat, suorittivat ja avustivat evakuointia, siviiliviranomaiset puolestaan huolehtivat siviiliväestön ja heidän omaisuutensa vastaanottamisesta uuden rajan takana sekä siirsivät evakuoidut edelleen eri puolille Suomea.

Kiperintä evakuointi oli Kannaksella eli Viipurin läänissä. Kannaksen armeijan vahvuus oli noin 150.000 miestä ja siviiliväestöä karjoineen oli evakuoitava noin 200.000 henkeä. Kaiken mahdollisen maasta löytyvät kuljetuskaluston keskittämisellä tehtävä saatiin pääosin suoritettua.

Näin kirjoitettuna evakuointi näyttäytyy vain teknisenä suorituksena, mutta todellisuudessa se oli karjalaisille ennennäkemätön katastrofi. Talot, maat, asunnot, tehtaat jne. oli jätettävä ja käytännössä vain osa irtaimistosta saatiin mukaan. Monet itkut itkettiin kun kotikonnuilta lähdettiin kohti tuntematonta eikä kaikki todellakaan mennyt kitkatta. Katkeruus oli oikeutettua jo pelkästään siitä syystä, että mahdollisesta kompensaatiosta ei ollut mitään tietoa lähdön koittaessa. Evakuoinnin on täytynyt olla siviiliväestölle suuri yllätys, sotatapahtumista ei oltu uutisoitu erityisen totuudenmukaisesti ja rauhaehdot olivat kovat, luovutettavaksi tuli alueita, jotka olivat vielä rintaman takana. Suomen armeijan todellisesta tilasta tai valtionjohdon hyvin vähäisistä poliittisista vaihtoehdoista ei tietenkään tiedetty.

Alkuperäinen kuvateksti kuului “Siirtoväkeä Savonlinnan Faneeritehtaalla”. Naisia ja lapsia näkyy olevan, miehet olivat vielä armeijan harmaissa, kuva otettu 20. maaliskuulta eli 80 vuotta sitten. SA-Kuva.

Russarön linnakkeen putkia evakuoidaan 20. maaliskuuta eli tasan 80 vuotta sitten. SA-Kuva.

Avainsanat: ,

Share This