[ takaisin artikkeleihin ]
MIINANRAIVAUS JATKUU... JA JATKUU
Suomen Sotilas -lehdessä alkoi miinojen raivaamista esittelevä sarja joulukuussa 2004. Sarja jatkuu myöhemmin lehdessä tämän kevään numeroissa. Tästäkin jutusta voit lukea laajemman version Suomen Sotilas -lehdestä. Tilaa heti oma Suomen Sotilaasi täältä.
Maailmansodan päätyttyä jouduttiin aloittamaan jälleenrakennus. Sitä haittasivat ainakin räjähtämättömät lentopommit ja sotatantereina olleissa maissa vielä muut suutarit ja miinat. Raivaaminen suoritettiin sodanajan kalustolla. Uusien välineiden kehittelyyn päästiin suhteellisen myöhään.
Miinaharava, tutkain, putkiraivaimet sekä erilaiset raivauspanokset ovat säilyttäneet asemansa pioneerijoukkojen raivaamisvälineinä. Niitä on toki kehitetty ja 1962 pioneerijoukoille saatiinkin kotimainen miinaharava m/62. Tämäkin miinaharava on korvattu uudemmalla välineellä. Muitakin uusia välineitä on hankittu niin, että suomalaisilla on kaikki mahdolliset vaatimukset täyttävää kalustoa. Raivaajille on hankittu myös suojavarustusta.
Miinakoirien koulutus lopetettiin 1960-luvulla. Poliiseilla on terroripommien etsintään koulutettuja koiria. Samoin menetelmin voidaan tietenkin kouluttaa miinakoiriakin, joten tietotaitoa maastamme vielä löytyy.
Rakettiraivain oli uusi, sotien jälkeen maailmalla käyttöön otettu väline. Suomeenkin sellaisia hankittiin 1960-luvulla Ruotsista. Boforsin valmistama Minorm oli hyvä ja laadukas, mutta se, kuten kaikki rakettiraivaimet, sopivat vain aukeilla tapahtuvaan raivaamiseen. Metsämaastossa sillä tuli useimmiten suoritettua pystykarsintaa ja raivattu aukko ei ollut yhtenäinen. Rakettien ruuti ei kestä pitkäaikaista varastointia, joten hankittu erä käytettiin loppuun koulutuksessa ja uusia rakettiraivaimia ei ole hankittu.
Ne jyrää meitin...
Miinajyriä Suomeen saatiin ensimmäisen kerran, kun Neuvostoliitosta ostettiin T-55 -panssarivaunuja. Jyrät ovat meillä panssariprikaatien kalustoa, sillä jyrän työntämiseen tarvitaan panssarivaunu. Parannettuja jyriä saatiin, kun Saksasta ostettiin T-72 -panssarivaunuja. Jyrien mukana tuli myös panssarivaunuihin asennettavia sähkömagneettisia raivaimia, joiden tehtävänä on raivata magneettilaukaisimilla varustetut pohjamiinat.
Giant Vipereita vedetään panssarivaunun perässä. Vaunuun on asennettu miina-aurat, joilla voidaan vielä varmistaa, että miinoja ei ole jäänyt uralle.
Jääkäriprikaatien varustukseen piti saada väline, jolla voidaan taata nopea liike vihollisen sirotemiinoitteiden läpi. Kun maailmalta ei löytynyt tähän tarkoitukseen sopivaa kalustoa, päätettiin kehittää oma pyörillä liikkuva raivaamisajoneuvo. Puolustusvoimat ja Sisu alkoivat suunnittelemaan yhdessä maata piiskavilla ketjuilla raivaavaa ajoneuvoa, joka jo varhain sai työnimen Raisu. Sisu muuttui Patriaksi, joka sitten rakensi pioneereille raivausajoneuvot.
Rakettiraivaimista aerosoliin
Maailmansodan aikaisien välineiden kehitystä jatkettiin sodan jälkeen eri maissa, mutta uusiakin välineitä keksittiin.
Rakettiraivaimet olivat ensimmäinen uusi ryhmä raivausvälineitä. Raketti vetää räjähdysainetta sisältävän köyden tai verkon miinoitteeseen. Kun räjähdysainekuorma putoaa lentoradaltaan maahan, se räjähtää, räjäyttäen samalla miinat vaikutusalueeltaan. Kevyellä rakettiraivaimella saadaan raivattua ura jalkaväelle. Raskaan räjäyttämällä uralla voidaan edetä panssarivaunulla tai maastokelpoisella ajoneuvolla. Jos yhdellä raivaimella ei vielä päästä koko miinakentästä läpi, käytetään toinen.
Saksalainen Comet No 3010 on kahden miehen kannettava kevyt rakettiraivain, jolla saadaan raivattua noin 50 m pitkä ja 0,8 m leveä aukko miinoitteeseen. Englantilaisella hinattavassa peräkärryssä kuljetettavalla Giant Viperilla saadaan raivattua noin 183 m pitkä ja 7,3 m leveä aukko miinoitteesen.
