EU:n asedirektiivi uhkaa yhä suomalaisia

EU:n asedirektiivissä ei ole saavutettu torjuntavoittoa. Mikäli direktiivi pannaan täytäntöön nyt tarjoillussa muodossa tulee se loukkaamaan EU:n aseen omistavien lainkuuliaisten kansalaisten omaisuuden suojaa, suomalaisten aseenomistajien oikeusturvaa ja heikentämään yleistä lain kunnioitusta. Direktiivi ei tule parantamaan aseturvallisuutta millään tavalla vaan se päinvastoin tulee heikentämään sitä todennäköisesti lisäämällä laittomien aseiden määrää. Direktiivi ei lisää turvallisuutta vaan vähentää sitä. Poliisia kuormitetaan täysin tarpeettomalla lisäbyrokratialla. Direktiivi oli useiden jäsenmaiden perustuslain vastainen ja EU:n subsidiariteettiperiaatteen vastainen. Direktiiviä on ajettu läpi EU:n omien sääntöjen vastaisesti terrorismin uhkaan vedoten. Direktiivi osoittaa EU:n suuruutta pikkuasioissa ja pienuutta isoissa asioissa.

Teksti: Suomen Sotilas -lehden työryhmä

Pariisissa tehtiin ISIS:n toimesta aseellisten iskujen sarja konserttiin ja useampaan ravintolaan 13. marraskuuta 2015, joiden seurauksena kuoli yli 130 ja loukkaantui yli 350 ihmistä. Iskuissa käytettiin ainakin AK-47 mallisia rynnäkkökiväärejä, räjähdeliivejä ja kranaateja. Iskujen seurauksena Ranskaan julistettiin poikkeustila, joka jatkuu edelleen.

EU:ssa oli ollut jo pitkään meneillään sammutetuin lyhdyin ajettu hanke laillisten aseiden saatavuuden vaikeuttamiseksi. Terrori-iskuissa on käytetty lähes poikkeuksetta luvattomia rikollisesti hankittuja aseita. Nyt terrori-iskusta saatiin tekosyy asedirektiivin läpiviemiseksi ilman EU:n sääntöjen mukaisia kuulemisia.

Direktiivi ajautui vastatuuleen jo alkumetreillä, sillä terroristit harvoin käyttävät laillisia aseita iskuissaan, joten muutos nähtiin lähinnä syyttömien rankaisuna ja lainkuuliaisten ihmisten elämän vaikeuttamisena. Tavallisesti kuuliaisen EU-oppilaan Suomen puolustusministeri Jussi Niinistö (ps) totesi julkisesti, että Suomi ei tule direktiiviä noudattamaan, mikäli esitys sellaisenaan läpi tulee menemään. Tästä käynnistyi kevään mittainen lausuntokierros, joka huipentui eduskunnan suuren valiokunnan käsittelyyn 3.6.2016, jonka tarkoituksena oli ohjeistaa sisäministeri Petteri Orpo (kok) EU:n ministereiden kokoukseen. Tämä esitys oli vielä sekä reserviläisten, että asekeräilijöiden kannalta varsin huono. Siinä kieltolistalle olisivat molemmissa tapauksissa joutuneet mm. kaikki automaattiaseet, yli 10 patruunan lippaat pitkissä aseissa ja yli 20 patruunan lippaat käsiaseissa.

