BREXIT!

Jouko Ahvenainen

Jouko Ahvenainen

Juhannusaatosta 2016 tuli merkittävä päivä Euroopan historiassa. Se voi johtaa kauan kaivattuun, aitoon ja positiiviseen keskusteluun ja mikä tärkeintä muutoksiin, joita kriisiin ajautunut Euroopan Unioni todella tarvitsee. Toivottavasti se ei aja europpalaisia toisiaan vastaan. Britanniassa käyty keskustelu oli lopulta varsin rumaa ja esimerkiksi meihin maahanmuuttajiin kohdistettiin hyvin voimakasta kritiikkiä. Kansanäänestysten haasteena on se, että asiat uhkaavat popularisoitua ja päätöksiä tehdään lopulta helposti tunteella. Nyt kansa on kuitenkin puhunut ja sen mukaan on elettävä. On myös aiheen miettiä miksi kansa valitsi näin. Eurooppa kaipaa nyt valtiomiehiä ja suunnannäyttäjiä, ei opportunistisia oman edun ja pikavoittojen tavoittelijoita.

Brexit-puoli voitti äänestyksen. Se on nyt tosiasia. Syitä tullaan varmasti analysoimaan pitkään, mutta nopeasti tarkastellen ainakin muutama asia on ollut keskeinen:

Ensinnäkin brittejä kuohutti EU:n sisäinen maahanmuutto. Siis nimenomaan sisäinen. Tämä maahanmuuttokeskustelu on ollut aivan toisenlaista kuin maahanmuuttokriittisyys monessa muussa EU-maassa. Kyseessä on ollut nimenomaan töihin tulleet eurooppalaiset, joiden on katsottu vaikuttavan asuntojen hintoihin, palkkatasoon ja julkisiin palveluihin.

Toiseksi briteillä on varmaan aina ollut erilainen suhde Eurooppaan ja EU:hun kuin useimmilla muilla EU-mailla. Britannia liittyi jäseneksi myöhemmin kuin esimerkiksi Saksa ja Ranska, ja Ranska ei edes alkujaan halunnut Britanniaa jäseneksi. EU-lippua ei juuri koskaan Britanniassa näy.

Britannian historia tulee aina esiin. Se on entinen maailmanvalta, joka on toiminut globaalisti. Briteille ei ole ollut helppoa olla vain yksi jäsen eurooppalaisessa yhteisössä ja etenkään yhteisössä, jossa Saksa on noussut johtavaan rooliin.

Neljäntenä tekijänä Brexitiin ajoi EU:n sisäisen päätöksenteon ongelmat ja hallintomalli. Tämä keskustelu tosin ei ollut koko kampanjan aikana kovin konkreettista.

Viidenneksi on hyvä huomata, että alustavien tietojen mukaan brexitiä kannattivat erityisesti vanhemmat äänestäjät, haja-asutusalueet ja vähemmän koulutetut. Cameron on arvioinut monia tilanteita väärin ja alkujaan hän katsoi koko äänestyksen olevan nokkela tapa vahvistaa omaa asema konservatiivisen puolueen sisällä. Samoin hän katsoi kansanäänestyksen olevan ratkaisu Skotlannin itsenäisyyspyrkimysten lopettamiseen, mutta myös se keskustelu karkasi hänen käsistään ja nousee nyt uudestaan esiin. Osaltaan tulokseen vaikutti varmasti Labour-puolueen heikko tilanne ja sen vasemmistoradikaali johtaja Jeremy Corbyn, joka ei koskaan sitoutunut tukemaan EU:ssa pysymistä kuten Labour on perinteisesti tehnyt. Lisäksi tulokseen ja koko keskusteluun varmasti vaikutti myös anti-establishment- ja anti-globalisaatiokeskustelu, jotka vaikuttavat nyt monessa maassa.

