[ takaisin artikkeleihin ]
Länsi tukee itsesensuurillaan islamisteja
KUVIA MUHAMMEDISTA
...eli paljon melua tyhjästä
Maailma kohisee tanskalaislehden pilakuvista ja profeetan pilkasta. Vai onko kyse jostakin muusta, kun jo Suomessakin erotetaan päätoimittajia? Ennakkoluulot ja väärät käsitykset palvelevat aina ääriliikkeiden päämääriä. Rajoittamalla sananvapautta ruokitaan ennakkoluuloja ja estetään väärien käsitysten oikaisu. Sensuuri ja kirjaroviot ovat askel niiden oikeiden rovioiden suuntaan. Suomen Sotilas selvitti mitä koraani ja sen eri tulkinnat sanovat profeetan kuvista. Artikkeli on tavallisesta poiketen varustettu lähdeviittauksilla, jotta lukijat voivat halutessaan tutustua laajemmin aiheeseen.
Kohutut profeetan kuvat ovat vain tekosyy nostaa lännenvastaisia mielialoja ja pakottaa maltillinen islamilaisten valtaenemmistö valitsemaan puolensa epäpyhässä sodassa islamilaisen maailman vallanpitäjiä vastaan. Kaikkien fanaatikkojen tavoin myös islamisti-kiihkoilijat ovat pieni vähemmistö, joka ei joko ymmärrä tai välitä islamin todellisesta sisällöstä. Kiihkoilijoita ja sanavapauden rajoittajia löytyy muualtakin kuin islamilaisesta maailmasta. Meilläkin on tabumme, kielletyt puheen ja kuvaamisen aiheet. Koraani ei kuitenkaan kiellä Jumalan saati ihmisten kuvaamista. Jyrkimmänkin tulkinnan mukaan kuvakielto on johdettavissa vain yhdestä suurasta (5:90), jossa "uhrikivet" voidaan tulkita myös patsaiksi:
"Uskovaiset! Viini, maisir-peli, uhrikivet ja arpanuolet ovat inhotus ja Saatanan työtä. Välttäkää siis niitä, jotta menestyisitte!" (Hämeen-Anttila 1995). Muissa suomennoksissa kyseessä ovat "(uhripalvelus) pystytettyjen kivien edessä" (Ahsen Böre 1942) tai "jumalankuvat" (Aro & Salonen & Tallqvist 1957)."
Kyse on ensisijaisesti alttareista, joita vaaditaan välttämään, ei kieltämään. Samalla tavalla muslimien tulee välttää mm. viiniä, joka on kuitenkin sallittu kristityille (jopa Iranissa ehtoollisviininä).
Kielletyt kuvat
Muhammedin kootut teot ja puheet (mm. kahdessa arvostetuimmassa, imaami al-Buharin ja imaami Muslimin hadith-kokoelmissa) paheksuvat kaiken elollisen kuvaamista. "Tähän on kaksikin syytä. Kuvat saattavat kääntää hartaudenharjoittajan ajatukset pois rukouksesta ja vielä tärkeämpää on se, että taiteilija kilpailee ainoan Luojansa kanssa." (E. Mainesin artikkeli "Islamin maailma", s. 31 kirjasta "Islamin taideaarteita Eremitaasin kokoelmista", Wäinö Aaltosen museon julkaisuja 16, Turku 1995)
Kumpikin perustelu on peräisin ilmeisesti Muhammedin lempivaimon Aishan kertomuksesta, josta on useita versioita. Aisha oli ripustanut ryijyn tai verhon, jossa oli lintujen tai siivekkäiden hevosten kuvia. Muhammed ei niistä pitänyt, koska ne häiritsivät häntä rukoillessaan. Aisha teki sitten verhosta tyynyjä, mutta erään version mukaan kyse oli alun perinkin tyynyistä. Muhammed oli abstraktin taiteen ystävä ja hänen kerrotaan sanoneen samassa tai muussa yhteydessä, että Luojan jäljittelijät saavat katua viimeisellä tuomiolla, kun Jumala käskee heitä puhaltamaan eloa tekeleisiinsä. Lisäksi Muhammedin kerrotaan varoittaneen, etteivät enkelitkään astu huoneeseen, jossa on kuvapatsaita tai koiria. (al-Buhari 3225, 5954-5963 ja 7042; Muslim 5246-5276)
Aisha kertoi myös leikkineensä nukeilla ystävättäriensä kanssa, jotka säikähtivät ja katosivat verhojen taakse Muhammedin tullessa paikalle. Muhammed oli kuitenkin puhunut tytöille tapansa mukaan niin ystävällisesti, että nämä rohkaisivat mielensä ja jatkoivat leikkiään. (al-Buhari 6130)
Näistä kertomuksista ovat islamilaiset oikeusoppineet päätelleet, että viattomaan leikkiin tarkoitetut nuket ovat eri asia kuin palvontaan tarkoitetut patsaat. Vastaavasti täytyy päätellä, etteivät liioin karikatyyrit ole verrattavissa ikoneihin.
