[ takaisin artikkeleihin ]
Asiantuntijakommentti selvitysmiesten raportista
VARUSKUNTASELVITYKSEN PERUSTELUT EIVÄT VAKUUTA
Varuskuntien lakkauttamista koskevan selvitysmiesten raportin eräät perustelut herättävät kysymyksiä. Kun sotilaallisia perusteita ei oikein ole, on keksitty hataria muita perusteluja. Tämä näkyy erityisesti Helsingin Ilmatorjuntarykmentin lakkauttamisanalyysissa. Raportin mukaan Helsingin Ilmatorjuntarykmentti keskittyy pääasiassa pääkaupunkiseudun ilmatorjuntajoukkojen kehittämiseen ja kouluttamiseen. Tämä on fakta, mutta sen jälkeen yritetään todistella, miksi joukko-osasto silti voitaisiin lakkauttaa. Suomen Sotilaan vakituinen avustaja, eversti Ahti Lappi kommentoi NettiSotilaassa selvitysmiesten raporttia.
Raportissa todetaan, että "rykmentin nykyinen pääkalusto vanhenee ensi vuosikymmenellä." Onko tämä joku perustelu? Itse asiassa BUK-M1 on Suomen armeijan uusimpia aseita ja eräs uusimpia luokassaan maailmassa. Se tuli käyttöön Neuvostoliitossa vuonna 1990, ja meille hankittu kalusto valmistui vuonna 1996, joten se on ollut käytössä vasta kahdeksan vuotta. Vertailun vuoksi, amerikkalaisten paras ohjusjärjestelmä Patriot on ollut käytössä vuodesta 1982 alkaen. Ilmavoimien ensimmäiset Hornet-hävittäjät tulivat Suomeen 1995, joten ne ovat yhtä vanhoja (tai uusia). BUK-M1:n käyttöikä on valmistajan mukaan 25 vuotta, mutta se edellyttää normaaleja teknisiä toimenpiteitä vuosien varrella. On jo saatavilla modernisoitu versio BUK-M1-2. BUK-M1 saatiin Suomeen Venäjän velan takaisinmaksuna, velkaahan vielä jäikin... (Ks. aiheesta lisää muun muassa Suomen Sotilaan numerosta 6/2004).
Puolustusselonteon mukaan Helsingin ilmatorjuntaa on tarkoitus parantaa muun muassa hankkimalla uutta ohjuskalustoa. BUK-M1:n "vanhenemisella" ei siis pitkälläkään tähtäyksellä ole mitään merkitystä.
Lakkautusuhan alla olevaan Helsingin Ilmatorjuntarykmenttiin on sijoitettu Ilmatorjuntaohjus 96 eli BUK-M1. Järjestelmän tehtävänä on suojata pääkaupunkia. Erikoiskaluston lisäksi varuskuntaan on rakennettu suurella rahalla muun muassa varasto-, koulutus- ja huoltotilat järjestelmälle. Onko työryhmän esittämä HelItR:n lakkauttaminen todellakin perusteltua?
Selvityksen mukaan Kaartin Jääkärirykmentillä on erityisrooli pääkaupunkiseudun suojaamisessa, joten sitä ei voi siirtää pois. Helsingin Ilmatorjuntarykmentin päätehtävä on sama, mutta silti pääkaupungin ilmatorjunnan kehittäminen ei ole "paikkakuntasidonnaista". Väite on epälooginen ja osoittaa asiantuntemattomuutta. Ilmahyökkäyksiä Kaartin Jääkärirykmentti ei sentään kykene torjumaan, mutta Helsingin Ilmatorjuntarykmentti kyllä. Helsingin kaltaisen suurkohteen ilmapuolustus vaatii jatkuvaa tilanteen seurantaa, suunnittelua, valmisteluja ja harjoittelua. Elektronisen sodan "taistelumaasto" pitää oppia tuntemaan kuin omat taskunsa. Tämä juuri on puolustajan etu, mutta se menetetään, jos paikkakunta on yhtä outo puolustajalle kuin hyökkääjälle. Kylmän sodan viimeisen vuosikymmenen aikana Helsingin Ilmatorjuntarykmentin yksi ohjuspatteri oli Santahaminassa jatkuvasti valmiina suojaamaan pääkaupunkia ilmahyökkäyksiltä. Hyvä valmius ei olisi haitaksi nykyaikanakaan.
Muna vai kana?
Selvityksen mukaan Helsingin Ilmatorjuntarykmenttiin ei ole vuoden 1999 jälkeen investoitu merkittävästi. Väite vaikuttaa tarkoitushakuiselta - miksi näin lyhyt perspektiivi? Hyrylään on ohjuskauteen siirtymisen jälkeen 25 vuoden aikana rakennettu teknisen erikoiskaluston vaatimat varasto-, koulutus- ja huoltotilat, joiden arvo on melkoinen. Hyrylässä on erinomaiset tilat myös Ilmatorjuntakoululle, aselajin opinahjolle ja kehittämiskeskukselle. Selvityksestä ei löytynyt arvioita siitä, mitä vastaavien tilojen rakentaminen johonkin muualle maksaisi, ei kai niitä missään vapaana ole? Uutta ohjuskalustoa ei kannata hankkia, jos asiallisia tiloja ei ole osoitettavissa. Eniten säästöjä taitaa tulla, jos ei tarvitse rakentaa mitään uutta?
Selvitysmiehen "esimerkki" Helsingin Ilmatorjuntarykmentin supistamisesta on mielenkiintoinen. Sen mukaan rykmentin viroista 70 jäisi Tuusulaan, 80 lakkautettaisiin ja 70 kohdennettaisiin ilmatorjuntatehtäviin Parolaan. Helsingin Ilmatorjuntarykmentti menettäisi reilun kolmanneksen henkilöstöstään samaan aikaan, kun pitäisi valmistautua hankkimaan lisää vaativaa ilmatorjuntakalustoa. Teknisen kaaderihenkilöstön tieto-taidon menettäminen olisi korvaamaton isku. Ilmatorjunta on maavoimien teknillisin aselaji, jossa tarvitaan keskimääräistä enemmän ammattisotilaita. Tässä suhteessa ilmatorjunta on lähempänä ilma- ja merivoimia kuin jalkaväkeä. Ilmavoimien kolmessa lennostossa on kantahenkilökuntaa 1620, ilmatorjuntajoukoissa kolmannes siitä. Kaluston teknisen tason takia Helsingin Ilmatorjuntarykmentin pitäisi olla puolittain kaaderijoukko. Varusmiesten petipaikkojen ynnääminen ei tässä ole avainkysymys.
Kahden eri ilmatorjuntajoukko-osaston sijoittaminen lakkautuslistalle on pahasti ristiriidassa valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon tulevaisuuden visioiden kanssa. Ilmauhkakuva lisää nimenomaan ilmatorjunnan tarvetta ja pääkaupunki on tärkein suojattava kohde. Ilmatorjunnan suorituskykyä ei voi parantaa supistamalla resursseja. Pääkaupungin ilmapuolustus ei säily edes entisellään, jos ilmatorjuntarykmentti lakkautetaan tai siirretään pois.
Teksti: AHTI LAPPI
Kirjoittaja on Suomen Sotilaan vakituinen avustaja. Hän toimi ilmatorjunnan tarkastajana vuosina 1988-1996. Lisää puolustuspoliittisesta selonteosta, leikkauksista ja ilmatorjunnan kehittämistarpeista ja nykytilasta löydät NettiSotilaasta ja Suomen Sotilas -lehden numeroista 5 ja 6/2004 sekä 1/2005.
