[ takaisin arkistoon ]
MAANPUOLUSTAJILLE HERÄÄMISEN PAIKKA
Ampumaradat ovat tärkeitä maanpuolustuskoulutukselle, reserviläisliikunnalle, metsästäjille, urheiluampujille ja viranomaisille (ml. poliisille, rajavartiolaitokselle ja puolustusvoimille). Ammunnan harjoittelu on joutumassa kuitenkin yhä ahtaammalle ampumaratojen harvetessa. Maanpuolustusjärjestöt sekä metsästäjät ja urheiluampujat ovat suuren haasteen edessä: mahdollisuus ammunnan harjoitteluun on turvattava koko maassa.
Ampumaratoja joudutaan lakkauttamaan mm. ympäristösyistä, joista osa on kuviteltuja tai liioiteltuja. Lakkauttamisiin päädytään myös silloin, kun kuntien muut tarpeet maankäytölle mm. kaavoituksen yhteydessä korostuvat.
Esimerkkejä on jo liian monta varsinkin Etelä-Suomessa. Viikin ampumarata Helsingissä on kaavoitettu rakentamiselle jo ajat sitten. Aivan viereen levittäytynyt asutus on tuottanut runsaasti valituksia meluhäiriöstä, vaikka muuttajalle ampumaradan läheisyys on tuskin tullut yllätyksenä. Lohjalla uusi tie tulee halkomaan ampumaradan. Tuusulan kunta tullee kaavoittamaan Hyrylän varuskunta-alueen ampumaradan asuntorakentamiselle. Nokialla ampumarataa ylläpitävä seura on velvoitettu omalla kustannuksellaan teettämään kalliita tutkimuksia mm. lyijyn imeytymisestä maaperään ympäristöluvan saadakseen. Velvoitteen täyttäminen seuran resurssein on jo lähtökohtaisesti mahdotonta. Uudenmaan liiton maakuntakaavaehdotuksessa on jäljellä vain yksi I luokan kansainvälisen ampumakeskuksen mitat täyttävä ampumarata (Mäntsälä) alueella, joka ulottuu Hangosta Loviisaan ja jossa asuu ainakin 1,5 miljoonaa ihmistä.
Ampumaratojen puolustukseksi voidaan kuitenkin esittää myös useita argumentteja. Melu on hyvin subjektiivisesti koettu haitta: metsästyskulttuurista ja maanpuolustuksen tarpeista vieraantunut kaupunkilainen kokee melun, usein pelkästä valittamisen riemusta, huomattavasti häiritsevämpänä kuin haja-asutusalueella asuva maanmiehensä. On olemassa tutkimustuloksia, jotka osoittavat lyijyn liukenemisen maaperään olevan luultua vähäisempää. Lisäksi on perusteltua vaatia, että kaavoituksessa otetaan liikuntalainkin edellyttämällä tavalla ampumaratojen tarve huomioon.
Teksti: PEKKA MÄKELÄ
Kirjoittaja on Reserviläisurheiluliiton toiminnanjohtaja. Hän on työskennellyt aiemmin mm. Reserviupseeriliiton järjestösihteerinä.
Lisää aiheesta Suomen Sotilaan numerossa 5/2005.