Kerrotaan myös, että kun Kaaban seiniltä poistettiin koptien maalauksia, Muhammed säästi Jeesus-lasta ja Neitsyt Mariaa esittävän kuvan, joka tuhoutui vasta kaksi sukupolvea myöhemmin tulipalossa. (Heikki Palvan artikkeli "Taiteet ja arkkitehtuuri", s. 448 kirjassa "Islamilainen kulttuuri", Keuruu 1998; Thomas Walker Arnold: Painting in Islam, New York 1965, s. 7)
Profeetta vieraalla maalla
Missään ei siis määrätä rankaisemaan kuvien tekijöitä maallisessa oikeudessa. Islamilaisessa laissa on sitä paitsi eri säädökset muslimeille kuin muille, eikä islamilainen laki edes vaadi toimivaltaa islamilaisen maailman ulkopuolella tapahtuviin rikoksiin. Muhammed ei ollut kiihkoilija, vaan ymmärtäväinen ja käytännöllinen mies. Hänen seuraajansa tulkitsivat islamia vaihtelevasti ja joissakin maissa (viimeksi Taliban-hallinnon alaisuudessa) kuvakielto on ollut hyvinkin tiukka. Useimmiten muslimit ovat kuitenkin hyväksyneet eläinten, ihmisten ja profeettojenkin kuvaamisen, vaikka Muhammedin kasvot on mieluiten jätetty piirtämättä tai peitetty hunnulla.
"Eräissä keskiajan historiallisissa teoksissa on useita Profeetan ja hänen lähimpien kumppaneidensa kuvia. Nykyisin sellaisten kuvien kuviakaan ei siedetä, ei edes tieteellisissä teoksissa, ei mieluusti, vaikka kasvoja ei olisi kuvattu. Sen sijaan ei pidä ihmetellä, jos näkee hurmaavan kauniin Gabrielin ja pässin maalattuna turkkilaisen ravintolan seinään." (Palva, s. 450-451)
Arkkienkeli Gabriel sentään välitti Jumalan sanoman Muhammedille. Myös Jeesus on muslimien kunnioittama profeetta, josta heillä ei ole tapana tehdä kuvia, mutta edes Lähi-idässä muslimit eivät ole puuttuneet kristittyjen oikeuteen rukoilla krusifiksejä. Koraani (4:152) kieltää tekemästä eroa profeettojen välillä.
Profeetan kuvia
Muslimit eivät ole salailleet Muhammedin ulkonäköä, mutta perimätieto on näidenkin suhteen osin ristiriitainen. Kaikkien kuvausten mukaan Muhammed oli keskikokoinen ja mustapartainen, mutta joidenkin mukaan hänellä oli myös punertaviksi värjäytyneitä haivenia. Hänen ihonsa oli hyvä ja verevä, useimpien mukaan vaalea. (al-Buhari 3547-3551 ja 5900-5904)
Keskiaikaisista miniatyyreistä löytyy muslimitaiteilijoiden kuvaelmia Muhammedin elämästä. Vanhin lienee 1200-luvun alussa piirretty kuva Muhammedista väittelemässä kristityn piispan ja prefektin kanssa, jota säilytetään Egyptin kansalliskirjastossa. (Jean-Jacques Lévêque: "Islamilainen ja intialainen maalaustaide", Helsinki 1980, s. 184)
".Ne eivät ole islamin ainoita edustajia kuten ei natsipuolue ollut saksalaisen kulttuurin ainoa edustaja. Niiden yritys esittää islam synkkänä kulttuurina, jolta puuttuu huumorintaju, on osa samaa diskurssia, joka väittää 'itsemurhamarttyyriuden' olevan kaikkien tosi uskovaisten korkein päämäärä."