Mitä tämä sitten vaikuttaa Britanniassa:
1) Ei ole mitenkään selvää, miten Britannia toimii asiassa. Parlamentti tekee viime kädessä viralliset päätökset ja siellä on tuki EU-jäsenyydelle. Toki eivät he varmastikaan voi vesittää päätöstä, mutta miten ero tehdään, millä agendalla neuvotellaan uusi asema ja kuka tulee olemaan pääministeri ja ketkä hallituksessa, ovat keskeisiä kysymyksiä. Jo nyt on myös vaadittu uusia vaaleja. Tämä prosessi ja neuvottelu vasta todella määrittää, miten Britannian tilanne ja suhde EU:iin muuttuu. Vaihteluväli voi olla todella suuri alkaen esimerkiksi Norjan ja Sveitsin mallista aina täysin EU:n ulkopuoliseen toimijaan. Tämä riippuu toki EU:sta, mutta tulee olemaan myös melkoinen sisäinen taistelu Britanniassa.

2) Pääministeri David Cameron ilmoitti jo eroavansa. Nyt käynnistyykin kova konservatiivien sisäinen valtataistelu, jossa on edelleen vastakkain EU-myönteiset ja hyvin EU-vastaiset henkilöt. Perintöprinssi George Osborne vastusti brexitiä voimakkaasti ja se heikentää hänen asemaa, mutta toisaalta voi myös nousta voimakas tarve löytää johtaja, joka haluaa ja kykenee löytämään hyvän ratkaisun EU:n kanssa. Boris Johnson johti puolueen brexit-kampanjaa ja hän lienee vahva vaihtoehto. Lisäksi yleisesti odotetaan uuden johtajan olevan brexit-tukija, mutta ei ole lainkaan selvää, mikä on paras tapa yhdistää puolue ja koko kansa.

3) Punnan arvo on lähtenyt laskuun. Päätöksellä on varmasti lyhyellä aikavälillä vaikutuksia finanssimarkkinaan, mutta finanssimarkkinat sinänsä yleensä löytävät uuden tasapainon varsin nopeasti. Keskuspankin johtaja on vakuuttanut, että he pyrkivät kaikilla keinoilla vakauttamaan tilanteen. Finanssipuolella suurempia lähitulevaisuuden vaikutuksia voi odottaa kiinteistömarkkinalla, joka on jo ennestään ollut ylikuumentunut etenkin Lontoossa. Siellä ollaan hyvin lähellä tilannetta, että yksikin pieni lisäsyy voi käynnistää nopean hintojen laskun. Yhden kiinteistösijoitusanalytiikkayrityksen toimitusjohtaja arvioi, että Lontoossa voi olla edessä jopa 40% korjausliike, jolla puolestaan voi olla iso vaikutus lainottaneisiin pankkeihin.

4) Britannian talouteen tulee myös pidemmän aikavälin vaikutuksia. Esimerkiksi Pohjois-Englannissa on merkittävää autoteollisuutta, joka on nimenomaan tuotantoa Euroopan sisämarkkinalle ja sen pitää miettiä tulevaisuuttaan. Samoin Lontoon Cityn pankit tulevat siirtämään osan toiminnoista EU:n sisälle.

5) Skotlanti ja Pohjois-Irlanti kannattivat EU-jäsenyyttä. Skotit ja etenkin sen paikallinen voimapuolue SNP on jo ilmoittanut, että tämän jälkeen Skotlannin tulee saada uusi äänestys itsenäisyydestä. Pohjois-Irlannin osalta pelot ovat pahempia, kun sen rauha on vielä varsin tuore ja ei aina niin vakaa. Voiko tämä avata koko Pohjois-Irlannin ongelmavyyhdin uudestaan? Perinteisesti brittimielisistä Pohjois-Irlannin protestanttisista lojalisteista osa pohtii jo, että Irlanti alkaa näyttää houkuttelevalta kasvavalta taloudelta, johon olisi järkevä kuulua siihen. Näin sata vuotta pääsiäiskapinan jälkeen.

6) Mielenkiintoinen on myös kysymys seuraavista vaaleista. Konservatiivinen puolue on pahasti hajalla ja on vaikea nähdä, kuka on hän joka kokoaa puolueen. Voisiko se tällöin avata työväenpuolueelle mahdollisuuden voittaa, vaikka muuten on nähty mahdottomana, että he voisivat menestyä ultravasemmistolaisen Jeremy Corbynin johdolla. Jos Corbyn nousisi valtaan omalla agendalla kaiken muun keskellä, olisi enää vaikea ennustaa mitään.