Suomen Sotilas kirjoitti aiheesta laajasti numerossaan 1/2016. Juttu on luettavissa nettisivuiltamme:
http://www.suomensotilas.fi/suomi-soveltaa-uutta-dekodirektiivia-perjantaista-8-4-alkaen-sellaisenaan-olemmeko-me-rikollisia/

Sammutetuin lyhdyin

Suuren valiokunnan päähuomio oli kuitenkin ko. kokouksessa TTIP-kauppaneuvotteluissa ja asedirektiivi meni hieman siinä sivussa läpi sellaisenaan kuin se esityksessä oli ollut. Tästä mm. puolustusministerin erityisavustaja Juha Martelius totesi, että se on kompromissi, mutta huono sellainen (ks Marteliuksen haastattelu alla). Lisäksi metsästäjien ystäväksi profiloitunut sisäministeri Petteri Orpo ei lähtenyt EU-kokoukseen, vaan meni sen sijasta kokoomuksen Lappeenrannan puoluekokoukseen, vaikka olisi tarvittaessa ehtinyt molempiinkin. Kokoomuksen puheenjohtajaksi kokouksessa valittu Orpo oli nimenomaan luvannut ajaa asiaa.

13. Heinäkuuta sisämarkkinavaliokunta IMCO hyväksyi äänestyksessä mietinnön komission viime vuoden marraskuussa antamasta esityksestä ampuma-asedirektiiviksi. IMCO:n hyväksymä mietintö ei ole lopullinen direktiivi, se on parlamentin kanta. Tätä kantaa aletaan seuraavaksi sovittaa yhteen toisen lainsäädäntöelimen, eli jäsenmaita edustavan neuvoston kanssa. Parlamentin, neuvoston ja komission neuvotteluista, eli trilogista odotetaan vaikeita.

Hyväksytty mietintö on perussuomalaista MEP (europarlamentaarikko) Jussi Halla-ahoa lainaten ”kaukana täydellisestä, mutta vielä kauempana se on komission katastrofaalisesta esityksestä ja neuvoston lähes yhtä huonosta kannasta. Jos lopullinen direktiivi näyttäisi IMCO:n mietinnöltä, se ei pakottaisi kansallista lainsäätäjää esim. Suomessa kovin suuriin toimenpiteisiin”.

Suomen Sotilas käsitteli laajasti komission asedirektiiviesitystä numerossaan 1/2016.

Suomen Sotilas käsitteli laajasti komission asedirektiiviesitystä numerossaan 1/2016.

Mitä on luvassa?

Mitä sisämarkkinavaliokunta on tällä siis hetkellä esittämässä?

Suomen osalta muutoksia olisi tulossa ainakin aseen osien määritelmään. Eli mikä tahansa kannettava laite, joka sisältää olennaisen osan, jota voidaan käyttää tuliaseena, määritellään tuliaseeksi. Lisäksi tällaiset on identifioitava valmistajan nimellä ja sarjanumerolla. Mikäli tällainen olennainen osa on liian pieni kaikille merkinnöille, niin siihen on lisättävä vähintään sarjanumero. Merkinnät on lisättävä valmistettaessa, mutta maahantuotujen aseiden osien osalta merkintä voidaan tehdä myös maahantuonnin yhteydessä.

Taannehtivasti tätä ei kuitenkaan tultaisi vaatimaan, joka tietysti tekee asian sillä tavalla ongelmalliseksi, että kenellä on todistustaakka siitä, koska aseen osa on valmistettu tai tuotu maahan. Ongelmalliseksi tämä voi tulla tilanteessa, jossa ihmiset omistavat tällaisia aseen osia, jotka on saatu esimerkiksi kuolinpesistä ja välttämättä kaikki eivät tunnista tällaisia esineitä aseen osiksi. Aseen olennaisia osia direktiiviesityksen mukaan ovat (barrel, frame, the receiver, slide, cylinder, bolt or breech block) piippu, runko, luistirunko, luisti, lukonkehys ja lukko siihen kuuluvine osineen, vapaasti ja väljästi kääntäen. Englanninkielinen määrittely on hyvin tulkinnanvarainen ja epämääräinen ja kielivastineet vaihtelevat. Aseen osien vakiintuneet nimitykset vaihtelevat myös kielialueiden sisällä joskus asetyypeittäin. Erityisen epämääräinen ja tulkinnanvarainen on ilmaisu ”frame”.

