[ takaisin artikkeleihin ]
Ympäristö ja tehokkuus
SUURVALTA-ARMEIJAIN YMPÄRISTÖOPIT
Ympäristötietoisuus ja erilaiset rajoitukset ovat nousseet kiperäksi kysymykseksi myös USA:n maavoimille. Rajoituslista on varsin pitkä: Uhanalaiset lajit, räjähtämättömät ammukset ja vaaralliset aineet, radiofrekvenssien rajoitettu määrä, määräykset ilman puhtaudesta, meluhaitat, ilmatilan käyttö ja merellisen ympäristön suojelumääräykset. Myös tilan tarve on kasvanut. Sotilaallisen valmiuden ylläpito vaatii paljon harjoittelua. Toisen maailmansodan aikana prikaatin tarvitsema harjoitustila oli 2 neliökilometriä, nyt mekanisoitui prikaati tarvitsee 50 neliökilometriä. Eikä harjoittelua aina voida toteuttaa samassa paikassa.
Yhdysvalloissa rajoitusten määrä on suuri. Hyvä esimerkki on Fort Hood Teksasissa. Sen 89 000 hehtaarista vain 17 % on rajoituksista vapaata aluetta. Meluhaittoihin on kiinnitetty kasvavaa huomiota ja räjähtämättömät ammukset sekä erilaiset kentälle jääneet räjähteen puhuttavat laajasti. Haittojen pienentäminen ja raivaukset puolestaan lisäävät kustannuksia. Asiaa pohditaan kongressissa ja lukuisat järjestöt ovat armeijan kimpussa. Armeija näyttää uskovan, että se on menettämässä tämän taistelun ja siksi mm. simulaattoreitten käyttö kasvaa koko ajan. Lyijysaasteen vähentämiseksi esimerkiksi luodeissa on kokeiltu wolframia, mutta se on lyijyä kalliimpaa, eikä ampumatulos ole yhtä hyvä. Ympäristövaatimukset kuitenkin tiukkenevat koko ajan. Niinpä esimerkiksi uusista ajoneuvoista tehdään yksilöllinen ympäristöselvitys. Ympäristökysymykset ovatkin haaste, jota ei ratkaista yksin rahalla.
Ilmavoimienkin osalta erilaiset ympäristörajoitukset ohjaavat toimintaa. Lentotoiminnalle rajoja asettavat melu- ja matalalentosäännökset. Tankkerit ja kuljetuskoneet ovat yhä useammin samojen sääntöjen alaisia kuin siviilikoneet ja osa niistä joudutaan romuttamaan liian äänekkäinä ja ilmaa saastuttavina. Myös siviili-ilmailun rajoitukset ilmatilassa kaventavat sotakaluston käyttöä. Elinkaaren loppupäässä myös romuttaminen on pulmallista, sillä nykykoneissa on paljon vaikeasti tohottavia kompositio-osia ja koneissa on usein käytetty myrkyllisiä aineita, minkä vuoksi romuttaminen on kallista ammattimiesten puuhaa. Oman lukunsa muodostavat polttonesteen ja öljyjen käsittely hyväksyttyjen määräysten mukaan. Pentagon onkin muodostanut yhteyselimen hoitamaan asevoimien ja paikallisten viranomaisten välisiä yhteyksiä, jotta ongelmat ratkotaan ennen niitten syntyä.
Jätepulmat ja ympäristöpulmat ovat myös kaukana kotisatamastaan toimivien sota-alusten ongelma. Britit ovat kehitelleet kokonaisjärjestelmiä, jotka pystyisivät hoitamaan kaikki laivan jätteet integroidusti. Järjestelmässä käsitellään erikseen ns. musta vesi, harmaa vesi, pilssivesi ja kiinteät jätteet, joista ruoanjätteet ovat varsin ongelmallisia nopean pilaantumisensa takia. Persianlahden sodan aikana järjestelmää kokeiltiin tukialus Ark Royalilla. Silloin todettiin miten tärkeää jätteen lajittelua oli, jota kukin laji tuli käsiteltyä oikein ja nopeasti. Tutkimuksessa havaittiin, että kukin miehistön jäsenistä tuotti 0,67 kiloa jätettä päivässä. Järjestelmään kehitetään edelleen, mutta jo nyt alus pärjää 45 vuorokautta käymättä satamassa. Erilaiset suodattimet ja polttojärjestelmät pelkistävät lopullisen satamajätteen määrän pieneksi ja helposti käsiteltäväksi.
Maailmanlaajuisesti toimivia laivastoja sitovat kaikki kansainväliset, kansalliset ja paikalliset ympäristömääräykset. Niinpä ne pyrkivät parhaansa mukaan noudattamaan vallitsevia sääntöjä, koska niitten toiminta syvän rauhan aikana on pitkälti kiinni hyvän käytöksen mukanaan tuomasta good willistä. Suomalaisia kansainväliset määräykset koskevat suoranaisesti lähinnä rauhanturvatehtävissä, mutta esimerkillisyys siellä on oiva Suomen käyntikortti.
Teksti: JAAKKO BERGQVIST
