[ takaisin artikkeleihin ]
Naapurimaat huolissaan Pohjois-Korean otteista
Pohjois- ja Etelä-Korean kiristyneet suhteet eivät jätä kylmäksi sen alueellisia naapurimaitakaan, joista Kiina ja Venäjä Neuvostoliiton perillisenä ovat olleet pohjoisen perinteisiä tukijoita ja Japania, vanhaa Korean koloniaaliherraa ja miehittäjää, jota Pjongjang pitää yhä tärkeimpänä vihollisenaan. Japanilla taas on pitkään ollut merkittävä rooli Pohjoisen valuuttalähteenä, kun siellä asuvat ja pohjoiskorealaista syntyperää olevat japanilaiset ovat lähettäneet raha-apua sukulaisilleen Pohjoiseen. Se on viime aikoina kuitenkin ollut ehtymässä, kun välit ovat viilenneet.
Maiden viralliset suhteet ovat myös viileät. Japani on syyttänyt Pohjois-Koreaa useista ihmisryöstöistä, joista osa on jatkuvasti selvittämättä. Pohjoisen tekemät selvityksetkin ovat olleet epätyydyttäviä. Valtiotasolla suurin pelästys koettiin 1988, kun Pohjoisen ohjus lensi Japanin yli. Sen sanottiin ollen satelliitin kantoraketti, mutta myöhemmin arvio on muuttunut ydinaseen kuljetukseen sopivaksi ohjukseksi. Japani on syvästi huolestunut Pohjoisen ohjus- ja joukkotuhoaseohjelmasta, mutta maan pääministeri Junichiro Koizumi sanonut, ettei Japani aio käyttää voimaa Pohjois-Koreaa vastaan. Sen kieltää Japanin rauhanperustuslaki ja myös maan sotavoiman, itsepuolustusvoimain, käyttö on lailla rajoitettua.
Se, mitä Japani voi sotilaallisesti tehdä, onkin varsin vähäistä. Se on kuitenkin kehittämässä tiedostelukykyään käynnistämällä tiedostelusatelliittiohjelman. Sen apu tässä tilanteessa on varsin kyseenalaista. Keväällä ammuttiin taivaalle kaksi satelliittia ja myöhemmin tänä vuonna kaksi lisää. 24-tuntisen valvontaan tarvittaisiin kuitenkin 36 satelliittia taivaalle, joten nyt kyseessä on vain laajemman ohjelman alku. Satelliittien erottelukykykin on vain kolmannes jenkkien satelliiteista, joten tässä niin kuin muussakin puolustuksessa Japanin on luotettava Amerikan tukeen.
Tavoitteena status quo
Japani on myös Pohjoisen vakoojille otollinen paikka. He sekaantuvat helposti maan omaan korealaisväestöön ja sympatiseeraajiakin on. Pohjoisesta Niigataan liikennöinyt rahtialus Man Giong Bong-92 on ollut tärkein väylä agenteille ja salakuljetustavaralle, mutta nyt Japanin hallitus on kiristänyt otettaan. Ohjus- ja ydinpommiuhka ovat saaneet japanilaisetkin miettimään uudelleen omaa turvallisuuttaan. Tokiossa puhutaan jo mahdollisuudesta, että Japani kehittäisi oman, pienehkön strategisen ydinaseen vastatakseen uhkaan. Naapurit, kuten Kiina tuskin ovat siitä ilahtuneita, mutta se on arkirealismia, jos paljastuu, että Pohjoisella on ydinase. Yhteisen uhan alla vanhat viholliset Japani ja Etelä-Koreakin ovat löytäneet toisensa ja puuhaavat nyt jonkinasteista sotilaallista yhteistyötä.
Kiina haluaa säilyttää rauhan Pohjois-Korean rajallaan. Sille olisi epämieluisaa, jos Pohjoisesta todella tulisi ydinvaltio, koska epävakaa Pohjoinen lisäisi uhkapaineita Kiinan koillisrajalla. Jos sota todella syttyisi, Kiina ei mielellään haluaisi osallistua siihen, sillä poliittisessa muistissa ovat yhä kirkkaina tappioluvut 1950-53 sodasta. Muutenkaan levottomuudet tai Pohjoisen pelkkä kaatuminen ja yhdentyminen Etelä-Koreaan eivät ole Kiinan toivelistalla. Se ei halua maahan suuri pakolaislaumoja Koreasta, mutta vielä vähemmän se olisi ilahtunut Amerikan joukkojen tulosta rajalleen. Myös Kiinan nopea taloudellinen kehitys kaipaa tuekseen rauhallisia oloja.