Muhammed vastaanottaa lähettiläitä Medinassa.
Edinburghin yliopiston kirjastossa säilytettävässä persialaisen Rashid al-Dinin maailmanhistorian käsikirjoituksessa 1300-luvun alusta on kuvituksena peräti kahdeksan miniatyyriä Muhammedin elämänvaiheista. Samassa kirjastossa on samalta ajalta myös al-Birunin käsikirjoitus, jossa Muhammed on retkellä Jeesuksen kanssa ja pitää jäähyväissaarnaa Mekassa. New Yorkin Metropolitan-taidemuseossa ja Ranskan kansalliskirjastossa on kaksi 1400-luvun Afganistanissa valmistettua käsikirjoitusta, joihin sisältyy mm. kuvasarja Muhammedin taivasmatkasta, joka on muutenkin häntä esittävien miniatyyrien suosikkiaihe. (Arnold, s. 121)
Muhammedia esittäviä miniatyyrejä on säilynyt myös Oxfordin Bodleian-kirjastossa ja Istanbulissa entisen sulttaaninpalatsin Topkapin museossa.
Kaikissa näissä kuvissa profeetan kasvot näkyvät, mutta usein piirteet paljastavat kuvien keskiaasialaisen alkuperän. Viimeisin Muhammedin kasvot paljastava miniatyyri lienee Buharasta vuodelta 1514. Muhammedin estoton kuvaaminen oli muotia nimenomaan mongolivallan aikaisessa turkkilais-persialaisessa kulttuuripiirissä. Arabeille aihe oli aina vieraampi, mutta mitään teologista eroa sunnien ja shiiojen suhtautumisessa ole. (Arnold, s. 12)
Hymytön tulkinta
Islamia tutkitaan yleensä hyvin arabikeskeisesti, vaikka enää joka kuudes muslimi on arabi. Seitsemästä suurimmasta muslimimaasta yksikään ei ole arabimaa. Bagdadin valtaus mongolien toimesta vuonna 1258 on arabien historiankirjoituksessa hirmuinen katastrofi, mutta todellisuudessa sitä seuranneet vuosisadat tuottivat paljon uutta ja arvokasta islamilaista kulttuuria, johon kuului myös maalaustaide. Kun osmanihallitsijat olivat vallanneet Kairon ja ottaneet itselleen kalifin arvon vuonna 1517, Muhammedin ja hänen perheenjäsentensä kasvoja alettiin peittää valkealla hunnulla. Samaan aikaan muodostuneessa shiialaisessa Iranissa ryhdyttiin Muhammedin sijasta korostamaan tämän vävyn Alin asemaa.
Sama iranilaislehti Hamshahri, joka lietsoi mielenosoituksia Teheranissa ja julisti pilapiirroskilpailun juutalaisten joukkotuhosta, pitää itse verkkosivuillaan kuvaa Muhammedista siivekkään ratsun selässä. (Lähde)
Amerikaniranilainen Amir Taheri kumosi Wall Street Journalissa 8.2.2006 otsikolla "Hurskauksien rovio" (Bonfire of the pieties) kaksi myyttiä: sen, että Muhammedin kuvat olisivat vastoin Koraania tai islamin periaatteita, ja sen, etteivät muslimit olisi koskaan tottuneet nauramaan uskonasioissa. Taheri luetteli useita tunnettuja muslimien tekemiä maalauksia Muhammedista mm. 1500-luvulta.
