Digiriippuvuus ja Nato

Nato-keskustelussa päädytään usein jauhamaan siitä montako taistelijaa, panssarivaunua ja lentokonetta Nato voisi Suomen avuksi tuoda ja kuinka nopeasti. Samaan aikaan tosiasia on, että merkittävä osa Suomen puolustuksen strategisista sotilaallisista järjestelmistä ja koko siviili-infrastruktuurista perustuu kauppaan ja yhteistyöhön Natoon kuuluvien maiden kanssa. Suomalainen taistelija varmasti pärjäisi – ainakin aikansa – metsässä tai raunioituneessa kaupungissa myös itsenäisesti, mutta mitä tarkoittaisi koko yhteiskunnalle ja asevoimille se jos Nato-maat lopettaisivat yhteistyön ja sulkisivat järjestelmänsä, ylläpitotukensa tai vaikkapa pelkän tarvike- ja varaosahuollon Suomelta tai jos kauppayhteyyttä ei kyettäisiin pitämään toiminnassa.

Kuva: Suomen puolustusministeri Jussi Niinistö (ps) kättelemässä Naton pääsihteeriä, Norjan Jens Stoltenbergiä (sd) Naton ja kumppanimaiden tapaamisessa 24.-25.6.2015. Kuvassa vasemmalta selin operaatio Resolute Supportin komentaja, kenraali John F. Campbell (USA), Stoltenberg, Suomen Nato-suurlähettiläs Pia Rantala-Engberg, Niinistö ja Naton sotilaskomitean puheenjohtaja, kenraali Petr Pavel (Tsekin tasavalta).

Suomen Sotilaan päätoimittaja Jaakko Puuperä kirjoitti ansiokkaasti kyberuhkien hehkuttamisesta Suomen Sotilas -lehden numerossa 3/2015. Kyberhyökkäyksistä on tullut suosittu aihe niin iltapäivälehtien otsikoissa kuin elokuvissa ja erilaisissa konferensseissa. Samaan aikaan puhutaan paljon vähemmän, mitä järjestelmiä ihmiset käyttävät päivittäin, kuka ne järjestelmät omistaa ja miten niitä ylläpidetään.

Monessa tämän päivän kriisiskenaariossa maassa voi samaan aikaan vallita sotatoimia tietyillä rajatuilla alueilla ja varsin normaalia elämää muualla. Tämä on ollut tilanne myös Ukrainassa. Tällaisessa tilanteessa maa ei pysy pystyssä ja kykene taistelemaan vain puolustusvoimien järjestelmillä ja kalustolla. Oleellista on, että yhteiskunta ja talous kykenee toimimaan.

Hornetit tuskin taistelevat pitkään, jos Yhdysvallat ei halua niiden lentävän, eivätkä muuten Gripenitkään. Monet järjestelmät ja erityisesti niiden ylläpito ja huolto ovat riippuvaisia nimen omaan Yhdysvalloista. Mutta samaan aikaan pitää muistaa, ettei vaikutus tunnu vain sotilasjärjestelmissä. Nato-maiden teknologialla ja järjestelmillä on oleellinen vaikutus siihen, että mikään tietoliikennejärjestelmä tai laite toimii Suomessa.

Pimennys

Jo pelkästään sillä, että Googlen, Microsoftin ja Applen järjestelmät ja laitteet eivät toimisi Suomessa, olisi melkoinen vaikutus siihen, miten yhteiskunta toimii ja etenkin ihmisten mielialaan. Miten sinun arkeesi vaikuttaisi, jos yhtenä aamuna ei enää kännykkä toimisi, verkkopankki avautuisi, Gmailiin ei pääsisi ja Facebookia ei voisi avata. Taistelu ei ole vain fyysistä, vaan myös henkistä.

Ei ole olemassa mitään suomalaisia järjestelmiä, joilla tämä vaikutus voitaisiin kokonaan ehkäistä. Asevoimien järjestelmät kattavat vain sen omat toiminnot, ja myös sotalaitos on riippuvainen siviilijärjestelmistä. Eikä ole mitenkään järkevää eikä edes mahdollista, että maassa olisi täysin erilliset kriisiajan järjestelmät.

Maksujärjestelmät ovat vain yksi hyvä esimerkki kansainvälisistä riippuvuuksista ja hyvin USA:n hallinnassa olevasta järjestelmästä. Käytännössä USA voisi kokonaan katkaista tai merkittävästi vaikeuttaa suurimman osan maksu- ja luottokorttien toimintaa. Samoin kansainväliset maksut voisi varsin helposti pysäyttää. Tämä on jo tullut esiin Venäjän vastaisissa pakotteissa, kun joitakin venäläisiä pankkeja suljettiin järjestelmän ulkopuolelle.