Kiina on Pohjois-Korean tärkein tukija ja sillä sanotaan olevan tiettyä vaikutusvaltaa Pohjoisen asioihin. Sen painostuskeinoja ovat öljy- ja elintarviketoimitukset. Viime aikoina on kuitenkin kysytty kuinka tehokkaita nämä taloudelliset painostuskeinot ovat. Se on kuitenkin tehnyt parhaansa, jotta se ei viime kädessä joutuisi varustelukilpaan Japanin kanssa, mikäli Pohjoisen ydinaseohjelmaa ei saada aisoihin. Tunnussana on ydinasevapaa Korean niemimaa. Asioiden hoito on kuitenkin hankalaa, kun samalla on pidettävä huolta siitä, ettei kukaan menetä kasvojaan. Kiina yrittää nyt parastaan, mutta tuntuisi kuin se olisi herännyt liian myöhään naapurissa muhivaan ydinasekriisiin.
Venäjä nostaa profiiliaan
Pohjois-Korean kommunistihierarkian kakkosmies Cho Myong Rok teki keväällä matkan Kiinaan ja sen tarkoituksena oli ilmeisesti anoa lisää apua maan kaikkinaisiin vaikeuksiin. Tiedot vierailusta ovat jääneet vaillinaisiksi, mutta selvästikin Cho sai vähemmän kuin mitä hän pyysi. Kiinan uuden johtajan Hu Jintaon viesti Pohjoisen Suurelle Johtajalle Kim Jong Ilille oli, ettei tämän tulisi julistaa Pohjoista ydinasevaltioksi. Paria päivää myöhemmin Kim kuitenkin teki sen. Tapahtuma osoitti selvästi miten vaikeasti valvottava liittolainen Pohjoinen on.
Oletettavasti Kiina vastustaa sotilaallisia toimia Pohjoista vastaan. Kiinalla kun on omiakin ongelmia johtajavaihdoksien takia, joten sen lopullinen kanta lienee vielä muodostumatta. Kiina otti kuitenkin elokuussa johdon Pohjois-Korean kysymyksen ratkaisuun pyrkivissä neuvotteluissa.
Neuvostoliiton/Venäjän osuus Pohjois-Korean historiassa on ollut keskeinen niistä päivistä lähtien, jolloin Stalin rohkaisi Kim Jong Iliä hyökkäämään Etelä-Korean kimppuun maailmanvallankumouksen nimissä. Neuvostoliitto toimitti pohjoiseen aseita ja niiden valmistamisen tietotaitoa. Välillä suhteet pääsivät repsahtamaan, kun vanha vallankumouksen kehto oli alamaissa. Aseita kuitenkin toimitettiin ja niin Pohjoisella oli vuosituhannen alussa velkaa Venäjälle vajaat 6 mrd. dollaria.
2001 allekirjoitettiin kaksi sopimusta keskinäisestä yhteistyöstä. Yksi niistä koski yhteistyötä puolustusteollisuuden ja sotavarustelun alalla ja toinen keskinäistä sotilaallista yhteistoimintaa. Menemättä yksityiskohtiin Venäjän varapääministeri Ilja Klebanov totesi, että sopimusten tarkoituksena oli lähinnä auttaa vanhan neuvostoliittolaisen kaluston uudistamisessa. Mutta Klebanov muistutti samalla, ettei sopimusten tarkoitus ollut mitenkään haitata Etelä-Korean kanssa aloitettua yhteistyötä. Sopimukset lienevät olleet myös jonkinlainen kädenojennus Kimille, joka oli tehnyt näyttävän matkan Venäjälle.
Kiina ottaa ohjauksen
Venäjän presidentti Putin oli jo Pjongjangin vierailunsa aikana 2000 luvannut voimistaa kahdenvälisiä suhteita Pohjois-Korean kanssa. Kuinka paljon varsinaista apua Venäjä pystyy antaman on toinen asia. Toiminta onkin enemmälti Putinin pyrkimystä korostaa Venäjän asemaa Koillis-Aasiassa, missä se nyt on tehtävä diplomaattisin keinoin, kun Venäjän aseellinen voima on kauhtunut alueella ja johtoasema mantereella on siirtynyt Kiinalle.
Venäjä ei luvannut Pohjoiselle aseapua. Sen sijaan Putinin huumorintajun piikkiin voidaan panna hänen Kimille tarjoama mahdollisuus tutustua tehtaaseen, jossa valmistetaan T-80 -taistelupanssarivaunuja. Siellä Kim sai vesi kielellä ihailla noita kaipaamiaan leikkikaluja. Vierailun päätteeksi Kim ja Putin allekirjoittivat kahdeksankohtaisen julistuksen, jossa vahvistettiin vanha ystävyys. Näin Putin vahvisti poliittista vaikutusvaltaansa Koillis-Aasiassa. Kimin saama hyöty jäi kyseenalaiseksi. Velka jäi edelleen velaksi.
Teksti: Jaakko Bergqvist
[ takaisin artikkeleihin ]
