Digirahan uusi uhkakuva

Ilman rahoitusta ei voi olla turvallisuutta eikä sotiakaan.

Rahapolitiikalla, rahoitusmarkkinoiden säännöillä ja valuutoilla on aina ollut merkittävä rooli valtioiden politiikassa. Euro myös osoittaa, että valuutoilla on käytännöllisen talouspolitiikan lisäksi merkittävä tunnearvo.

Tällä hetkellä käynnissä on merkittävä digitaalisten valuuttojen nousu, eikä tämä rajoitu vain valuuttoihin, uusilla malleilla myös esimerkiksi arvopaperikauppa voi siirtyä digitaaliseksi ja perinteisten instituutioiden ulkopuolelle. Nämä ratkaisut asettavat kokonaan uusia haasteita valtioiden roolille talous- ja rahapolitiikassa, mutta ne voivat ravistella kokonaisuutena valtioiden roolia ja myös turvallisuuspolitiikkaa ja uhkaskenaarioita.

Bitcoin on ollut käytössä jo vuosia. Samaan aikaan on noussut uusia digivaluuttoja kuten Ethereum. Tällä hetkellä näitä voisi ehkä paremmin nimittää hyödykkeen omaiseksi kauppatavaraksi (commodity) kuin varsinaisiksi valuutoiksi. Yksi oleellinen seikka näissä valuutoissa on, että ne toimivat tietyssä mielessä kuin käteinen, eli ihmiset voivat internetissä käyttää niitä anonyymisti, välissä ei ole pankkia tai luottokorttiyhtiötä hoitamassa transaktioita ja jokainen pitää rahansa omassa digitaalisessa ’kukkarossa’, ei pankkitilillä.

Teknisesti digitaalisten valuuttojen käyttö perustuu paljolti lohkoketjuteknologiaan (blockchain). Siinä yksi oleellinen ominaisuus on juuri, että kaksi käyttäjää voi tehdä keskenään maksutapahtumaan suoraan toisilleen, ilman keskuspankin, pankin tai muun maksuvälinevälittäjän mukanaoloa tapahtumassa. Omistajuus varmennettaan tunnisteilla, jotka sitten hajautetaan internettiin, eli ei myöskään ole yhtä keskustietokantaa, joka ylläpitäisi tietoa kaikista maksutapahtumista ja kuinka paljon kenelläkin on rahaa.

Viimeisin kehitys on mallit tuoda markkinoille monenlaisia digitaalisia arvopapereita (ICO, Initial Coin Offering). Esimerkiksi yksityinen firma voi luoda oman valuutan, jonka arvo on sidottu sen osakkeen arvoon. Kyseessä on siis tietynlainen arvopaperi, mutta siitä ei tehdä osakekirjaa, vaan digitaalinen poletti, joilla voidaan käydä kauppaa. Tällä tavalla esimerkiksi yksityisen yrityksen osakkeelle voi tulla markkina-arvo ja sen ostaminen ja myyminen ovat helpompaa kuin pitää osakekirjaa ja koittaa sitten ostaa ja myydä niitä jossakin kauppapaikalla ja hoitaa paljon paperityötä kaupan yhteydessä.

Perinteisesti valuutat ovat olleet valtioiden yksinoikeus. Valtio on myös määritellyt säännöt, miten sen arvo taataan ja miten sitä voi vaihtaa. Osakekaupassa ja etenkin pörssikaupassa on paljon sääntöjä. Nyt digitaaliset valuutat ja arvopaperit ovat luomassa eräänlaista vaihtoehtoista markkinaa, joka voi olla kokonaan perinteisen sääntelyn ulkopuolella.

Valtiot ja instituutiot ovat huomioineet tämän kehityksen ja alkaneet aktivoitua. USA:n rahoitusvalvonta (SEC) tulkitsi tänä vuonna, että pääsääntöisesti ICO-toimintaa koskee arvopaperikaupan säännökset. Kiina kielsi jokin aika sitten ICO-toiminnan. Toisaalta moni valtio tutkii mahdollisuuksia siirtyä digitaaliseen valuuttaan ja esimerkiksi luopua perinteisestä käteisestä.

