Deaktivoidut aseet – aselain harmaa alue

Kuten tunnettua aselaki ja asetus muuttuivat viime vuoden kesäkuussa ja aiheuttivat paljon porua muun muassa ensimmäisen aseluvan saannin vaikeutumisesta, ampuma-asekouluttajan roolista ja lääkärin ilmoittamisvelvollisuudesta, jos hänen eteensä tulee aseen kantoon soveltumaton henkilö.

Hyvin vähäiselle huomiolle jäi se, että uusi laki toi myös aseen rungon luvanvaraisten aseen osien rinnalle aikaisempien piipun ja lukon lisäksi. Muutos on hyvin suuri, sillä pelkkää aseen runkoa on normaalilla järjellä sangen vaikea mieltää kovinkaan vaaralliseksi esineeksi, ja tullakseen sellaiseksi se edellyttää seurakseen vähintään jo aikaisemmin luvanvaraisen piipun ja lukon.

Viranomaisten mukaan ongelma runkojen kanssa ei sinänsä ole pelkästään kansallinen vaan kansainvälinen. Suomesta ostettuja runkoja on heidän mukaansa kulkeutunut myös maihin, joissa runko vaatii luvan ja niitä on käytetty siellä väärin. Se, että rungoista tuli luvanvaraisia, johtuu myös YK:n tuliasepöytäkirjasta, jonka Suomi allekirjoitti 23.1.2002, ja EU:n asedirektiivistä.

Vaikka lainsäätäjän hyvä tarkoitus tässä jää ainakin allekirjoittaneelle hämäräksi, asiassa piilee merkittävä ongelma, sillä kaikissa deaktivoiduissa eli toimintakelvottomiksi tehdyissä aseissa on pääsääntöisesti runko. Lakiteksti tuntee nämä nimellä ”Pysyvästi ampumakelvottomaksi tehty ampuma-ase”. Pitääkö nyt sitten kaikki deko-aseet saattaa luville ja sitä kautta sangen raskaan ja kalliin paperisodan kohteeksi esimerkiksi omistajanvaihdoksessa? Onko tässä ilmeinen ristiriita siihen, että deko-aseet muuten ovat luvista vapaat, jos ne vain on riittävällä tavalla tehty toimimattomiksi? Deko-aseita on maassa vähintäänkin kymmeniä tuhansia, ja asia koskee sangen suurta joukkoa kansalaisista.

Dekot luvitettava?

Kun deko-aseita harrastavat heräsivät tällaiseen kauhuskenaarioon, alkoi kysely ensin toisilta harrastajilta ja sitten poliisilta. Jälkimmäinen ainakin paikallistasolla on kuuleman mukaan lähinnä kertonut, ettei tiedä tai että odottaa ohjetta ylempää. Hallintoalamaisen kannalta on tietenkin kohtuutonta, että tällainen epäselvyys on päästetty syntymään. Yhtä kohtuutonta on jäädä odottelemaan ensimmäistä oikeuden tuomiota ja sitä kautta linjausta asiassa, kuten ainakin allekirjoittanutta neuvottiin hänen asiaa poliisilta kysyessään.

Kesäkuun 13. päivänä 2011 voimaan tullut ampuma-aselaki sanoo siis ensimmäisessä momentissaan sen koskevan muun muassa aseita ja aseen osia. Sanaa ”osia” täsmennetään kolmannessa momentissa näin:

”Aseen osalla tarkoitetaan ampuma-aseesta irrallisena olevaa aseen runkoa, piippua, patruunapesää, sulkulaitetta ja sen runkoa, sulkukappaletta, äänenvaimenninta sekä niitä toiminnallisesti vastaavia osia.”

Luvanvaraisuus ei näyttäisi koskevan vain piippua, lukkoa ja runkoa, ja aseissa olevien erilaisten teknisten ratkaisujen takia se on lopulta sangen hämärä ja tulkinnanvarainen. Ei ihme, jos tässä kohdin menee sormi suuhun niin lakia tulkitsevalla viranomaisella kuin sitä noudattavalta kansalaiseltakin.

Lain toisen momentin mukaan taas:

”Pysyvästi ampumakelvottomaksi tehtyä ampuma-asetta ei pidetä 1. momentissa tarkoitettuna esineenä.”

