Avoin kirje presidentti Donald Trumpille

Tammikuussa 2017 vannotte juhlallisen ja velvoittavan presidentinvalan, ja teistä on tullut Yhdysvaltain 45. presidentti.

Lämpimät onnitteluni!

Te olette nyt maailman mahtavimman maan johtaja. Se, että teistä äärimmäisen katkeran ja monella tavalla varsin erikoislaatuisen vaalikamppailun jälkeen todella tuli maanne presidentti, lienee hienoinen yllätys jopa teille itsellennekin.

Harva meistä siihen uskoi ja vielä harvempi teidän voittoanne toivoi.

Yhtä kaikki teidät on nyt nostettu paljon vartijaksi. Yhdysvallat on yhä maailman johtava talousmahti, ja teillä on johdossanne vertaansa vailla olevat puolustusvoimat viimeisenä lukkonaan ydinaseet, joiden tuhovoima riittää kirjaimellisesti tuhoamaan nykyisen kaltaisen elämän maapalloltamme.

Valta, jota teidän tapauksessanne on sälytetty häkellyttävän paljon yhden yksittäisen ihmisen harteille, tuo mukanaan myös raskaan vastuun. Toivon, että olette miettinyt ja uudelleen harkinnut monia vaalikampanjan aikana esittämiänne mielipiteitä ja suoranaisia mihinkään tosiasioihin perustumattomia herjoja ja letkautuksia. Yritän kyllä ymmärtää teitä, tulettehan te monessa suhteessa niin erilaisesta maailmasta.

Luulen, että yleensäkin politiikassa kannattaisi välttää puhumasta ääneen kaikkea sitä mitä sylki suuhun tuo – mielestäni aika nasevaa suomalaista sanontaa tässä käyttääkseni. Diplomatian kuviot kun ovat niin kovin erilaisia kuin ne taidot, jotka teillä on New Yorkin ja New Jerseyn alueilla ilmeisen hyvin menestyneenä liikemiehenä hallussanne. Muistakaa, että diplomatiassa usein jo pelkät sanat ovat tekoja. Puhe on poliitikon teko.

Mahtavinkin maa tarvitsee ystäviä ja liittolaisia. Siksi ne lausunnot, joita te annoitte vaalikampanjanne aikana esimerkiksi Natosta olivat minun mielestäni kovin harkitsemattomia – toivon, ettette pahastu suorasukaisuudestani. Olen itsekin toki sitä mieltä, että Euroopan valtioiden on ryhdistäydyttävä ja panostettava nykyistä enemmän yhteiseen puolustukseensa, mutta samalla toivon, että ymmärrätte ne monet haasteet, joiden kanssa eurooppalaiset tätä nykyä painivat.

Haasteet ulottuvat kansainvälisestä terrorismista ja Lähi-idän tilanteen aiheuttamasta vanhaa mannerta huuhtovasta valtavasta muuttoaallosta aina äärinationalistisen ja aggressiivisesti käyttäytyvän Venäjän Euroopalle muodostamiin yhteiskunnallisiin, poliittisiin ja sotilaallisiin uhkiin saakka. Naton jäsenmaat ja sellaiset länsiliittoutuman läheiset kumppanit kuten Suomi ja Ruotsi ovat takuulla Yhdysvaltain parhaita kavereita ja yhteistyökumppaneita. Näitä suhteita teidän tulisi vaalia erityisellä huolella.

Teille tarjoutuu muuten erinomaisen hyvä tilaisuus tuoda vahva ja harkittu näkemyksenne esille näistä kysymyksistä vuoden 2017 syksypuolella Brysselissä järjestettävässä Naton huippukokouksessa. Siellä te voitte joko ratkaisevasti vahvistaa tai tuntuvasti heikentää lännen yhtenäisyyttä. Toivon sydämestäni, että teidän vaativat mutta elähdyttävät sananne tulevat vahvistamaan sitä transatlanttista yhteyttä, joka on jo yli 70 vuotta tuottanut rauhaa ja hyvinvointia Atlantin molemmin puolin. Jos ette minua usko, kysykääpä vaikka ulko- ja puolustusministereiltänne.

Minä en myöskään lähtisi teinä haastamaan riitaa Kiinan kanssa. Tiedän, että teillä on ympärillänne suuri joukko neuvonantajia, jotka ovat ideologisista syistä kehottamassa teitä siihen. Älkää kuitenkaan kuunnelko näitä kriisinlietsojia. Kiina on omanlaatuisensa yhteiskunta, jossa Kommunistinen puolue pitää valtaa tiukasti käsissään. Se on vallassa kuitenkin vain siksi, että se on kyennyt mukautumaan maailman menoon ja Kiinan 1,3 miljardisen kansan tarpeisiin. Pohjimmiltaan kiinalainen on kuin amerikkalainen. Maailman tärkeimpiä asioita myös hänelle ovat perhe, yhteisö ja kova työ.

Kuunnelkaa talousasiantuntijoittenne seireenilauluja, mutta älkää piitatko niistä. Hellikää vapaakauppaa ja tukekaa Tyynenmeren (TPP) ja Transatlanttisia (TTIP) talousjärjestelyjä. Näyttäkää mallia Japanille, Etelä-Korealle ja Intialle. Vetäkää Kiina mukaan näihin järjestelyihin. Jos NAFTA on teidän tukijoillenne punainen vaate, niin neuvotelkaa se kaikessa rauhassa uudestaan, mutta älkää sitäkään hylätkö.

Vielä yksi pyyntö: Tiedän, että Itämeren alue laajastikin käsitettynä ja Washingtonin näkövinkkelistä tarkasteltuna on suhteellisen pieni alue. Tämän meidän meremme, Mare Nostrum, rannoilla asuu kuitenkin pieniä kansoja, jotka monin tavoin luottavat Yhdysvaltoihin ja sen voimaan. Eikä vain sotilaalliseen voimaan, vaan myös Yhdysvaltain poliittiseen, taloudelliseen, yhteiskunnalliseen ja kulttuuriseen osaamiseen. Pohjoismaat ja Baltian maat ovat kukin tavallaan pyrkineet vuosien saatossa luomaan oman erityissuhteensa Yhdysvaltoihin. Toivomme näille suhteille myös teiltä ymmärrystä.

Ja vielä: Lehtitietojen mukaan te ette oikein taida olla lukumiehiä. Jospa saisin kuitenkin ehdottaa. Hankkikaa käsiinne Anthony Beevorin Berliini 1945. Se kertoo mitä tapahtuu kun maailma tulee hulluksi.

Toivotan teille kaikkea mahdollista onnea ja menestystä seuraavalle neljälle vuodelle maailman vaikeimmassa tehtävässä,

Helsingissä 7. päivänä joulukuuta 2017

75 vuotta sen jälkeen, kun Japanin yllätyshyökkäys veti Yhdysvallat mukaan toiseen maailmansotaan, ja jonka teidän hienon maanne mukaan tulo sotaan silloin kerran ratkaisi meidänkin parhaaksemme

Pauli Järvenpää

 

 

Share This