Brittien vaikea valinta

Britannian rooli osana eurooppalaista turvallisuutta ja vakautta on merkittävä. Mutta kuinka sen käy ensi viikon vaalien jälkeen? Jouko Ahvenainen arvioi tilannetta reilu viikko ennen kesäkuun vaaleja.

USA:n ja Euroopan yhteistyö turvallisuuspolitiikassa ja puolustuksessa on edelleen Trumpin valinnan jälkeen epäselvässä tilassa. Perinteisesti Britanniaa on sanottu linkiksi USA:n ja Manner-Euroopan välissä, mutta nyt myös Yhdistyneen kuningaskunnan asema on muuttunut epäselväksi. Turvallisuuden näkökulmasta epäselvyydet eivät koske vain sotilaallisia asioita, vaan myös esimerkiksi poliisiyhteistyötä, tietojen vaihtoa ja terrorismin torjuntaa. Samaan aikaan Britannian vaaliasetelma ei olekaan enää niin selvä kuin odotettiin, ja se on tuo lisää kysymyksiä Britannian tulevaisuudesta ja roolista kansainvälisesti. Enemmistövaalissa äänestäjille jää käytännössä useimmiten vain kaksi todellista vaihtoehtoa ja jos molemmat ovat vastenmielisiä saattaa äänestystuloksen ennakointi osoittautua kovin vaikeaksi.

Britannian pääministeri Theresa May toi huhtikuussa esityksen ennenaikaisista vaaleista parlamenttiin, ja esitys hyväksyttiin. Vaalit ovat tämän kirjoituksen julkaisuhetkestä reilun kahden viikon päässä, 8. kesäkuuta. Aluksi Näytti siltä, että hallituspuolue konservatiivit saavat ennätyksellisen voiton ja sitä kautta vahvan enemmistön. Mutta taas kerran on paljastumassa, ettei äänestyskäyttäytymistä voi ennustaa varmasti.

Työväenpuolueen johtajana on ollut vajaa pari vuotta 70-lukulainen vasemmistoänkyrä Jeremy Corbyn. On pidetty mahdottomana, että hän voisi voittaa tarpeeksi ääniä poliittisesta keskustasta ja nousta pääministeriksi. Olin viime viikolla lounaalla hyvin kokeneen Lontoon Cityssä rahoitusalalla toimivan yrityksen toimitusjohtajan kanssa. Hän sanoi minulle ”mitä tahansa ajatellaan Corbynistä sosialistina ja verojen korottajana, nyt tilanne on se, että hän olisi maalle vain viiden vuoden harmi, May ja hänen ’hard Brexit’ ihmisensä ovat sitä sukupolviksi. Jokaisen joka haluaa pelastaa Britannian talouden pitää nyt äänestää työväenpuoluetta, vaikka hinta siitäkin on kova.” Jos olisin kuullut tällaista samalta henkilöltä vuosi sitten, en olisi uskonut korviani. Britannian poliittinen kartta on menossa uusiksi.

Jotkut ovat verranneet Corbynia Suomessa Erkki Tuomiojaan. Itse en ole ihan varma tuon vertauksen osuvuudesta. Sen sijaan itse vertaisin Corbynia USA:n demokraattien esivaalissa hyvin pärjänneeseen Bernie Sandersiin. Corbynin voittoa vaaleissa on pidetty mahdottomana ja suuri osa hänen oman puolueen kansanedustajista koitti saada hänet pois puheenjohtajan paikalta viime vuonna. Puolueessa puheenjohtaja valitaan nykyään jäsenäänestyksellä ja Corbynilla on vahva tuki aktiivisten jäsenten keskuudessa. Nyt puolue on saanut myös uusia jäseniä juuri häntä tukemaan. Corbyn on saanut tukea myös ay-liikkeeltä.

Corbynin ohjelmassa on verojen korotuksia, sosialisointia  – esimerkiksi rautateiden osalta – ja enemmän panostuksia terveydenhuoltoon ja koulutukseen. Yksi suuri kysymys on ollut hänen suhtautuminen Britannian ydinaseeseen. Häneltä ei ole ollut helppo saada vastausta, voisiko hän pääministerinä käyttää ydinasetta. Perinteisesti Corbyn on ollut aseistariisunnan ja rauhanneuvottelujen korostaja. Aikoinaan hänen katsottiin myös ymmärtäneen – tai joidenkin, lojalistien, mielestä jopa tukeneen – IRA:n toimintaa, josta voidaan toki sanoa, että yhden terroristi on toisen vapaustaistelija.

