Ei tilaa terroristeille

Iivi Masso

Iivi Masso

PERJANTAINA 18. elokuuta Suomessa tehtiin ensimmäinen hyökkäys, joka kaikesta päätellen kuuluu laajaan sarjaan ääri-islamistien iskuja ”vääräuskoisten” pehmeitä kohteita vastaan. Turun sarjapuukottajaa, kuten lukemattomia kaltaisiaan Euroopassa ja maailmalla, inspiroi jihadistinen ideologia.

Turun iskusta on puhuttu jo paljon. Puheenaihetta antavat myös iskua seuranneet reaktiot.

Järkytyksen ohessa näkyi hämmästyttävän paljon myös vähättelyä. Kieltämistä, vertailuja asioihin, jotka eivät ole verrattavissa, eli kaikkeen mahdolliseen ristiretkistä kotiväkivaltaan ja liikenneonnettomuuksiin. Teon ideologista motivaatiotakin pyrittiin kiistämään. Tuttuja kliseitä toistettiin: ymmärtämättömyyttä, ideologisten vastakkainasettelujen kierrätystä…

Yksi pintaan nousseista oheisaiheista oli maahanmuutto.

Epäillyn ulkomaalaisuus ja varsinkin turvapaikkahakijatausta herätti kiivasta keskustelua asioista, joiden ei oikeastaan olisi pitänyt kuulua tähän keskusteluun.

Jotkut vapaan maahanmuuton puolustajat vähättelivät terroritekoa, koska pelkäsivät siitä puhumisen lisäävän vihaa maahanmuuttajia, pakolaisia ja muslimeita kohtaan – ikään kuin jihadistinen terroristi edustaisi kaikkia mainittuja ryhmiä ja niiden kaikkia jäseniä.

SAMAISTAMALLA väkivaltaisen ääri-islamistin joko muslimeihin, pakolaisiin tai kaikkiin maahanmuuttajiin nämä hyvää tarkoittavat ihmiset toistavat äärinationalistista ajatusvirhettä typistämällä ihmiset kuviteltujen yhtenäisten ryhmien edustajiksi.

Ensimmäiset kynttilälyhdyt Turun iskujen tekopaikalle ilmestyivät nopeasti

Ensimmäiset kynttilälyhdyt Turun iskujen tekopaikalle ilmestyivät nopeasti

Suomi on ollut muuttoliikkeen kohteena jo niin kauan, että kaikkien ei-suomalaisten, maahanmuuttajien, pakolaisten tai ulkomaalaistaustaisten näkeminen yhtenä jakamattomana kokonaisuutena, jota pidetään kaiken arvostelun mutta samalla myös suomalaisen yhteiskunnan ulkopuolella, voisi jo unohtaa. Meidän pitää saada arvostella raakaa väkivaltaista ideologiaa ja sen nimissä tehtyjä rikoksia silloinkin, kun ne tulevat maan rajojen ulkopuolelta. Voisimme vihdoin jo kohdella ”toisia” kuin itseämme.

Maahanmuuttopolitiikka tosiaan liittyy tapaukseen. Se, että rikolliset ovat saaneet vaeltaa vapaasti Saksasta Suomeen, vaikka he ovat olleet Saksan viranomaisten tiedossa, herättää aiheellisesti kysymyksiä koko turvapaikkajärjestelmän toimivuudesta. Euroopan yhtenäisen liikkumatilan pitäisi edellyttää yhtenäisten tietokantojen olemassaoloa esimerkiksi sormenjälkien osalta. Miksi niitä ei ole?

Mustavalkoinen rajat auki vastaan rajat kiinni -keskustelu ei auta ratkaisujen löytämisessä. Parempi kontrolli siitä, keitä maahan tulee, on saavutettavissa muutenkin kuin totaalisella sulkeutumisella, jonka jotkut näkevät täydellisen avoimuuden ainoana vaihtoehtona. Kysymys on pitkälti poliittisesta tahdosta.

TOINEN kuuma peruna keskustelussa on islam.

Tekijän islamistinen motiivi on vaikea puheenaihe niille, jotka asettavat islamin maahanmuuttajiin liitettynä ilmiönä arvostelun yläpuolelle. Tekijän ideologisen motivaation vähättely ei kuitenkaan auta estämään seuraavia vastaavanlaisia iskuja.

Toistan itseäni, kun korostan, että ideologioilla on väliä. Ääri-islamismin vähättely osoittaa, että sen nimissä tehdyn väkivallan laajuutta maailmassa ei edelleen ymmärretä, vielä kuusitoista vuotta 9/11-hyökkäyksen jälkeen.

Ideologialla on väliä juuri siksi, että valtaosa ihmisistä, riippumatta etnisestä taustasta ja varsinkin geeneistä tai pigmentaatiosta, on lähtökohtaisesti hyviä.

Siksi ideologisesti motivoitujen terrori-iskujen vertailu liikenneonnettomuuksiin tai mielenhäiriöissä tehtyihin rikoksiin on mieletöntä.

Niitäkin rikoksia ja onnettomuuksia on toki syytä pyrkiä vähentämään – kasvatuksella, varovaisuudella ja mielenterveystyöllä. Paljon voidaan tehdä tarjoamalla ihmisille hyvä lapsuus.

IDEOLOGISISTA syistä tehdyt rikokset ovat erilaisia, koska niillä on voima tarttua, kasvaa ja levitä. Ideologisen rikoksen toistumisen vaara on paljon suurempi juuri siksi, että niitä eivät tee pelkästään hullut tai sadistit, vaan myös ihmiset, jotka uskovat tekevänsä hirveitä tekojaan mielestään hyvien arvojen nimissä.

YLEn tämän vuoden helmikuussa julkaistujen tietojen mukaan ISIS on Suomessakin kehottanut kannattajiansa iskemään pehmeisiin kohteisiin, sauvakävelijöihin ja työmatkalaisiin. Juuri sellaisesta iskusta Turussa näyttää olleen kysymys.

Huomioiden uhkailut, yllytys ja poliisille annetut vihjeet seuraavien iskujen mahdollisuutta ei voi piilottaa liikenneonnettomuustilastojen taakse.

Ideologisia rikoksia voi lopulta estää vain vähentämällä ideologian vetovoimaa.

Varsinaisen ratkaisun ääri-islamismin ongelmaan pitää löytyä islamin sisältä – se edellyttää väkivaltaisten elementtien kitkemistä teologiasta, mikä ei ole monista syistä kovinkaan helppoa. Siihen prosessiin on ulkopuolisten vaikea vaikuttaa.

Vihamielisen fanaattisuuden tiukempi valvonta ja selkeämpi tuomitseminen on länsimaissa lyhyellä tähtäimellä välttämätöntä. Turvapaikanhakijan sopeutumistahto on voitava huomioida myös maahanmuuttopolitiikassa.

Emme ehkä saa antaa pelolle valtaa, mutta emme myöskään terroristeille.


Iivi Masso on valtiotieteiden tohtori ja politiikan tutkija. Masso oli kansainvälisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen Diplomaatia-aikakauslehden päätoimittaja 2010–2012. Masso toimi Viron presidentin Toomas Hendrik Ilveksen neuvonantajana vuosina 2013–2015. Masso on toiminut myös Eestin Päevalehden, Postimees-lehden ja Uuden Suomen kolumnistina ja YLE:n radiotoimittajana.

Tämä kolumni on julkaistu alunperin Suomen Sotilas -lehden numerossa 4/2017

Avainsanat: , , ,

Share This