Erdoganin vallankaappaus

Turkissa epäonnistunut sotilasvallankaappaus johti varsinaiseen “vasta”- vallankumoukseen. Alkujaan laillisesti ja demokraattisesti valittu presidentti on käytännössä kaapannut maassa vallan laittomasti käyttäen tekosyynä vallankaappausyritystä. Erdoganin toiminta muistuttaa Hitlerin laitonta vallankaappausta 1933 ja puhdistukset muistuttavat Stalinin puhdistuksia samalla vuosikymmenellä. 
Viikko sitten, heinäkuun 15. ja 16. päivän välisenä yönä käynnistyi Turkissa tapahtumien vyöry, jonka todellista luonnetta, alkamis- ja päättymispisteen on vaikea hahmottaa ja ymmärtää, tai ainakin on mahdotonta sanoa tapahtumista mitään varmaa. Kyseisenä heinäkuun yönä Turkin Ankarassa ja Istanbulissa osa maan asevoimista yritti sotilasvallankaappausta. Edelleen kuitenkin on epäselvää, minkälainen kokoonpano yritti “Rauha kotimaassa komitean” (Yurtta Sulh Konsey) nimissä toteuttaa sotilasvallankaappauksen.

Vielä viikko epäonnistuneen kaappausyrityksen ja sitä seuranneiden 50 000 – 60 000 virkamiesten ja sotilaiden pidätyksen ja viraltapanon jälkeen on epäselvää, kuka sotilasvallankaappausyritystä johti. Turkin valtiollisen Anadolu-uutistoimiston mukaan sotilasvallankaappausyritystä johti entinen eversti Muharrem Köse, joka oli erotettu aiemmin tänä vuonna Turkin asevoimien ylimmän johdon oikeudellisen neuvonantajan tehtävästä. Syynä erottamiseen olisi ollut tämän väitetyt yhteydet Yhdysvalloissa maanpaossa asuvaan Fethullah Güleniin.

Kösen pidätyksen jälkeen uutisoitiin tämän hallusta väitetysti löydetyn lista 37:stä henkilöstä, jotka väitetysti muodostivat myös “rauhankomiteana” tunnettujen vallankaappareiden johtoneuvoston. Myöhemmin esitettiin väitteitä, että itse sotilasvallankaappausyritystä olisi johtanut maan ilmavoimien entinen komentaja Akın Öztürk. Tämän uutisoitiin jo tunnustaneen, mutta myöhemmin tieto kumottiin.

Ketkä kapinan takana?

Myös sotilasvallankaappausyrityksen todellinen motiivi on epäselvä. Tämä siitä huolimatta, että kapinallisten omaksuma nimi viittaa suoraan modernin Turkin perustajan Mustafa Kemal Atatürkin kuuluisaan lauseeseen “Rauha kotimaassa, rauha maailmassa”. Olivatko kapinalliset sitten kemalisteja, jotka vastustivat Turkin itsevaltaisen presidentin Erdoganin jo vuosia jatkunutta oman vallan pönkittämistä ja yhteiskunnan islamisoimista? Turkin televisiossa luettu “Rauhankomitean” ilmoitus vallankaappauksesta pyrki oikeuttamaan teon sillä, että “nykyinen hallitus on heikentänyt maan demokratiaa ja oikeusvaltiollisuutta”. Samalla todettiin armeijan ottaneen maan hallinnon kokonaan haltuunsa palauttaakseen perustuslaillisen järjestyksen, ihmisoikeudet ja kansalaisoikeudet ja yleisen turvallisuuden”. “Rauhankomitea” totesi ryhtyneensä toimimaan “säilyttääkseen demokraattisen järjestyksen ” ja että oikeusvaltioperiaatteen täytyy pysyä voimassa.