Taheri kertoi myös esimerkkejä islamilaisesta huumorista, jossa on tehty pilaa turhan vakavan uskonnollisuuden kustannuksella. Synkkämielinen kuva islamista "on tosi, jos rajoitamme muslimimaailman [Muslimi]veljeskuntaan ja sen sisaruksiin salafistiliikkeessä, Hamasissa, Islamilaisessa dzhihadissa ja al-Qaidassa. Mutta nämä ovat kaikki poliittisia järjestöjä, jotka naamioituvat uskonnollisiksi. Ne eivät ole islamin ainoita edustajia kuten ei natsipuolue ollut saksalaisen kulttuurin ainoa edustaja. Niiden yritys esittää islam synkkänä kulttuurina, jolta puuttuu huumorintaju, on osa samaa diskurssia, joka väittää 'itsemurhamarttyyriuden' olevan kaikkien tosi uskovaisten korkein päämäärä. Totuus on, että islamilla on aina ollut huumorintajua, eikä se ole koskaan vaatinut päiden katkomista vastaukseksi satiirikoille." (Lähde)
Taheri viittasi artikkelissaan jo 1200-luvulla eläneen Mevlana Dzhälaleddin Rumin kertomukseen paimenesta, joka närkästytti Moosesta rukoilemalla epäasiallisesti. Mooses syytti paimenpoloista jumalanpilkasta: "Joka puhuu epäkunnioittavasti Jumalan valitulle, sen sydän tuhoutuu ja sen kirja mustuu." Jumala kuitenkin nuhteli Moosesta: "Oletko sinä tullut yhdistämään ihmisiä vai erottamaan? Niin pitkälti kuin vain mahdollista, sinun pitää yhdistää: kaikista asioista Minä eniten inhoan erottamista. Minä olen antanut jokaiselle oman tavan toimia ja oman tavan ilmaista itseään. Mikä sinussa olisi moitittavaa, voi toisessa olla ylistettävää; mikä sinulle on myrkkyä, voi toiselle olla hunajaa. . Hindeille heidän tapansa puhua on paras, sindeillä heidän tapansa. ...Minä katson suoraan sydämeen nähdäkseni, onko se alhainen, vaikka ihmisen sanat eivät olisikaan alhaisia, sillä sydän on olennainen, puhe satunnaista." Tämän jälkeen Mooses riensi pyytämään anteeksi paimenelta: "Jumala on antanut luvan: älä turhaan noudata sääntöjä Jumalaa palvoessasi, vaan puhu, mitä ahdistunut sydämesi halajaa. Sinun jumalanpilkkasi onkin oikea uskonto ja uskosi on sielun valo: sinä olet pelastunut ja sinun kauttasi kokonainen maailma." ("Ruokopillin tarinoita", suom. Jaakko Hämeen-Anttila, Jyväskylä 1995)
Kaksi kuvaa muhammedin vävystä ja serkusta Alista. Ali muistutti aikalaisten mielestä suuresti Muhammedia. Alista on runsaasti kuvia shiialaisten kodeissa ja julkisillakin paikoilla. (Lähde 1, lähde 2)
Huumorin terävä tikari
Kristityt ovat piirtäneet Muhammedin kuvia kautta aikojen, tosin usein vähemmän imartelevasti. Osa tällaisista kuvista on säädyttömiä ja uskonnosta riippumatta julkaisukelvottomia. Toisen uskonnon, sen tunnusten ja sille pyhien asioiden pilkkaaminen voikin olla myös vainon väline. Esimerkkinä mainittakoon vaikkapa bolshevikkien tapa esittää uskovaiset ja ortodoksinen papisto naurettavina ja halveksittavina olentoina tai tunnetumpana populaariesimerkkinä natsien valtaannousuvaiheessa harjoittama juutalaisten pilkkaaminen pilakuvin ja herjauskirjoituksin.
Valitettavasti muslimien pilkkaaminen ei ole uutta Euroopassa. Torinon talviolympialaisten avajaisissa 10.2. esitettiin kuvaelma keskiaikaisesta klassikosta, Dante Alighierin "Jumalaisesta näytelmästä", jossa Muhammed sijoitetaan Helvetin pohjalle. Kirjasta on kuvitettuja painoksia ja mykkäelokuva vuodelta 1911; vastenmielisimpiin kuuluu Salvador Dalin maalaus Muhammedin rangaistuksesta. (Lähde)
Tanskalaislehti Jyllands-Postenin 30.9.2005 julkaisemat 12 pilapiirrosta olivat historiallisessa vertailussa varsin viattomia. Joukossa oli sellaisiakin piirroksia, joita ei mitenkään voi pitää herjaavina. Alkuperäinen aukeama löytyy täältä.