Edellä kuvatun piti vielä keväällä taata, ettei Corbynilla ole vaaleissa mitään mahdollisuuksia.  Mutta tilanne onkin yllättäen alkanut kiristyä. Osittain kyseessä on Bernie Sanders –tyyppinen ilmiö, ja osittain anti-establishment-liike. Corbynin kannatus onkin noussut yllättäen  erityisesti nuorten keskuudessa. Yksi vaikuttava tekijä on nykyhallituksen korotukset lukukausimaksuihin ja muut päätökset, jotka ovat vaikeuttaneet opiskelijoiden taloudellista asemaa.

Mutta enemmän taustalla on konservatiivien varsin ailahteleva toiminta. Jo aiemmin keväällä puolue esitti esimerkiksi lisäkustannuksia pienyrittäjille, mutta joutui perumaan ne muutamassa päivässä. Vaaliohjelmassa puolue esitti mallia, jossa vanhusten terveydenhoitokustannukset laskutettaisiin tietyissä rajoissa heiltä itseltään ja myös heidän kuolemansa jälkeen, jolloin esimerkiksi vanhuksen asunto pitäisi myydä laskujen maksamiseksi. Myös tässä vaatimuksessa puolue joutui perääntymään muutamassa päivässä. Nämä ja vastaavat tapaukset ovat nostaneet kysymyksen Mayn johtajuudesta tiukoissa paikoissa, jota aiemmin pidettiin hänen vahvana puolena. Mitään uutta thatcheriä Maystä ei näytä siis tulevan.

Konservatiivien ohjelman voi sanoa myös olevan yllättävän vasemmistolainen, sisältäen verojen korotuksia, valtion suurempaa roolia ja kontrollia ja markkinoiden rajoituksia. Voi sanoa, että se on selkeä irtiotto Thatcherin käynnistämästä globaalin markkinatalouden vahvistamisesta Britanniassa. Konservatiivit ovat myös olleet varsin aggressiivisia Brexit-puheissaan, todeten ettei välttämättä tarvita mitään sopimusta EU:n kanssa. Puolueen onkin uskottu tavoittelevan erityisesti Keski- ja Pohjois-Englannin perinteisiä työväenpuolueen äänestäjiä, jotka kannattivat Brexitiä. Konservatiivit ehkä onnistuvatkin siinä, mutta samalla tory menettää äänestäjiä esimerkiksi Lontoossa, kovaa Brexitiä pelkäävien bisnesihmisten keskuudessa. Erityisesti konservatiivit näyttäisivät nyt menettävän nuorten ääniä.

Yleisesti terroristi-iskujen on uskottu lisäävän äänestäjien tukea vallassa oleville. Konservatiiveilla on Britanniassa enemmän uskottavuutta turvallisuuden takaajana kuin työväenpuolueella, etenkään Corbynin aikana. Niinpä Manchesterin iskun uskottiin auttavan konservatiiveja. Ensimmäisten iskun jälkeisten mielipidemittausten mukaan näin ei ole kuitenkaan käynyt, ennemminkin päinvastoin.

Aiemmin keväällä kun pääministeri May teki artikla 50 -mukaisen ilmoituksen Britannian halusta erota EU:sta, hän vihjaili, että EU:n pitäisi tulla vastaan muissa asioissa, jotta Britannia myös jatkossa antaisi tietoja esimerkiksi terrorismin torjunnassa. Jotkut pitivät tätä silloin uhkauksena ja brittilehdet tekivät jopa ”rahat tai henki” tyyppisiä otsikoita. Viime viikon Manchesterin isku käänsi tätä asetelmaa. Nyt esimerkiksi liberaalidemokraatit vaativat Mayltä konkreettista suunnitelma siitä, miten Britannia saa jatkossa tiedustelutietoa EU:lta, etenkin sellaista tietoa, joka on yksityisyydensuojan alaista ja jota voi jakaa vain EU:n sisällä. May joutuikin yllättäen altavastaajaksi asiassa, jota piti aiemmin valttinaan. Kannattaa myös muistaa, että ennen nousuaan pääministeriksi, May oli vuosia sisäministeri, joten voidaan myös kysyä, mikä on hänen henkilökohtainen vastuunsa terrori-iskujen onnistumisessa, etenkin kun MI5 oli saanut varoituksia tekijästä.

Corbyn puolestaan nosti iskujen seurauksena suurennuslasin alla Britannian ulkopolitiikan ja erityisesti osallistumisen sotiin Afganistanissa, Irakissa ja nyt ISIS:ta vastaan, sekä takavuosien ilmaoperaatioihin Libyassa, jossa Manchesterin pommittajan juuret olivat. Corbyn katsoo, että toisenlaisella politiikalla voisi paremmin parantaa turvallisuutta myös kotimaassa. Tässä asiassa on tärkeä muistaa, että Tony Blairin päätös lähteä sotimaan USA:n kanssa Afganistaniin ja Irakiin tuli Britanniassa hyvin epäsuosituksiksi, pilasi Blairin maineen ja häntä vastaan on tehty tutkimuksia ja esitetty jopa sotasyyllisyys-oikeudenkäyntivaateita. Näillä sotilasoperaatioilla on varsin huono maine Britanniassa.