Turkin asevoimat ovat maan historiassa toteuttaneet aiemminkin sotilasvallankaappauksia. Ne ovat kuitenkin olleet ammattitaidolla toteutettuja ja onnistuneet. Sen sijaan heinäkuun 15. ja 16. välisen yön operaatio näyttää olleen kaikkea muuta kuin loppuun asti suunniteltu. Vallankaappausyritys yritys alkoi paljastua illalla kello 23:00. Ankaran yläpuolelle ilmestyi hävittäjiä ja Istanbulin Euroopan ja Aasian puolella sijaitsevat osat yhdistävä Fatih Sultan Mehmet -silta Bosborinsalmen yli suljettiin. Vain hiljattain ISIL:n terroristi-iskun kohteena ollut Istanbulin Atatürkin lentokentän luo saapui panssarivaunuja. Muutamaa tuntia aiemmin, kello 21:00 aikoihin vallankaapparit pidättivät Turkin asevoimien komentajan Hulusi Akarin Turkin asevoimien päämajassa. Myös Turkin maavoimien komentaja Salih Zeki Çolak, joka oli kutsuttu päämajaan, vangittiin. Turkin ilmavoimien komentaja Abidin Ünal osallistui samanaikaisesti häihin Istanbulissa, mutta hänet siepattiin juhlista helikopterista laskeutuneiden kommandojen toimesta. Vallankaapparit yrittivät väitetysti pakottaa Akarin allekirjoittamaan vallankaappausjulistuksen, mutta kun tämä kieltäytyi, Akar kuljetettiin muiden vangittujen asevoimien johtohahmojen kanssa Akıncın lentotukikohtaan. Kapinalliset ottivat myös haltuun hallitsevan AKP-puolueen toimistot haltuunsa Istanbulissa.

Veri alkaa virrata

Kaappausyritys, joka oli edennyt toistaiseksi varsin verettömästi, muuttui verenvuodatukseksi kello 23-24:00 välisenä aikana. Ankarassa hävittäjät ja helikopterit hyökkäsivät poliisin erikoisjoukkojen ja poliisin ilmavoimien Gölbaşıssa sijainnutta päämajaa vastaan. Ilmaiskuissa kuoli 42. Hieman ennen keskiyötä kapinalliset sotilaat marssivat Istanbulin Taksimin aukiolle. Ankarassa taas kapinalliset ottivat keskiyöllä haltuunsa Turkin valtiontelevision TRT:n tilat. Toimittaja Tijen Karaş pakotettiin lukemaan kapinallisten julkilausuma. Tämän jälkeen TRT:n lähetykset katkaistiin.

Huomionarvoista on, että vallankaappareiden toiminta rajoittui käytännössä Istanbuliin ja Ankaraan ja ettei sen pääpainopiste kohdistunut Turkin ylintä poliittista johtoa vastaan. Turkin pääministeri Binali Yıldırım kommentoi hyvin nopeasti käynnissä olevan laiton vallankaappausyritys. Marmarissa lomalla ollut presidentti Erdoğan tuomitsi vallankaappausyrityksen hieman keskiyön jälkeen ja antoi CNN Türkille videohaastattelun n. 01:00 yöllä, jossa kehotti kannattajiaan kaduille vastustamaan käynnissä olevaa sotilasvallankaappausta. Varapääministeri ja Ankaran pormestari kannustivat niin ikään kansalaisia kaduille. Näin syrjäytettävien viesti haastoi vallankaappausyrityksen alusta lähtien ”Rauhankomitena viestin”. Lisäksi Erdoğan pääsi palaamaan ongelmitta Istanbuliin, jonne laskeutui 02:50 aamuyöllä.

Vaikka kapinalliset saivat asevoimien ylimmän johdon ja joitain strategisia kohteita hallintaansa, tuntuu uskomattomalta, ettei Erdoğanin vangitseminen tai surmaaminen näytä olleen kumousyrityksen päätavoitteiden joukossa. Suorastaan käsittämättömältä tuntuu, että Erdoğania vastaan tehty iskuyritys tapahtui tämän lomahotelliin vasta 04:00 aamuyöstä, jolloin kahdesta kolmeen helikopteria hyökkäsi Marmariksessa hotellia vastaan ja laski 10-15 miehen iskuryhmän, joka tunkeutui hotelliin etsien Erdoğania. Tässä vaiheessa tämä oli ollut lähes kahden tunnin ajan jo Istanbulissa. Lisäksi kaksi kapinallisten F-16 –hävittäjää oli huhujen mukaan seurannut Erdoganin yksityiskonetta, mutta tämän lentäjän tempun ansiosta (jossa tämä vaihtoi lennon tunnuksen Turkish Airlinesin tunnukseksi) eivät uskaltaneet ampua konetta alas.