Teknologiat ja rahoitusmarkkinan säännökset ovat osa kokonaisuutta, mutta samalla nämä uudet ratkaisut ovat nostaneet kysymyksen, miten ne voivat muuttaa valtioiden ja viranomaisten roolia kokonaisuutena. Tämä on synnyttänyt keskustelun, jossa on mielipiteitä, skenaarioita ja vaihtoehtoisia malleja laidasta laitaan. Samaan aikaan digivaluutta voidaan nähdä reittinä vapautua valtioiden kontrollista tai toisaalta siirtyminen vain digivaluuttaan voi olla tapa valtioille kontrolloida kaikkea. Lopputulos riippuu tietenkin myös toteutuksesta, mutta kuten usein, totuus lienee jossakin välimaastossa.

Digivaluuttoja ja lohkoketjuteknologiaa on joskus verrattu internetin ja sen perusprotokollaan TCP/IP:n vaikutukseen. Internet muutti esimerkiksi mediatoiminnan ja kaupankäynnin merkittävästi, mahdollistamalla jokaisen julkaista, ostaa ja myydä internetissä. Samalla tavalla odotetaan uusien teknologioiden ja niille päälle tehtävien ratkaisujen muuttavan rahoituspalveluita, pankkitoimintaa ja perinteisten rahoitusinstituutioiden asemaa. Pankeille voi käydä kuten kävi mediataloille, ne menettävät keskeisen kontrolloivan asemansa markkinalla.

Tällä hetkellä niin digitaalisten valuuttojen kuin arvopaperien syntyminen on hyvin markkinavetoista, eli valtioiden rooli on lähinnä seurata kehitystä ja koittaa luoda rajoja. Tällaisen globaalin kehityksen seuraaminen saati kontrollointi ei ole helppoa yksittäiselle valtioille. Toiminta sinällään sisältää monia perinteisiä rahoitusmarkkinoiden riskejä. Niin valuutta kuin arvopaperit voivat menettää arvonsa tai osoittautua myös alkujaan arvottomaksi, etenkin tällä hetkellä kun markkina on innostunut näistä uusista instrumenteista.

Nämä uudet ratkaisut luovat uudenlaisia kyberuhkia. Onhan esimerkiksi mielenkiintoinen ajatus laittaa tahallaan liikkeelle digivaluutta, jolla halutaan vain tuottaa esimerkiksi markkinahäiriö ja siitä seuraavaa yhteiskunnallista epävakautta joissakin valtioissa. Mikä olisi parempi tapa horjuttaa jotakin valtioita kuin saada suuri määrä ihmisiä sijoittamaan rahansa asiaan, joka menettää arvonsa varoittamatta. Tai jos koko maksuliikenne ja arvopaperikauppa menevät järjestelmiin, jotka ovat kokonaan valtion ja sen viranomaisten ulottumattomissa, luo se myös uudet uhkakuvat, esimerkiksi sen suhteen miten kaikki tämä voidaan lamauttaa.

Samalla on mielenkiintoinen kysymys, voiko digitaaliset valuutat ja arvopaperit luoda globaalisti uusia stabiilimpia globaaleja valuuttoja ja kauppapaikkoja kuin perinteiset kansalliset ratkaisut. Voi sanoa, että ne ainakin voisivat perustua vapaampaan markkinaan, jota poliitikkojen tekemiset eivät vääristä. Jos niin tapahtuu, se tarkoittaa, että valtiot menettävät merkittävän osan perinteistä valtaa ja vaikutukset näkyvät niin verotuksessa, talouspolitiikassa, rahan kansainvälisessä liikkuvuudessa kuin turvallisuuspolitiikassa.

Kehitys näiden uusien ratkaisujen osalta on ollut hyvin nopeaa, yksistään kuluvana vuonna, Suomen täyttäessä sata vuotta. Rahoitusmarkkinoilla asiaan on herätty ja ainakin osassa maita myös rahoitusvalvonnan viranomaiset ovat heränneet, vaikka toimet ovatkin toistaiseksi lähinnä reagointia eikä niinkään uusien mahdollisuuksien aktivointia tai pidemmän välin suunnitelmien tekemistä. Mutta esimerkiksi vaikutukset turvallisuuspolitiikkaan, kyberuhkiin ja mahdollisuuksiin toimia erilaisissa kriisitilanteissa ovat vielä täysin auki. Uusia ratkaisuja syntyy maailmalla tällä hetkellä sellaisella vauhdilla, että jos niiden vaikutuksiin haluaa valmistautua, se pitää aloittaa nyt.

Share This