Työväenpuolue on myös esittänyt lisää resursseja poliisille ja sisäisille turvallisuuspalveluille. He myös näkevät, että yhteistyötä muiden Euroopan valtioiden kanssa on tärkeä jatkaa. Työväenpuolue on myös sitoutunut Brexitin toteuttamiseen, mutta paljon ’sovinnollisemmalla’ mallilla kuin mitä nykyinen hallitus on esittänyt. Se näkee, että EU:n kanssa tulisi löytää kauppasopimus ja myös maassa olevien EU-kansalaisten asema tulisi turvata.

Voidaan siis hieman yksinkertaistaen sanoa, että konservatiivit ovat sitoutuneempia kansainvälisiin sotilasoperaatioihin, ja toisaalta työväenpuolue on sitoutuneempi esimerkiksi eurooppalaiseen poliisi- ja terroristitietojenvaihto-yhteistyöhön. Ehkä hieman yllättäen työväenpuolue on puhunut jopa puolustusmenojen nostosta ja väittänyt, että nykyhallitus täyttää Naton 2% vaateen vain sisällyttämällä esimerkiksi sotilaiden eläkkeitä ja rauhanturvaoperaatioita lukuihin.

Kaikki tämä tulee entistä monimutkaisemmaksi, kun viime viikon G7- ja Nato-kokoukset jättivät monia kysymyksiä USA:n roolista Euroopassa ja presidentti Trump ei esimerkiksi edelleenkään selkeästi kertonut olevansa sitoutunut Naton artikla 5:n mukaisiin turvatakuisiin. Britannialla voisi olla tärkeä rooli tässä USA:n ja EU:n välissä, mutta nykytilanteessa Britannialla ei ole mahdollisuuksia, selkeää roolia ja ehkä ei haluakaan osoittaa johtajuutta länsiliitossa

Skotlannin ja Pohjois-Irlannin vaalituloksilla on aivan oma roolinsa ja myös turvallisuuspoliittinen vaikutus. Tasavaltalainen Sinn Fein voitti keväällä Pohjois-Irlannin vaalit ja sen asema voi vahvistua myös Britannian parlamentissa. Pohjois-Irlannissa ovat jälleen vahvistuneet puheet mahdollisuudesta liittyä Irlantiin, jos Brexit toisi Irlantiin rajan, jonka yli tavarat ja ihmiset eivät voisi enää liikkua vapaasti. Rauhansopimuksen mukaan pohjoisirlantilaisilla on oikeus päättää tästä asiasta. Kannattaa myös muistaa, että Pohjois-Irlannin rauha on alle 20 vuotta vanha. Skotlanti on puolestaan jo vaatinut uutta itsenäisyysäänestystä, mutta May ei siihen ole vielä suostunut. Skotlannin satamissa ovat Britannian sukellusveneet, joissa maan ydinaseet ovat.

Vaikka konservatiivien voitto näyttää vielä todennäköisemmältä, voi jo nyt sanoa, että Corbynin työväenpuolueen nousu on ylittänyt kaikki odotukset. Käytin samoja sanoja kuvaamaan viime heinäkuussa Trump-kirjoituksessa Clintonin mahdollisuuksia… Jos Corbynia on pidetty lähes mahdottomana vaihtoehtona, ei ole vakuuttava suoritus Maylta lyödä hänet vain niukasti. Oleellista on myös muistaa, että konservatiivit lähtivät ennenaikaisiin vaaleihin saadakseen todella merkittävän voiton ja sitä kautta käytännössä avoimen valtakirjan Brexit-neuvotteluihin. Jos voitto ei ole selvä, valtakirja ei ole selvä ja se voi myös nostaa herkemmin sisäisen valtataistelun konservatiivien sisällä.

Ensi viikolla näemme vaalin tuloksen. Mutta jo nyt voi sanoa, että Britannian poliittinen tilanne on kaikkea muuta kuin selkeä vielä pitkälle tulevaisuuteen. Kun maa sitten tässä tilanteessa käy Brexit-neuvotteluja, on vaikea uskoa, että sen kansainvälinen rooli sen paremmin kauppa- kuin turvallisuuspolitiikassa olisi selkeä lähivuosina. Ja kun samaan aikaan epävarmuutta on ilmassa kaikkialla, mukaan lukien USA:n roolissa, voi brittien sisäinen hajaannus epävakauttaa tilannetta entisestään ja toisaalta avata mahdollisuuksia ja vaateita joillekin muille maille ottaa länsiliittouman johtajuus. Mahdollista on sekin ettei johtajuutta ota kukaan, joka taas avaa oven ulkopuolisille vaikuttajille hajottaa Euroopan horjuvaa koheesiota entisestään.

Share This