Erdoganin surmaamisessa epäonnistuminen johti todennäköisesti siihen, että ne tahot, joiden ”Rauhankomitea” joko uskoi liittyvän vallankaappaukseen sen alettua tai vähintäänkin pysyvän toimettomina, ryhtyivätkin aktiivisesti tukemaan laillista hallitusta. Seurauksena oli, että vallankaappausyrityksen perusta mureni ja 16.7.2016 aamulla oli selvää että reilu 300 kuolonuhria vaatinut vallankaappausyritys oli epäonnistunut.

“Taivaan lahja”

Vallankaappausyrityksen suurvoittajaksi selviytyi näin lopulta presidentti Erdogan, joka totesikin vallankaappausyrityksen olleen ”taivaan lahja”. Vallankaappausyritystä seuranneen viikon aikana 50 000-60 000 sotilasta, tuomaria, virkamiestä ja opettajaa on pidätetty tai erotettu. Käynnissä on massiivinen Turkin valtionhallinnon puhdistus Erdoganin epäillyistä vastustajista. Turkki on syyttänyt vallankaappausyrityksestä entistä Erdoganin liittolaista, Yhdysvalloissa maanpaossa elävää Fethullah Gülenia. Tämä edustaa maltillista islamia, mikä ei ole estänyt Erdogania syyttämästä Gülenia ja tämän liikettä terrorismista. Turkki on vaatinut Yhdysvaltoja luovuttamaan Gülenin Turkkiin. Yhdysvallat on vaatinut todisteita Gülenin osallisuudesta vallankaappausyritykseen, mikä on raivostuttanut Erdogania ja pääministeri Yildirimia, joista jälkimmäinen meni niin pitkälle, että uhkasi sodalla ”mitä tahansa maata, joka tukee Gülenia”. Kuin osoittaakseen olevansa vakavissaan Turkki katkaisi vuorokaudeksi sähköt Incirlikin lentotukikohdasta, josta ISIL:n vastainen koalitio lentää pommituslentoja Irakiin ja Syyriaan. Näin Erdogan viestitti, että Yhdysvaltojen ja länsimaiden on tuettava häntä mikäli haluaa jatkaa terrorismin vastaista sotaansa ISIL:a vastaan.

Massiivinen pidätys- ja puhdistusoperaatio viittaa siihen, että listat epäillyistä gülenisteista ja Erdoganin vastustajista olivat jo valmiina. Tämä kenties selittää myös sotilasvallankaappausyrityksen ajankohdan. Saksalaisen asiantuntijan Rainer Hermannin mukaan sotilasvallankaapparit yrittivät toteuttaa vallankaappauksen estääkseen oikeuslaitoksen ja armeijan laajamittaisen puhdistuksen, joka oli alkanut 15.7.2016. Näin vallankaapparien oli aikaistettava yritystään estääkseen syrjäyttämisensä ja siten vallankaappausyrityksen estymisen.

Epäonnistuneen sotilasvallankaappauksen lopputulos on pahin mahdollinen. Erdogan pääsee nyt voimansa tunnossa toteuttamaan vallankeskittämistä ja maan virkakoneiston islamisointia. Samalla Turkin ja länsimaiden suhde joutuu uuteen, entistä vakavampaan rasitustestiin. Mitään takeita siitä, että Turkki haluaa erityissuhdetta (puhumattakaan EU-jäsenyyttä) Euroopan kanssa, ei enää ole. Jo ennen sotilasvallankaappausta oli tullut selväksi, että Turkin suhteessa Eurooppaan jälkimmäinen on määrännyt tahdin. Suhdetta Yhdysvaltoihin rasittaa nyt kysymys Gülenin luovuttamisesta sekä Erdoganin lähipiiriläisten epäilyt, että Yhdysvallat tuki salaa vallankaappausta yrittäneitä. Pahimmassa tapauksessa Turkki suuntautuu nyt Venäjän ja Kiinan malliin. Lopputuloksena on, että Euroopan raja-alueen epävakaus syveni entisestään. Vaikka länsimaat antoivat täyden tukensa demokraattisesti valitulle Erdoganille, lähitulevaisuus näyttänee, olisiko onnistunut sotilasvallankaappaus sittenkin ollut demokratian kannalta Erdogania parempi vaihtoehto.

Share This