 Olisiko tässä ristiriita siihen, että deko-aseen runko olisi saatettava luville? Ainakaan lainsäätäjän tarkoitus ei ole tullut täysin selväksi.

Aseen tai sen osan ampumakelvottomaksi tekemistä säädellään lain mukaan tarkemmin valtioneuvoston asetuksella ja teknisempiä yksityiskohtia sisäasiainministeriön asetuksella.

Deaktivoinnin problematiikka

Valtioneuvoston antama voimassa oleva ampuma-aseasetus puolestaan sanoo toisessa momentissaan näin:

Pysyvästi ampumakelvoton ampuma-ase

Ampuma-asetta pidetään pysyvästi ampumakelvottomana, kun se on romutettu tai deaktivoitu. Romutettuna pidetään ampuma-asetta, jota ei enää voida muuttaa ampumakelpoiseksi.

Deaktivoituna pidetään ampuma-asetta, jonka ampuma-aselain 3. §:ssä tarkoitetut osat on muutettu siten, että aseella ampuminen on pysyvästi estetty. Ampuma-asetta ei pidetä deaktivoituna, jos se on ilman erityistietoja ja -taitoja muutettavissa ampumakelpoiseksi.”

Huomionarvoista on, että asetuksessa ei sen kummemmin määritellä, missä hitsauksia tai reikiä pitää olla. Toisaalta toimittaja ymmärtää tekstin siten, että erityistiedoilla ja -taidoilla aseen saisi vielä palautettua ampuvaksi vaan ei normaalin kansalaisen taidoilla. Tämä nähdäkseni säätelisi myös asetuksen tarkoittamaa deaktivoinnin tasoa. Toisaalta asetuksen voinee ymmärtää niin, että deaktivoinnin on koskettava myös muita osia kuin vain aikaisemmin sen kohteena olleita lukkoa ja piippua, toisin sanoen kaikkia niitä aseen osia, jotka lain kohteina on mainittu.

Yksityiskohtaisin ohje deaktivoinnin suorittamisesta on Poliisihallituksen 14. tammikuuta 2010 antama ”Ampuma-aseen deaktivointi ja aseen osan tekeminen pysyvästi toimintakelvottomaksi”. Menemättä tämän ohjeen teknisiin yksityiskohtiin sen tarkemmin voi todeta sen olevan sangen jyrkkä verrattuna aikaisempaan käytäntöön ja tekevän aseesta ”yhtä puuta”. Toinen asia on sitten ohjeen voima, laki kun on ohjeen julkaisemisen jälkeen muuttunut. Vaikka ohje antaa säädösperusteekseen aselain 3. momentin, niin itse laki ei Poliisihallitukselle tällaista deaktivoinnin teknisen määrittelyn valtaa anna, ja deaktivoinnista olisikin lain mukaan säädettävä sisäasianministeriön asetuksella. Käytännössä poliisi kuitenkin tätä ohjetta virkatoimissaan noudattaa ja siihen vetoaa.

Mielenkiintoinen ohjeen kohta on, että se ei koske ennen ohjeen voimaantuloa tehtyjä deaktivointeja. Tämä lisää deaktivoinnin problematiikkaa, sillä eri vuosikymmeninä deaktivointia on toteutettu hyvinkin vaihtelevasti. Kansalaisilla on hallussaan hyvinkin heiveröisesti deaktivoituja aseita, joissa muun muassa lukkoa voi toimittajan käsityksen mukaan pitää ilmiselvästi luvanvaraisena osana.

Tämä lain, asetuksen ja ohjeen referointi edellä ei varmaankaan ole täydellinen kuva asiasta, mutta jos asian sekavuus ja vaikeaselkoisuus on lukijalle valjennut, niin jutun eräs tarkoitus on saavutettu.

Jos dekojen rungot pitää saattaa luville, on lainsäätäjä ollut joustava ja antanut tälle vuoden siirtymäajan, eli luvat olisi haettava 13.6.2012 mennessä. Lupa annetaan ilman minkäänlaista harkintaa ja ilmaiseksi. Tämän jälkeen runkoa tai deko-asetta sitten ilmeisesti pitäisi käsitellä kuten toimivaa ampuma-asetta muun muassa säilytyksen ja kuljetuksen osalta.

Mitä nyt sitten pitäisi tehdä?