Aerosoliräjähderaivaimien kehittäminen aloitettiin Vietnamin sodan aikana. Ensin kehitettiin FAE (Fuel Air Explosive) eli aerosolipommi sissien tuhoamiseksi. Polttoaine sekoitetaan pienellä räjähdyspanoksella ilmaan ja hetken viiveellä syttyy varsinainen räjäytin, joka saa ilman ja polttonesteen seoksen räjähtämään. Näin saadaan poltto- ja painevaikutus huomattavan laajalle alueelle. Lisäksi FAE imaisee ilman räjähtävään palamiseen varsin laajalta alueelta. Sissit voitiin tukehduttaa ja käristää samalla kertaa.
FAE pommeja voitiin käyttää myös miinoitteiden raivaamiseen, mutta niiden käyttö ei ollut kustannustehokasta. Jatkokehittelyn tuloksena on syntynyt erilaisia raketinheittimiin perustuvia raivaimia. CATFAE on amerikkalainen panssaroituun ajoneuvoon asennettu raketinheitin, jolla voidaan yhdellä latauksella raivata miinoitteeseen 300 m pitkä ja 20 m leveä aukko.
Vanhassa vara parempi
Mekaanisten raivaimien kehitystyötä tehtiin hiljalleen myös sodan jälkeen. Itäblokin maat luottivat panssarivaunuihin asennettaviin jyriin ja auroihin. Jyrien välissä on ketju, joka raivaa puikkolaukaisimella varustetut telojen väliin jäävät miinat. Auraamalla raivausjälki voidaan vielä varmistaa, että kaikki miinat on poistettu. Panssarivaunu tarjosi myös hyvän suojan kiväärikaliperistä ja tykistön tulta vastaan. KTM 5 M raivaa kaksi 0,8 m leveää aukkoa. KTM 8;n kaksi auraa tekevät kaksi 0,9 m leveää aukkoa.
T-55 -panssarivaunuun on asennettu kaksiosainen jyrä ja aurat.
Lännessä tapahtuneesta kehityksestä mainittakoon englantilainen panssarivaunun eteen asennettava aura SCAMBA, jolla voidaan raivata 3,1 m leveä aukko. Britit kehittivät myös ensimmäisen varstaraivainta käyttävän ajoneuvon JSFU, jonka raivausleveys on 3,05 m. Suomalaiset saivat tästä Aardvark nimen saaneesta raivausajoneuvosta uskonvahvistusta Raisun kehitystyöhön. Mekaaniset raivaimet oli aikaisemmin asennettu panssarivaunuihin.
Saksalainen ALCV-varstaraivain on asennettu panssarivaunuun. Tämä Keiler (villikarju) -nimen saaneen vaunun raivausleveys on 4,7 m.
Maailmasta löytyy toki muitakin miinojen raivaamiseen suunniteltuja sotakoneita, mutta edellä mainitut edustavat varsin hyvin erilaisia tyyppejä. Elektroniikan tulo miinojen sytyttimiin aiheutti sen, että mekaanisiin raivaimiin yhä useammin liitettiin tappioiden välttämiseksi sähkömagneettinenkin raivain.
Tulevaisuus
Kaikkia miinoja ei olla kieltämässä. Raivaustakin siis tarvitaan. Vain passiiviset jalkaväkimiinat halutaan kieltää, eivätkä kaikki piittaa edes näistä kielloista. Miinojen kehitystyötä tehdään edelleen. Niinpä raivaamisvälineitä ja -menetelmiä on myöskin kehitettävä.
Itse raivaamiseen ei ole odotettavissa lähiaikoina mitään mullistavia uusia välineitä, mutta miinojen ja miinoitteiden tiedustelu on kehittymässä hyvää vauhtia. Ilmasta, esimerkiksi lennokeista tai muista ilma-aluksista suoritettavaan väärävärikuvaukseen, maan tutkaamiseen ja maan magneettikentän muutosten mittaukseen perustuvia menetelmiä ja välineitä kehitetään hyvää vauhtia.
Maaperätutkat tulevat jossain vaiheessa pioneerien välineiksi. Ne saattavat korvata miinaharavat tai ainakin tulla niiden rinnalle.
Teksti: MATTI MÄHÖNEN, everstiluutnantti, evp
Kirjoittaja on pioneeriaselajissa palvellut ye-everstiluutnantti evp, joka eläkkeelle siirryttyään on konsultoinut Ulkoasiainministeriötä humanitaariseen miinanraivaukseen ja Ottawan sopimukseen liittyvissä asioissa. Hän on myöskin toiminut yli vuoden Kambodzhassa suomalaisen humanitaarisen miinanraivausosaston johtajana. Lisää aiheesta voit lukea tilaamalla Suomen Sotilaan.
[ takaisin artikkeleihin ]