Tällaisista kuvista voivat pahastua vain kiihkoilijat, joita Muhammed pilakuvassa hillitsee sanomalla: "Rauhallisesti, ystäväni, itse asiassa se on vain uskottoman tanskalaisen piirros."
Ei jumalanpilkkaa
Muslimeja saattaa loukata Muhammedin kuvaaminen kärttyisän näköiseksi. Halu nähdä kunnioitetun henkilön kuva tai patsas arvokkaana on yleisinhimillinen, eikä liity uskontoon. Erityisesti on arvosteltu kuvaa, jossa Muhammedia esittävällä miehellä on turbaanin päällä pommi. On kuitenkin historiallisesti kiistatonta, ettei Muhammedin aikana rakennettu pommeja.
Osa tanskalaisista pilapiirroksista saattoi olla lievästi rasistisia tai maahanmuuttajavastaisia, mutta ne eivät pilailleet niinkään profeetan kuin tämän kiihkomielisimpien seuraajien kustannuksella. Osa kuvista ei edes yrittänyt esittää profeetta Muhammedia, vaan samannimistä koulupoikaa, oikeistolaista naispoliitikkoa tai abstrakteja kuvioita. Niiden mahdollinen loukkaavuus ei liity mitenkään Muhammedin henkilöön.
Islamistit olisivat voineet yhtä hyvin valita jonkin muun kohteen kuin pienen Tanskan vihansa uhriksi. Muhammedin ja muiden kuuluisien lainlaatijoiden kohokuva nimittäin on koristanut yli 70 vuoden ajan Yhdysvaltain korkeimman oikeuden rakennuksen ulkoseinää! Kun sen poistamista pyydettiin, oikeus totesi, ettei kuva kutsu ketään palvomaan ja ettei Muhammedin kädessä oleva miekka ole pahantahtoinen vihje haltijansa väkivaltaisuudesta. Päätös aiheutti pienen mellakan kaukaisessa Intiassa maaliskuussa 1997, mutta amerikkalainen muslimioppinut antoi fatwan, jonka mukaan kuva oli hyväksyttävä. (Susanne Dahlgrenin artikkeli, HS 8.2.2006)
Muhammedin kuvien esittäminen ei siis ole tavatonta, eikä voisi mitenkään olla jumalanpilkkaa, sillä Muhammed ei edes ole muslimien jumala. Kyseenalaisena voisi pitää pikemminkin 500 vuoden ajan Sikstiiniläiskappelia koristanutta Michelangelon maalausta, jossa ihmishahmoinen Jumala luo alastoman Aatamin.
Poliittinen tausta
Kun muslimit eivät ole kimpaantuneet kristittyjen yrityksistä kuvata yhteistä Jumalaa, Jeesuksesta ja muista profeetoista puhumattakaan, viimeaikainen kohu paljastuu pohjimmiltaan poliittiseksi. Syyria ja Iran sekä niiden tukemat islamistit levittävät omaa uskontulkintaansa, johon kaikki muslimit eivät yhdy ja joka ei edusta islamin parhaimpia perinteitä. Todellisuudessa islamilainen kulttuuri on ollut jo vuosisatoja sitten monimuotoisempaa ja vapaamielisempää kuin miltä se nykyisin näyttää kameroiden edessä.
Syyrian ja Iranin yhteisenä intressinä on estää YK:n pakotteet, jotka johtuvat Libanonin entisen pääministerin murhasta 14.2.2005 ja Iranin ydinaseohjelmasta. Yleensä tarkoin vartioidussa Damaskoksessa mielenosoittajat ohjattiin polttamaan länsimaiden lähetystöjä. Beirutin mellakassa pidätetyistä suuri osa osoittautui Syyrian kansalaisiksi. Tämä ei ollut yllätys libanonilaisille, jotka ovat syyttäneet Syyriaa jo pitkään maassaan harjoitetusta terrorismista. Joulukuun lopulla myös Syyrian entinen varapresidentti todisti maan korkeimman johdon antaneen määräyksen salamurhan toimeen panemiseksi naapurimaassa. Syyrian tiedustelupalveluilla on perinteisesti hyvät suhteet Gazan alueen palestiinalaisiin ääriryhmiin ja viime aikoina se on lähestynyt Muslimiveljeskuntaa, joka on vahvasti edustettuna Saudi-Arabiassa ja saudien rahoittamissa Euroopan moskeijoissa.