Poliisihallituksen nettisivuilta löytyy asevalvonnan kohdalta pdf-tiedosto, jossa on esitetty se, mitä poliisi pitää aseen luvanvaraisina osina sangen havainnollisesti kuvin ja tekstein. Sivut löytyvät näppärimmin kirjoittamalla Googleen ”poliisihallitus” ja klikkaamalla sivuilta kohtaa ”asevalvonta”. Tästä nyt kyseenä olevasta aseen rungosta asianomaisessa kohdassa sanotaan sanatarkasti näin:

Runko tai kehys:

Kehyksellä tarkoitetaan aseen runkoa tai aseen osia, joihin esimerkiksi piippu tai laukaisukoneisto kiinnittyy, ja se on oleellinen osa aseen toimintaa.”

Poliisihallitus näyttää tässä kohdin muuntaneen lain tekstiä sen verran pidemmälle, että käyttää jostakin syystä sanaa ”kehys” sanan ”runko” synonyyminä, vaikka laki ei asianomaista sanaa tunne. Uuden sanan tuominen mukaan problematiikkaan ei ainakaan asioiden tulkintaa helpota, varsinkaan kun edellä olevaa kehystä määrittelevä lauseen voi helposti tulkita niin, että se sisällyttää luvanvaraisiin osiin rungon lisäksi jotakin muutakin. Ohjeen kuvat ovat toki havainnollisia, mukana on tämän päivän yleisiä käyttöaseita ja vanhempia yleisiä sotilasaseita. Suomen Sotilaan kysymykseen tästä vastattiin Poliisihallituksesta näin:

”Kehys ja runko eivät varsinaisesti ole synonyymejä, tuo koulutusmateriaali pyrittiin tekemään mahdollisimman helpoksi sisäistää myös kaikille niillekin, jotka eivät päivittäin ole tekemisissä ampuma-aseiden kanssa. Ampuma-aselain 3. § puhuu sulkulaitteesta ja sen rungosta luvanvaraisena osana, joten teknisesti näemme kehyksen enemmänkin sulkulaitteen runkona kuin aseen runkona.”

Deko-aseiden runkojen luvittamisesta lehden kysymykseen vastasi ylitarkastaja Jussi Kytösaari Poliisihallituksen asevalvonnasta seuraavasti:

”Ampuma-aselain 3. § määrittelee­ aseen osan seuraavasti: ‘Aseen osalla tarkoitetaan ampuma-aseesta irrallisena olevaa aseen runkoa, piippua, patruunapesää, sulkulaitetta ja sen runkoa, sulkukappaletta, äänenvaimenninta sekä niitä toiminnallisesti vastaavia osia.’ ­Tässä kannattaa huomioida tuo sana ‘irrallisen’ ja se, että deko ei ole ampuma-ase, joten siinä olevat luvanvaraiset osat eivät tarvitse lupaa niin kauan, kun niitä ei irroteta pysyvästi. ”Pysyvästi” on tietenkin vaikea määrittää, mutta käytännössä vanhan dekon voi purkaa esimerkiksi öljyämistä varten. Mutta jos luovuttaa siitä luvanvaraisen osan toiselle, niin se täyttää jo pysyvästi irrottamisen. Vanhassa dekossa olevia luvanvaraisia osia ei siis tarvitse luvittaa.”

 Jotta asiaa voisi konkreettisemmin lähestyä, lehti esitti muutamia esimerkkejä Poliisihallitukselle ja kysyi näiden deaktivoitujen aseiden ja niiden osien luvanvaraisuutta.

PPsh-41

Puolustusvoimien 1980-luvulla kantahenkilökunnan edustajalle myymä, muutamaan kertaan omistajaa vaihtanut venäläinen PPSh-41-konepistooli, Shpagin, jossa patruunapesä on tukittu osittain hitsauksella ja iskurin kärki katkaistu, mutta lukkoon, joka liikkuu, ei ole muuten koskettu. Ase on purettavissa normaalisti. Deaktivoinnin ajankohdasta ei ole minkäänlaista kirjallista todistetta.

Kytösaari: ”Luonnollisesti tämä aiheuttaa ongelmatilanteen, mutta koska ampuma-aselailla ei ole takautuvaa vaikutusta ja kyseessä on sen aikaisten Puolustusvoimien ohjeiden mukaisesti tehty deko, on kyseessä edelleen deaktivoitu ase. Tuohon aikaan ei de­aktivoinnista juurikaan annettu todistuksia, joten dekoamisen ajankohdan ja tavan toteen näyttäminen on todella hankalaa.”