Lisäksi valmistusmerkinnät tulisi koskemaan aseiden lippaita. Näiden osalta direktiivi on hieman erikoinen, sillä lippaita ei saisi jatkossa myydä muut kuin valtuutetut asekauppiaat. Lisäksi jää epäselväksi mitä nyt jo ihmisillä oleville lippaille tullaan tekemään, sillä ne ovat rekisteröimättömiä ja niitä on Suomessakin kymmeniätuhansia, koska muun muassa puolustusvoimat on itse myynyt vanhoja lippaitaan muistoesineiksi. Onko esimerkiksi Suomi-konepistoolin lippaasta tehty taskumatti lipas tai ainakin lippaan osa? Pitääkö se luvittaa? Entä mikä tahansa itse väsätty syöttölaite, jonka saa liitettyä aseeseen ja valmistettua varsin alkeellisin välinein? Entä sellaisen osana käytetyt siviilitarvikkeet?

Suuri lipas- ja dekosotku

Lippaiden osalta rajoituksia on tulossa metsästäjille ja ampumaharrastajille. Itselataava ase, johon kiinnitetään yli 20 patruunan lipas, muuttuu kategorian A1 ampuma-aseeksi, eli sotilaskäyttöön suunnitelluksi. Tämä on sillä tavalla erikoinen asetelma, että moniin aseisiin voi kiinnittää lippaan, johon sopii yli 20 patruunan lipas, sillä aseet on suunniteltu siten, että lippaalla ei kiinnityksen puolesta ole oikeastaan minkäänlaista rajoitusta. Itse direktiivissä lipas määritellään termillä loading device, joka on Suomessa käännetty väärin latauslaitteeksi kun oikea termi olisi syöttölaite. Joka tapauksessa tämä termi koskee nykyisen tulkinnan mukaan sekä lippaita, vöitä, että vastaavia laitteita. Erikoista on se, että direktiiviin esitellään uusi termi, joka ei ole alalle miteenkään vakiintunut. Latauslaitteen voisi helposti mieltää myös panosten lataamiseen tarkoitettuun välineistöön, mutta ainakin esityksessä tämä on erikseen sallittu yksityisille henkilöille, omaan käyttöön. Kaiken kaikkiaan nyt nähty teksti on oiva todistuskappale sen laatijoiden täydellisestä asealan ammattitaidon ja asiantuntemuksen puutteesta ja siitä ettei asiantuntijoita ole edes haluttu kuulla.

Suurta keskustelua herättäneet dekoaseet, eli vapaasti ostettavissa olevat deaktivoidut aseet, joita on palautettu takaisin ampumakuntoon, on myös huomioitu direktiivissä ja niiden säännöksiä kiristetään. Ajatus on täysin älytön, koska nyt ollaan luomassa sellaista säädöstöä joka ei lisää aseturvallisuutta mutta lisää poliisin turhaa työtä, tekee tietämättömistä kansalaisista tietämättään rikollisia eikä edelleenkään estä rikollisia purkamasta vanhoja dekouksia. Se että joitakin startti- ja deko-romuaseita on muutettu toimiviksi johtuu siitä, että eräissä maissa on ollut liian löysät deaktivointisäännöt. Suomessa deaktivointi oli jo ennen huhtikuussa voimaantullutta säädöstä niin tiukkaa, ettei aseromua voi saada järkevästi ilman uusia osia toimivaksi. Nyt aseturvallisuus ei parane ja esimerkiksi historian elävöittämisharrastus ja erilaiset sotahistorialliset taistelunäytökset ym. loppuvat EU-alueelta. Lisääkö se jonkun turvallisuutta?