Kaarle Suuri, Muhammed ja Justinianus. Loukkaako tämä kuva islamisteja, ja jos loukkaa niin pitäisikö se hävittää ja jos niin kenen toimesta ja kuka pyytäisi sitten anteeksi keneltä? Talibanit tuhosivat valtakaudellaan muinaisia Buddhalaisia veistoksia. Buddhalaiset eivät vaatineet anteeksipyyntöä. (Lähde)
Tietyissä maissa yksinkertaisia ihmisiä kiihotetaan mielenosoituksiin ilman että heillä on ollut tilaisuutta nähdä, millaisista kuvista on kyse, saati pohtia kaikkia tapaukseen liittyviä seikkoja. Arabitelevisiossa, moskeijoissa ja kouluissa on kierrätetty perättömiä huhuja sekä väärennettyjä piirroksia, jotka länsimaissa kiellettäisiin pornografiana. Länsimaissa ääriryhmät esittävät kaikkien muslimien nimissä uskonnonvapauteen vedoten monenlaisia vaatimuksia, joilla ei ole kiistattomia perusteita islamissa. Uskonrauhan säilyttämiseksi islamisteille annetaan periksi asioissa, joissa kyse ei lainkaan ole uskonnosta. Vaarana on, että suomalaisten tietämättömyys Koraanin sisällöstä, islamin historiasta ja miljardin muslimin jakautumisesta moniin eri kansakuntiin ja lahkoihin sallii ääriryhmien kaapata koko islam nimiinsä.
Monikasvoinen islam
Tätä taustaa vasten on huolestuttavaa, kuinka kevein poliittisin perustein Suomen ylikuormitettu poliisi aloitti 14.2. esitutkinnan uskonrauhan rikkomisesta (RL 17:10). Suomessa rekisteröidyt uskonnolliset yhdyskunnat ovat nimittäin erimielisiä sen suhteen, mitä muslimit pitävät lain tarkoittamassa mielessä "pyhänä" ja erityistä lain suojelusta vaativana. Toisin kuin Helsingin Sanomat antoi ymmärtää, 80 vuotta vanha Suomen Islam-seurakunta ei osallistunut eräiden muiden muslimien järjestämään mielenosoitukseen Helsingissä 6.2.
Myös islamilainen maailma suhtautuu asiaan vaihtelevasti. Egyptissä kohupiirroksia julkaistiin jo lokakuussa, minkä jälkeen niitä on julkaistu ainakin Jordaniassa, Jemenissä, Algeriassa, Malesiassa ja Indonesiassa. (Lähde 1, lähde 2)
Mutta miten suomalainen valtaväestö voi tuntea sellaiset tabut, joita uskonnolliset yhdyskunnat eivät mainitse rekisteröityessään, jotka eivät perustu niiden sääntöihin tai pyhiin kirjoihin ja joita uskontokunnat itsekään eivät ole systemaattisesti kunnioittaneet kaikissa maissa ja kaikkina aikoina? Keskusrikospoliisi joutunee nyt päättämään muslimien puolesta, mitä heidän täytyy "pitää pyhänä". Toivoa sopii, ettei samalla konsultoida ääriryhmiä ja tunnusteta niille sensorin roolia. Muuten asiallinenkin keskustelu muslimien kanssa tyrehtyy ja valtaväestön mielikuvat islamin suvaitsemattomuudesta vahvistuu kohtalokkaalla tavalla. Gummerus ehti jo vaihtaa Muhammedin elämäkerran kansikuvan ja kaksi suomalaisyritystä veti mainoksensa pois kulttuurilehti Kaltiosta, joka rohkeni julkaista sarjakuvan Muhammedista, vaikka tämän kasvot oli peitetty. Kaltion päätoimittaja sai sittemmin lähteä. Moni julkaisija harkinnee vastaisuudessa pitkään niitä kustannuksia, joita "muslimeille arkoihin" aiheisiin tarttumisesta voi koitua. Tällainen itsesensuuri ja poliittinen ylikorrektius on vahingoksi kulttuurien tuntemukselle. Suomalaisten viranomaisten ja poliitikkojen ylireagointi kertookin eräänlaisesta sisäänrakennetusta rasistisesta asenteesta muslimeita ja islamia - vierasta uskontoa - vastaan. Muslimit nähdään rasismille tyypillisesti stereotypisoituna, pelottavana ja monoliittisena massana, jolla on väkivaltaisen islamismin kasvot. Islamilaisista ihmisistä puhutaan yleistäen; "sellaisia ne on". Entä jos joku yleistäisi koko kristikunnan vaikkapa pohjoisirlantilaisen lojalistikiihkoilijan tai IRA:n edustajan mukaan?