Kar 98k

Saksalainen jalkaväenkivääri, joka 1990-luvulla on deaktivoitu hitsaamalla patruunapesä umpeen ja poistamalla lukosta iskurin kärki. Muuten aseeseen ei ole koskettu. Ase on viritettävissä, laukaistavissa ja purettavissa lukkoa myöten normaalisti. Deaktivoinnin ajankohdasta ei ole minkäänlaista kirjallista todistetta, mutta toimenpiteen tekijä on löydettävissä, ja hän saattaa aseen muistaa, koska myi sen hyvälle tutulleen, jolla se edelleen on.

Kytösaari: ”Sama pätee tähänkin, eli koska ase on dekottu sen aikaisten ohjeiden/tapojen mukaan, on kyseessä edelleen deko. Vaikka toimenpiteen suorittaja on tiedossa, niin dekoamisen ajankohta on vaikea näyttää toteen. Iso ongelma tulee, koska deko-todistusta ei voi kirjoittaa jälkikäteen.”

Konepistooli 31

Puolustusvoimien 2000-luvun puolivälissä myymä Suomi-konepistooli, jossa patruunapesä on hitsattu umpeen, lukosta koneistettu etuosasta 45 asteen kulmaan kappale pois ja iskurin reikä hitsattu umpeen. Piippu ja vaippa lukittu aseen runkoon tapilla, mutta muuten runkoon ei ole koskettu. Lukko liikkuu, ja aseen voi purkaa muuten, mutta piippu ja vaippa eivät irtoa. Tehdyistä toimenpiteistä on Panssarivarikon antama deaktivointitodistus.

Kytösaari: ”Tässä en näe mitään ongelmaa, ase on edelleen deko. Puolustusvoimien tekemät dekot hyväksytään, ja todistuskin tulee uudemmissa PV:n dekoissa aina mukana.”

MG 42

Saksasta Suomeen 2000-luvun alussa tuotu kevyt konekivääri, jonka deaktivointi hyväksytettiin tuolloin poliisilla. Aseen piipussa on patruunapesä hitsattu umpeen, piippuun porattu useita reikiä, joista yhdessä hitsattu tappi. Lukon etuosasta on koneistettu pois 45 asteen kulmassa kappale, iskuri ja hylsyn ulosvedin poistettu. Lukko liikkuu, ja ase on purettavissa muutamin käsiottein, toisin sanoen lukon ja piipun saa pois, minkä jälkeen yksikään aseeseen jäänyt kohta ei ole ollut deaktivoinnin kohteena. Toimintakuntoisen piipun ja lukon aseeseen laittamalla siitä tulee täysin toimiva. Aseesta on olemassa sen maahantulon yhteydessä poliisin antama tarkastuspöytäkirja.

Kytösaari: ”Tässä on selkeä ristiriita, koska ase saattaa olla muutettavissa toimivaksi, mutta koska ase on tarkastutettu poliisilla ja siitä löytyy todistus, on ase edelleen deko. Piipun hankkiminen varmasti tuohon onnistuu kohtuullisella vaivalla, mutta lukon ja sen osien hankkiminen on jo hankalampaa. Ulkomailta hankituista dekoista kannattaa muistaa, että ne eivät täytä Suomen deaktivointiohjeita, eli jos joku sellaisen tuo Suomeen, niin se ei ole täällä deko, vaan se todennäköisesti sisältää vähintäänkin luvanvaraisia osia, joiden maahantuonti vaatii joko hallussapitoluvan samanlaiselle aseelle, ennakkosuostumuksen tai maahantuontiluvan. Tämä toki riippuu, mistä deko on tulossa Suomeen.”

Näin siis asioihin ottaa kantaa poliisiorganisaation ase-asiantuntija. Hän myös kertoi lehdelle, että Poliisihallitus ei enää tulevaisuudessa anna deaktivointiohjeita vaan uuden ampuma-aselain myötä ne annetaan asetuksena. Nykyinen Poliisihallituksen antama ohje on voimassa mutta vain siihen saakka kunnes sisäministeriö antaa dekoamisesta asetuksen.

Lataa poliisihallituksen luvanvaraisten osien määrittelyopas alla olevasta linkistä:

ampuma_aseet_luvanvaraiset_osat

Share This