Ei mitään uutta idästä

Venäjän “tutkimukset” ja perättömät väitteet suomalaisten toteuttamasta Itä-Karjalan “kansanmurhasta” eivät sisällä mitään uutta itärintamalta, mutta ajoitus on hälyttävä ja siihen tulisi suhtautua vakavasti, kirjoittaa Suomen Sotilaan blogisti, tohtori Timo Hellenberg.

Venäjän Karjalan tasavalta on Suomelle tärkein kosketuspinta kahdenkeskisessä rajat ylittävässä yhteistyössämme, joka on sinnitellyt viimeaikojen pakotteiden ja vastapakotteiden ristiaallokossa. Karjalan tasavallan 100-vuotisjuhlat syyskuussa ovat vaarantumassa Corona-kriisin (Covid-19) myötä. Venäjä on nyt ohittanut jopa Kiinan virallisten lukujen valossa, sillä maassa on tällä hetkellä 87 147 Covid-19 tapausta. Itä-Karjalan alue on tosin säästynyt vielä poikkeuksellisen hyvin kriisin ensimmäisen aallon vaikutuksilta. Toisaalta esimerkiksi Pitkärannassa suojavälineiden huutava puute on saanut lääkärit ja hoitohenkilökunnan varpailleen.

Pohjois-Laatokan kansat ja kulttuurit ovat olleet aikojen saatossa isossa kierossa ja murroksessa jopa Venäjän värikkään historian tarkastelussa. Vepsäläisyys ja aito karjalaisuus ovat väheneviä varantoja siinä kansain yhteneväisyyspaletissa, jota Venäjä tänäkin päivänä edustaa.

Alueen infrastruktuuria Pietarista Murmanskiin samoin kuin itä-länsi tieyhteyksiä on viime vuosina rakennettu voimalla uusiksi, mikä osuu heti ensimmäisenä silmään ylitettäessä valtakunnan raja ja suunnattaessa kohti Petroskoita.

Tummia pilviä maidemme kahdenväliseen yhteistyöhön tuo Venäjän federaation tutkintakomitean ilmoitus torstaina 23.4., että se on käynnistänyt virallisen rikostutkinnan Itä-Karjalan miehityksen aikaisista siviilien ja sotavankien surmista jatkosodan aikana. Epäilyissä viitataan suoraan ”vähintään neljääntoista keskitysleiriin”, joiden tarkoituksena oli sulkea sisälleen alueen venäläis-etninen väestö. Tutkintakomitean sivuilla todetaan yksiselitteisesti, että näissä leireissä pidettiin ainakin 24 000:tta ihmistä ja yli 7 000 sotavankia haudattiin elävänä, ammuttiin tai tapettiin kaasukammioissa. Maan turvallisuuspalvelut ovatkin julkaisseet valikoiden omien tutkijoidensa käyttöön salassa pidettyjä arkistodokumentteja Suomen armeijan ”ylläpitämistä leireistä” Itä-Karjalassa.

Venäjän Federaation turvallisuuspalvelu FSB (Федера́льная слу́жба безопа́сности (Росси́йской Федера́ции), Federalnaja služba bezopasnosti) toimii Karjalan tasavallassa.  Myös hätätilaministeriön EMERCOM:in (Министерство России по делам гражданской обороны, чрезвычайным ситуациям и ликвидации последствий стихийных бедствий) resursseja on vahvistettu tasavallassa ja sen vetämiä palontorjunta ja suurvesistöharjoituksia on käyty seuraamassa säännöllisesti aina Luoteis-Venäjän alueen johtokeskuksesta Pietarista.

Karjalan tasavallassa on viime vuosina todistettu pariakin suuren luokan poikkeustilannetta kuten Venäjän vuoden 2010 tuhoisa peräti 38 000 henkeä vaatinut maastopalojen sarja, jota pidetään edelleen Federaation suurimpana kriisinä toisen maailmansodan jälkeen. Venäjän talouskehitysministeriön ilmoituksen mukaan ”helle ja savu lisäsivät kuolleisuutta 56 000 hengellä”. Silloinen hätätilaministeri Sergei Shoigu ilmoittikin 31.6.2010, että ”palot ovat hallitsemattomia 17 alueella” ja tuolloinen presidentti Medvedev totesi niinikään kuukautta myöhemmin 30.7.2010, että ”kaikki on tulessa”. Hieman myöhemmin (5.8.) Medvedev varoitti myös ”ydintekijästä”.