Kuvaa muslimeista islamisteina ei edes haluta horjuttaa Suomessa ja muualla lännessä. Samalla kun islamistit haluavat esittää tanskalaislehden koko lännen virallisena edustajana, lännessä nähdään islamistit koko islamin edustajina. Kumpikin kuva on yhtä väärä.
Oikea kuva
Jordanialainen päätoimittaja Jihad Mamoni kirjoitti muslimiterroristien antaneen valitettavasti itse aihetta "pommiturbaanikuvaan". Egyptiläinen naistoimittaja Mona Eltahowy kehotti BBC:n järjestämässä väittelytilaisuudessa Qatarissa arabimediaa kunnioittamaan pohjoismaisen lehdistön riippumattomuutta hallituksista. Somalialaissyntyinen parlamentaarikko Ayaan Hirsi Ali vetoaa eurooppalaisten keskinäiseen solidaarisuuteen arvojensa puolesta. Jopa Irakin shiialaisten johtaja suurajatollah Ali al-Sistani on myöntänyt, että islamin mainetta ovat vahingoittaneet pohjimmiltaan ääriryhmien väärät opinkappaleet, eikä niinkään "tanskalaisen sanomalehden surkuhupaisa yritys" pilkata Muhammedia.
Suomen sanomalehdistö, koko poliittinen johto, Lähi-idän tutkijat ja muut mielipidevaikuttajat ovat kuitenkin ylpeilleet itsesensuurilla ja pyydelleet anteeksi paitsi Tanskan puolesta myös internetin antia. Presidentti, pääministeri, ulkoministeri, suurimman oppositiopuolueen edustaja ja arkkipiispa ovat kilpaa vakuuttaneet ymmärtävänsä islamisteja paremmin kuin edistyksellisiä muslimeja. Keillä onkaan vääristynein kuva Muhammedista, tämän opeista ja muslimeista yleensä?
Teksti: JAAKKO PUUPERÄ
Lisätietoa: Linkki 1, Linkki 2
Suomen Sotilas sai edellä julkaistussa tekstissä mainittujen lähteiden lisäksi asiantuntija-apua Suomen islamilaiseen yhteisöön kuuluvilta ja sitä lähellä toimivilta henkilöiltä, jotka haluavat kuitenkin pysyä nimettöminä.
Paljon melua tyhjästä
Tämän linkin alta löytyy Jyllands-Postenin koko kohuaukeama. Lisää aiheesta täältä. Tästä aukeamasta islamistit tekivät tekosyyn, jolla pakotetaan tavallinen usein kovin maallistunut muslimi valitsemaan puolensa. Kukin arvioikoon itse. Ääri-islamistit tekevät nyt tikusta asiaa ja länsi tukee heidän tavoitteitaan poliittisella korrektiudellaan. Kokonaisuutena sivua voidaan toki pitää lapsellisena ja loukkaavana - kohtuuttomanakin, mutta sen aikaan saaman kohun mittasuhteet ovat sitäkin kohtuuttomammat. Ilman islamistien nostamaa meteliä tämän sinänsä tyhjänpäiväisen, osin epäasiallisen ja journalistisesti köykäisen sivun kuvaan ei olisi julkaistaisi näilläkään sivuilla linkkiäkään.
Kattava kuvagalleria erilaisista profeettaa esittävistä kuvista löytyy täältä. Sivusto esittelee myös selvästi loukkaavia ja huonoa makua osoittavia kuvia, mutta se on hyvä läpileikkaus profeetan innoittamista kuvallisista esityksistä meillä lännessä ja islamilaisen kulttuurin alueilla aina varhaiselta keskiajalta nykypäivään.
[ takaisin artikkeleihin ]