Entä EU?

1) EU:lla on monta kriisiä hoidettavana, niissä kuitenkin Britannian rooli on ollut aika ulkopuolinen, joten suoraa vaikutusta ei tällä tasolla ole. Suuri kysymys on hieman pidemmällä aikavälillä mahdolliset EU-erovaatimukset muissa maissa. Osassa maista on voimakkaita EU-vastaisia liikkeitä. Kuitenkin on hyvä muistaa, että Britannian suhde EU:hun on aina ollut erilainen kuin useimmissa muissa maissa, sillä on Commonwealth-tausta, voimakas linkki USA:han ja halu olla maailmanvalta. Yksi pieni yksityiskohta on, että lähes kaikissa muissa EU-maissa näkee EU-lippuja yhdessä kansallisten lippujen kanssa, mutta Britanniassa EU-lippuja ei ole esillä oikeastaan ikinä.

2) Britannia on ollut monessa EU-asiassa hieman ulkopuolinen, se ei kuulu euro-valuuttaan eikä Schengen-sopimuksen vapaan liikkuvuuden alueeseen. Ja pienenä yksityiskohtana on hyvä muistaa, ettei esimerkiksi konservatiivipuolue ole kuulunut muiden oikeisto- ja konservatiivipuolueiden EPP-yhteisöön EU:ssa. Joten Britannilla on aina ollut ’erityissuhde’ EU:iin.

3) EU:lle tämä voi olla myös positiivinen sykäys kehittää sen roolia, toimintaa ja demokratiaa. Ei varmastikaan ole helppoa rakentaa lähes 30 valtion yhteisöä (kannattaa vain lukea millainen on ollut USA:n historia esimerkiksi yhteisen talouden osalta, ja katsoa millaista USA:n liittovaltion päätöksenteko oli tälläkin viikolla), mutta suurelle osalle Eurooppaa se on kuitenkin taloudellisesti tärkeä liittoutuma. Suurelle osalle Euroopan maita rauha ja liikkumisvapaus ovat tärkeitä. Toki paineita on, ja nyt on hyvä hetki todella kehittää asioita. EU myös kaipaa lisää johtajia, joilla on aito eurooppalaisten tuki ja myös valtiomiestyyppistä johtajuutta ja uskallusta kehittää asioita.

4) EU:n ulkopolitiikalle tällä voi olla vaikutusta. Esimerkiksi Venäjän suhteen Britannia on usein vetänyt tiukempaa linjaa kuin moni muu EU-maa. Yksi konkreettinen esimerkki on Venäjän talouspakotteet ja mielenkiintoista on nähdä, voiko tällä olla lyhyen tähtäimen vaikutuksia tähän asiaan.

5) Muut EU-maat alkavat varmasti houkuttelemaan yrityksiä, jotka muuttavat muualle. Finanssisektorilla on jo keskustelu kuumana ja esimerkiksi Pariisi ja Frankfurt ovat innolla houkuttelemassa finanssiyrityksiä Lontoosta. Tuotantoteollisuutta voisi muuttaa esimerkiksi itäiseen Eurooppaan.

6) Naton roolia ratkaisun voi katsoa nostavan, koska se on nyt yhteinen eurooppalainen puolustusjärjestely, jossa myös Britannia on mukana. Toisaalta voi tietysti pohtia, voiko tämä mahdollistaa jollain aikavälillä EU:n laajemman puolustusyhteistyön, koska Britannian tukea sille ei olisi ikinä saanut. Saksalla on tärkeä, mutta ei helppo, rooli tässä keskustelussa.

Siis hyvää juhannusta kotimaahan täältä meren takaa.


Kirjoittaja on Suomen Sotilaan Britanniassa asuva blogisti ja kansainvälisen talouden sekä sen turvallisuusvaikutusten tuntija

Avainsanat: , , , ,

Share This