Huoltovarmuus

Oma lukunsa on sitten huoltovarmuus kokonaisuutena, kaikki tarvittavat koneet ja laitteet, niiden varaosat ja huolto, raaka-aineet ja sähkö, joissa myös verkostot etenkin länsimaihin ovat elintärkeitä. Myös suurelle osalle yrityksiä kansainväliset verkostot ovat välttämätön osa toimintaa, alihankintaa ja myyntiä.

Jo talvisodan aikana todettiin nopeasti materiaaliavun tarve lännestä ja jatkosodassa Suomi eli käytännössä Saksan avun varassa. Jotkut kaipailevat nyt Kekkosen aikaa sen, ja puhuvat siitä miten Suomi ei halunnut kuulua itään eikä länteen. Kekkosen aikana Suomessa ulkomaalaiset saivat omistaa maksimissaan 10% yrityksestä, yritykset toimivat paljon enemmän kotimaassa ilman suurta kansainvälistä verkostoa ja normaaleilla suomalaisilla oli paljon vähemmän kansainvälisiä yhteyksiä. Ja Suomi ja suomalaiset olivat valtavan paljon köyhempiä kuin tänään. Ja silloinkin olisimme olleet täysin kansainvälisestä huollosta ja tuesta riippuvaisia.

Nyky-yhteiskunnan infrastruktuurin tarpeet ovat moninkertaiset ja myös kansainväliset riippuvuussuhteet ovat paljon merkittävämpiä. Siltä osin on täysin epärealistista ajatella, että Suomi kriisitilanteessa voisi elää täysin itsenäisesti. Suomi ja suomalaiset ovat verkostoituneet muuhun maailmaan ja myös puolustusratkaisut tulee perustaa tuohon todellisuuteen. Vai haluaako joku Pohjois-Korean meillekin?

Yksin ei pärjää

Toki voidaan sanoa, että ei tarvitse pakosta olla Naton jäsen, että nämä järjestelmät pysyvät toiminnassa. Kyllä Ukrainassa toimii matkapuhelinverkot ja Gmail, vaikka se ei olekaan Nato-maa. Tämä on totta. Mutta se ei vielä takaa mitään toisenlaisessa kriisitilanteessa, jossa tilanne on esimerkiksi laajemmin kärjistynyt ja Nato-maat lähtevät turvaamaan ja puolustamaan jäsenmaidensa turvallisuutta ja järjestelmiä. On myös hyvä muistaa, että monet ukrainalaiset yritykset ovat jo kohdanneet ongelmia, kun esimerkiksi kansainväliset pankit eivät enää takaa maksujen suorittamista Ukrainaan. Maa, joka on osittain heidän vihollisen hallussa, on riskitekijä, jonka kautta järjestelmiin voitaisiin tunkeutua. Erityisen tärkeää on ymmärtää, että jos Nato-mailla on vaikeuksia ylläpitää systeemejä kriisissä, toki se ensin turvaa ne jäsenmailleen ja vain jäsenmailleen. Yhteenkään Nato-maahan ei ole nyt meneillään olevan kriisin aikana hyökätty. Onkin kovin epätodennäköistä, että yksittäiset kyberhyökkäykset saisivat edes yksinäisen Suomen polvilleen. Sen sijaan paljon todennäköisempää on se, että muusta maailmasta eristettynä ilman Nato-maiden tukea Suomi murtuisi kyber- ja muiden perinteisempien iskujen yhdistelmään.

Verkossa

Kiina on jo pitkään rakentanut sen omaa varsin riippumatonta infrastruktuuria, tietoliikenne- ja tietotekniikkajärjestelmiä ja niiden osaamista. Myös Venäjä on herännyt miettimään näitä riskejä, ja pakotteiden jälkeen, se on esimerkiksi alkanut kehittää ratkaisuja, joilla se voisi olla riippumattomampi maksuliikenteessä. Selvää on, että Suomella ei ole mahdollisuutta rakentaa omia riippumattomia järjestelmiä, eikä se olisi järkevää, kun Suomi kuitenkin on osa EU:ta ja läntistä talousjärjestelmää.

Parasta olisi siis, että maailmassa säilyisi rauha ja kaikki maat voisivat olla kanssakäymisessä ja kauppa toimisi. Mutta muihinkin tilanteisiin on pakko varautua, ja silloin Suomen pitää olla osa verkostoa, joka kykenee toimimaan itsenäisesti ja riippumattomasti myös erilaisissa kriiseissä ja joka pystyy takaamaan myös yrityksille ja kansalaisille mahdollisuuden mahdollisimman normaaliin elämään. Ja kun Suomi ei sitä yksin tai edes Ruotsin kanssa voi tehdä, on Nato-jäsenyys ratkaisu, jolla Suomi voi olla osa toimivaa verkostoa.

Nato-jäsenyys ei ole vain ratkaisu aseiden ja taistelijoiden osalta, vähintään yhtä oleellista on turvata yhteiskunnan normaalit toiminnot, talouden toiminta ja myös ihmisten henkinen hyvinvointi. Sen Nato on turvannut jäsenmailleen jo vuodesta 1949.

Avainsanat: , , ,

Share This