Petroskoissa on vielä tuoreessa muistissa myös RusAirin lennon 9605 onnettomuus 20. kesäkuuta 2011. Onnettomuudessa menehtyi 44 ihmistä ja kahdeksan loukkaantui. Varapääministeri Sergei Ivanovin mukaan lentäjä ei onnistunut laskeutuessaan löytämään kiitorataa ja paikalliset viranomaiset kertoivat tuolloin, että lentokone olisi katkaissut lentokenttää lähestyessään voimalinjan, jolloin kiitoradan valaistus olisi sammunut. Matkustajakone joutui tekemään pakkolaskun ja syttyi sen yhteydessä tuleen. Pistäydyin onnettomuuspaikalla pian onnettomuuden jälkeen ja minulla oli tilaisuus vaihtaa muutama sana paikallisten asukkaiden kanssa pian onnettomuuden jälkeen. Toisin kuin tutkintaraportointi oli todennut tapahtuneesta, niin mitä ilmeisimmin kiitorataa ei oltu valaistu lainkaan, ja kone oli yrittänyt pakkolaskua kyseiselle maantielle. Laskutelineet tömähtivät pehmeän tien penkereeseen saaden sen lentämään katolleen maantielle. Paikallisen pelastusyksikön saapuminen kesti yli 40 minuuttia, joten paikalliset asukkaat eivät onnistuneet omin toimin pelastamaan kaikkia palavasta koneesta.

Osana laajempaa historiankirjoitusta myös Venäjän hätätilaministeriön Luoteis-Venäjän osasto toteaa tiedotteessaan, että Karjalan alueella on pelkästään vuodessa tuhottu ”909 vaarallista räjähtävää esinettä”. Esimerkiksi Pitkärannan kylässä on takavarikoitu ja tuhottu tänä vuonna 6 lentopommia, 2 panssarimiinaa, 45 tykistöammusta ja 16 muuta erilaista esinettä, jotka venäläisten mukaan siis suomalaiset ja saksalaiset ovat sinne kylväneet. Osana Karjalan tasavallan 100-vuotisjuhlallisuuksia on kolmessa Karjalan piirissä otettu käyttöön kolme uutta paloasemaa. Esimerkiksi Belomorskin piirin pelastus- ja palontorjuntalaitoksen rakennustöihin on budjetoitu 37 miljoonaa ruplaa.  Summat ovat mittavia ja herättävät paikallisissa asukkaissa kysymyksiä, miten kaikki nämä varat saadaan käytettyä mainittuihin hankkeisiin. Mainittakoon, että Suomen aluepelastuslaitosten edustajat vierailivat Petroskoissa 7-8.10.2019 ja yhteistyön on kaikin puolin toimivaa.

Osana ”turvallinen kaupunki” – ohjelmaa on Karjalan tasavallassa käynnistetty nyt 100- vuotisvuosijuhlien alla mittava sisäisen turvallisuuden vahvistamisen kampanja, joka näkyy turvakameroiden asentamisena. Perusteena on se, että tällä pyritään estämään rikokset, terrorismi ja ääriliikkeet, sekä suojelemaan tasavallan asukkaita poikkeustilanteilta. Tasavaltaan on aiemmin asennettu jo 221 ”operatiivisen viestinnän keinoa” ja nyt siis asennustöitä jatketaan asentamalla 7 valvontakameraa Olonetsiin, 6 Medvezhjegorskiin – eli Karhumäkeen – ja 4 Lahdenpohjaan. Lisäksi rajaseudulla partioi säännöllisesti muutaman sotilaan valvontaryhmiä, jotka saattavat vaatia matkaajilta henkilöpapereiden lisäksi selvitystä matkan tarkoituksesta ja reitistä.

Venäjällä sisäinen ja ulkoinen turvallisuus kietoutuvat perinteisesti yhteen siten kuin se sopii sikäläiselle hallinnolle ja turvallisuudesta vastaaville viranomaisille. Nähtäväksi nyt jää, millaiselta tämä Karjalan sisäisen turvallisuuden ohjelmakokonaisuus yhdessä uuden historiakirjoituksen kanssa näyttää Karjalan 100-vuotisjuhlien kynnyksellä. Onko Venäjän valtiollisen rikostutkintaviranomaisen tutkinnan ajoitus liitoksissa venäläiseen tapaan siirtää huomioita omista kriiseistä ulkomaille? Tämä vahvistaisi niitä puheenvuoroja, joiden mukaan Suomi ei nautikaan Venäjällä erityisasemaa ystävällismielisenä jääkiekkokumppanina, vaan sitä käsitellään tarpeen tullen aivan kuten muitakin idän ja lännen rajaseudun maita, tarpeen mukaan ja tarvittavan raskailla työkaluilla. Toivoa sopii, että näin ei kuitenkaan ole asianlaita ja kyseessä on jälleen kerran yhden sektoraalisen viranomaisen tarve perustella olemassaoloaan tilanteessa, jossa suurvallan johdolla on muutakin pohdittavaa kuin pienen naapurimaan syyllistäminen mielipuolisiin sotarikoksiin.

Kirjoittaja valtiotieteiden tohtori Timo Hellenberg on vapaa tutkija ja Suomen Sotilaan blogisti. Hellenbergillä on ollut merkittävä rooli muun muassa Ukrainan tapahtumien valaisemisessa suurelle yleisölle ja tiedeyhteisölle sekä ilmailuturvallisuuden kehittämisessä eri puolilla maailmaa.

Avainsanat: , , ,

Share This