Afganistanin tukitoimet: tekoja, ei vain lupauksia

Pauli Järvenpää

Tämän viikon alkupuolella lähes 70 maan ulkoministerit tapasivat toisensa Genevessä. Tai pikemminkin he olivat korona-ajan käytäntöjen mukaisesti yhteydessä toisiinsa virtuaalisesti, keskuspaikan ollessa Sveitsin konferenssikaupunki Geneve.

Kyseessä oli Afganistanin ties jo monesko tukikonferenssi, josta toivottiin tuolle rutiköyhälle maalle siunaantuvan selkeätä taloudellista tukea, ei vain tyhjiä lupauksia tuesta, niin kuin niin valitettavan usein on asianlaita näiden kansainvälisten donor-kokousten suhteen ollut. Konferenssin järjestäjinä toimivat tällä kertaa Suomi, YK ja Afganistanin hallitus, joten sen onnistumiselle oli ladattu melkoinen määrä odotuksia.

Pahaenteisesti kokousta varjostivat lisääntynyt väkivalta sekä kasaantuvat vaikeudet maan hallituksen ja Taleban-liikkeen välisissä rauhanneuvottteluissa.

Täytyy kyllä rehellisesti todeta, että minuakin jonkin verran oudoksuttaa havaita Talebanin asema täysin valtuuksin toimivana osapuolena näissä rauhanneuvotteluissa: niin sitkeästi minussa elää runsaan kolmen vuoden mittainen pestini Suomen suurlähettiläänä Kabulissa ja siltä ajanjaksolta 2010-2013 keräämäni kokemukset.

Tietysti minun pitäisi muistuttaa itseäni, että Taleban on nyt pitkälti toinen kuin se oli silloin ja että se on nyt legitiimi osapuoli, jota ilman rauhaa ei saada aikaan Afganistanissa.

Toisaalta myös Afganistanin kansa on muuttunut. Ja sillä on pitkä muisti. Ei se halua sitä Taleban-hallintoa takaisin, joka sitä 1990-luvulla rajoitti, nöyryytti ja mitä raaimmilla tavoilla kuritti. Mutta kun toisessa vaakakupissa on nykyinen hallinto, joka on etenkin paikallistasolla ilmeisen osaamatonta, kyvytöntä ja korruptoitunutta, niin jotkut Taleban-hallinnon piirteet saattavat nousta esille jopa positiivisina.

Otetaanpa esimerkiksi paljon puhuttu sharia-laki, jota ei toden totta voi länsimaiden oikeuskäytäntöjen mukaisena pitää. Se perustuu pitkälti sovitteluun, jossa perheiden tai sukujen välisillä neuvotteluilla riita-asia saadaan sovittua. Sovitteluun on todennäköisesti tarvittu kärsineen osapuolen hyvittelyä.

Hyvitykseksi kelpasivat vanhoillisissa maalaisoloissa silkan rahan ohella kamelit ja lampaat, usein myös perheen nuoret tytöt. Riita saatiin sovittua ja kärsinyt osapuoli hyviteltyä. Vaikka sharia-tuomiot ovat raakoja – varkaudesta saattaa menettää kätensä tai aviorikoksesta joutua kivitettäväksi – niin ainakin tuomioita jaetaan nopeasti ja tehokkaasti. Ja mikä tärkeintä, afgaanit itse tuntuvat shariaa arvostavan.

Tukikonferenssista saatujen tietojen mukaan se onnistui jopa yli odotusten niin, että lupauksia kertyi yhteensä noin 1,2 miljardia euroa jaettuna neljälle vuodelle. Tämä määrä on Afganistanin käytettävissä edellyttäen, että Afganistanin hallitus itse huolehtii ihmisoikeuksista maassaan. Kansainvälisen yhteisön on nyt vain sitten jaksettava pitää omalta puoleltaan huolta siitä, että tuki löytää tiensä niihin kohteisiin, joihin se on tarkoitettu.

Kirjoittaja on Suomen entinen suurlähettiläs Kabulissa vuosina 2010-2013.

Taleban-taistelijoita luovuttamassa aseitaan.

Share This