Aivokuolema ja suunnitelma B

Viime päivinä on jälleen keskusteltu paljon Naton kyvykkyyksistä ja puolustusliiton keskeisimmän liiman, viidennen artiklan pitävyydestä. Ranskan presidentti Emmanuel Macronin kommentti järjestön “aivokuolemasta” herätti voimakkaan vastareaktion, jonka myötä muun muassa Saksan liittokansleri Angela Merkel äityi vakuuttamaan allianssin toimivuutta.

Uutta Hansaliittoa on väläytelty niin kaupan kuin turvallisuudenkin yhteistyökehikoksi pirstaloituvassa Euroopassa. Suunnitelmia ei kuitenkaan yleisesti pidetä realistisina. (By Credited as London: Wm Heinemann / Friedrich Graf – H.F. Helmolt, History of the World, Volume VII, Dodd Mead 1902. Plate between pages 28 and 29., Public Domain, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=26391243)

Macronin haastattelu saattoi olla tarkoitettu keskustelunavaukseksi presidentti Donald Trumpin toisen kauden näyttäessä yhä todennäköisemmältä. Toisaalta alkujaan transatlantistisena liberaalina virkaansa nousseen entisen investointipankkiirin viimeaikaiset ulko- ja turvallisuuspoliittiset liikkeet ovat herättäneet muutenkin hämmennystä.


Ryhdyttyään ajamaan dialogin lisäämistä Venäjän kanssa – ilmeisesti Kiinan etenemisen patoamiseksi – presidentti on ainakin toistaiseksi sulkenut EU-oven Albanialta ja Pohjois-Makedonialta, joka hiljattain sai sovittua nimikiistansa Kreikan kanssa. Tähän voi vain todeta, että pitkälti Ranskasta johtunut Ukrainan ja Georgian länsi-integraation jarruttaminen myötävaikutti vahvasti vuodesta 2008 eteenpäin pahenneiden geopoliittisten ongelmien taustalla. Lisäksi voi kysyä, mitä mieltä Kiinan patoajalla on hidastaa eurooppalaisen kanssakäymisen syventämistä maissa, joista ainakin Pohjois-Makedonia on ollut pahimmillaan jopa poikkeuksellisen velkaantunut Pekingille.


Mikä on Macronin mielenmuutoksen taustalla? Toisaalta kyse lienee johtajuuden ottamisesta saksalaisten painiskellessa henkilö- ja linjavalintojen ristipaineessa. Kaikkea olennaista on tuskin kuitenkaan kerrottu julkisuuteen.


Toissapäivänä lisää vettä myllyyn heitti Viron sisäministeri Mart Helme todetessaan Politiikan toimittajat ry:n tilaisuudessa Tallinnassa maan kehittelevän “suunnitelma B:tä” puolustusliiton lamaantumisen varalle. Viron suurlähettiläänä Moskovassa aiemmin toimineen Helmen mukaan Yhdysvallat on kiinnostunut lähinnä Kiinasta ja Euroopan unioni on “menettämässä otettaan”, eikä voi Macronin unelmista huolimatta olla tulevaisuuden voimakeskus.


Virolaispäättäjät irtisanoutuivat kilvan lausunnosta, vaikka sinänsä kommenttien informaatioarvo lähenteli nollaa. Jos “suunnitelma B” tarkoittaa sitä, mitä oletettavasti kaikki hallitukset ja niiden virkamieskoneistot tekevät – varautumista eri skenaarioihin ja yhteistyömahdollisuuksien etsimistä – mitään olennaista ei tuotu julki. Myös Helme piti monien ulkomaisten päättäjien tavoin Macronin Nato-kommentteja liioiteltuina.


Kaikesta huolimatta on todennäköistä, että erilaisia kerroksellisia liittolaissuhteita, yhteistyömalleja ja sopimuksia tullaan jatkossa arvostamaan korkeammalle. Viron Ulkopoliittista instituuttia johtava Kristi Raik nosti taannoin Kalevassa julkaisemassaan kirjoituksissa esiin paradoksin, jonka ratkaisua luultavasti pohditaan parhaillaan sekä Pariisissa, Helsingissä että Tallinnassa. Kuinka varautua olemassaolevien järjestelmien hajoamiseen samalla kiihdyttämättä itse prosessia?


Erityisesti kaksi asiaa ovat herättäneet allekirjoittaneen huomion: ensinnäkin Venäjän ja Kiinan välisen uhan patoamiseksi esitettyjen toimenpiteiden perustuminen vääriin taustaoletuksiin ja toiseksi Nato-standardien ja muiden vastaavien – puhutaan sitten teknologiasta, henkilöturvallisuudesta tai komentorakenteista – pirstaloitumisen merkityksen aliarvioiminen.


Huolimatta pyrkimyksestä padota Kiinaa Venäjän avulla – tai päinvastoin – mailla on itäisessä Euroopassa pitkälti yhteiset intressit. Kiinalla on rahaa ja halua investoida, Venäjällä sotilaallista kapasiteettia ja vakoilu- sekä vaikutusverkostoja. Antamalla periksi Venäjälle Euroopassa tuskin vähennetään Kiinan vallan kasvua, jota Moskovan edistämä korruptio edesauttaa. Toisaalta taloudellisesti raaka-aineriippuvaisen ja muuten pääomaköyhän Kremlin ei tarvitse elättää yhteistyökumppaneitaan itse. Työnjako näkyy selvästi Venezuelassa, jonne Venäjä avoimestikin myönsi lähettäneensä sotilaallis-teknologista apua ja jonka kanssa Kiinalla on erittäin läheiset taloudelliset suhteet.


Toiseksi asejärjestelmien, teknologian ja muun kriittisen infrastruktuurin näkökulmasta yhteiset standardit turvallisuudessa ja kaupankäynnissä valvontamekanismeineen ovat keskeisiä. Naton pirstaloituminen tai Euroopan unionin roolin kasvattaminen esimerkiksi tiedustelussa ja terrorismintorjunnassa ilman oikeita menettelytapoja olisi vähintäänkin riskialtista, jälkimmäisen kohdalla ehkä jopa tuhoontuomitun vaarallista.


Lokakuussa pidetyssä Riian turvallisuuskonferenssissa – johon allekirjoittanut osallistui – puhuttiin ns. salin ulkopuolella epäilyksestä, että jopa Naton ulkopuolisen länsimaa Ruotsin kriittistä teknologiaa olisi päässyt livahtamaan Venäjälle. Samoihin aikoihin oli uutisoitu lentokonevalmistaja Bombardierin joutuneen rahanpesututkinnan kohteeksi Ruotsissa. Tällä viikolla on tullut ilmi JAS-Gripen -hävittäjiäkin valmistavan Saabin pääomistajasuvun SEB-pankista lukuisia rahanpesuepäilyjä. Swedbankin puolestaan uskotaan mahdollistaneen pakotteiden kohteena olevan Kalashnikovin toimijoille rahansiirtoja, mikä voi pahimmillaan uhata yrityksen koko liiketoimintaa.


Toisaalta viimeaikaiset keskustelut ovat sisältäneet paljon ohipuhumista, väärinymmärryksiä, viestinnällistä harkitsemattomuutta ja semantiikkaa. Joulukuussa on luvassa sekä Naton huippukokous Lontoossa että todennäköisesti Ukrainan sodan ratkaisuun keskittyvä ns. Normandia-formaatin puitteissa toteutettava tapaaminen Pariisissa. Niiden jälkeen olemme taas viisaampia – voihan olla, että myrskyn jälkeen koittaa jos ei poutasää, ainakin ratkaisun ja yhteistyön aika.

Share This