Aidat, aidanseipäät ja SIGINT

Tänään saatiin vihdoin julki esitys uudeksi tiedustelulaiksi, jota on kulissien takana valmisteltu jo pitkään. Lakiluonnoksessa määritellään verraten yksityiskohtaisesti viranomaisten tiedusteluvaltuuksien rajat muun muassa signaalitiedustelun, peitetoiminnan ja tietolähteiden käytön osalta. Helsingin Sanomien toimittajat Laura Halminen ja Tuomo Pietiläinen ovat tehneet varsin kattavan selvityksen suunnitelmista. Lainsäädäntöä valmistelleen työryhmän mietintö löytyy kokonaisuudessaan tästä.

Turvallisuuspolitiikkaa blogissaan käsittelevä Janne ”Rysky” Riiheläinen arvioi kommentissaan, että sotilas- ja siviilitiedustelu on lainsäädännön uudistamisessa kytketty yhteen nimenomaan vaikeamman siviilipuolen läpimenon edistämiseksi – siinä näet puututaan verkossa tapahtuvaan viestintään. Arvio ei ole välttämättä täysin väärä.

Politiikan toimittaja Olli Ainola ottaa puolestaan kirjoituksessaan esiin korostetusti sotilaspuolen kysymykset ja sen, kuinka tiedustelukykyämme on ajettu alas presidentti Tarja Halosen ja ulkoministeri Erkki Tuomiojan valtakausilla. Ainolan mukaan he estivät ”suomalaisten viranomaisten soluttautumisen Venäjän asevoimien käyttämiin kaapeleihin ja kuituihin”.

”Tarvitseeko enää muistuttaa kaksikon huippukaudella Suomen tekemistä muista sankariteoista kuten jalkaväkimiinojen kieltämisestä ja panssarivaunujen sulattamisesta”, Ainola kysyy.

Esityksen sisältöä ja siitä käytävää keskustelua lukiessa tulee väkisinkin mieleen, olisiko sotilas- ja siivilipuolen lakiesitykset syytä erottaa toisistaan selkeästi ja käydä kummastakin oma debattinsa. Muutoin on vaarana, että kiireelliset uudistukset jäävät tekemättä tai vaihtoehtoisesti läpi pusketaan sellaistakin, joka ei ole isänmaan eduksi.

Suojelupoliisin vuosikirjassa todetaan, että ”vuonna 2016 havaittiin useita tapauksia, joissa suomalaisia tietoverkkoja käytettiin hyväksi vakoilukampanjoissa kolmansia maita vastaan”. Signaalitiedustelun uudistustarve on etenkin tästä näkökulmasta ymmärrettävää. Samalla on syytä muistaa, että erilaiset bulvaanijärjestelyt ovat mahdollisia myös HUMINTin eli henkilötiedustelun piirissä. Suurempia valtuuksia on helpompi käyttää väärin.

Myöskään tiedustelun valvonnan ulottaminen parlamentin piiriin ei ole vailla vaaroja. Parhaimmillaan se on mekanismi, jolla estetään ylilyöntejä – pahimmillaan kyseessä on kultakaivos Moskovan tiltuille, koska Suomessa ei osata eikä haluta ehkäistä heidän pääsyään asemiin, ei profiloida henkilöitä relevantilla tavalla saati vetää tuosta profiloinnista oikeita johtopäätöksiä.

Avainsanat: , , ,

Share This