Erityisen ongelmallista ja poliisia työllistävää tulee olemaan olemassa olevien dekoaseiden poiskerääminen tai uudelleen merkinnän ja deaktivoinnin valvonta ja toteuttaminen (olettaen että direktiiviasetus jää voimaan). Niin deaktivoitujen aseiden kuin laittomaksi muttuvan muun tavaran kuten ihan oikeiden aseiden, aseen osien, lippaiden jne poiskeräämisessä on oikeastaan kolme ongelmaa, 1. yksityisen omaisuuden suoja on kaikkien valtioiden ja myös Euroopan unionin laissa vahva, eli dekoaseita ei voida vain hakea pois, ne pitää lunastaa. 2. koska dekoaseet ovat olleet vapaasti ostettavissa, eikä niitä ole rekisteröity mitenkään, ei tiedetä kenellä niitä on ja kuinka paljon. Tämä tulee varmasti herättämään paljon keskustelua. 3. Aseromujen uudelleen deaktivointi, rekisteröinti ja merkintä on kallista ja nyt lasku siinä on tulossa deaktivoijalle vaikka hän ei ole mihinkään syyllistynyt. Direktiivi on siis johtamassa käytännössä taannehtivaan lainsäädäntöön. Viimeksi tällaista on nähty Suomessa asekätkennän yhteydessä. Ehkä nyt tullaan näkemään sitten asekätkentää taannehtivan lain seurauksena. Se ei tule parantamaan Suomen aseturvallisuutta.

Sotahistoria uhattuna

Asekeräilijöiden osalta direktiiviesitys on muuttunut keräilijöille ja asehistorian säilyttämiselle myönteisemmäksi kuin suuresta valiokunnasta lähtenyt esitys. Sen sijaan Suomi on itse kotimaisella lainsäädännöllä ilman EU:n vaikutusta tekemässä asekeräilyn entistä vaikeammaksi ja kalliimmaksi poistamalla niin kutsutut tiedostoluvat. Yhteiskunnallisesti merkittävää tämä on sikäli, että valtaosa suomalaisesta ase- ja sotahistorian dokumentoinnista on Suomessa tähän asti hoidettu yksityisin varoin juuri ase- ja sotahistoriakeräilijöiden toimesta. Tähän ei ole tulossa muutosta, päinvastoin, Sotamuseo on ajettu entistä pahempaan ahdinkoon ja lisämäärärahoja ei ole luvassa.

Direktiiviesityksessä keräilijöille sallitaan maakohtaiset lait, ja heille on sallittu edelleen myös A1 kategorian (esimerkiksi sarjatuliaseiden) aseiden omistus ja säilyttäminen. Yleisestikin sotilaskäyttöön tarkoitettujen aseiden osalta direktiiviesitys on järkevämpi, sillä se ei koske poliisia tai maanpuolustustarkoitukseen hankittavia aseita, niistä päätetään jokaisessa valtiossa itsenäisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi puolustusvoimien hallinnoimat reserviläiset voisivat direktiivin puitteissa hankkia jopa sarjatuliaseita. Tämä on varsin merkittävä muutos, ja Suomen laki ei aselupien osalta tällä hetkellä tunne käsitettä maanpuolustuksellinen tarkoitus. Tämä tulee väistämättä tarkoittamaan Suomen ampuma-aselain uudistamista. Jos puolustusministeriössä ollaan hereillä, avaa tämä täysin uusia mahdollisuuksia. Hereillä on kuitenkin hyvä olla, sillä jokainen jäsenmaa voi säätää myös direktiiviä tiukemman aselain. Tässä erityisesti reserviläisten osalta on kaksi vastakkaista näkemystä; poliisihallinnon asepelko ja puolustusministeriön maanpuolustuksen turvaamisen tahto. Keräilijöiden asemaa ollaan jo vaikeuttamassa omilla laeilla, joiden sylttytehdas löytyy Poliisihallituksesta ja on siellä ruumillistunut yhteen virkamieheen, jolla on tapana hävitä vireillepanemiaan juttuja eri oikeusasteissa. Valoakin näkyy. Viimeksi hallinto-oikeus kumosi laittomat ja mielivaltaisesti määrätyt ampumakiellot luvallisille aseille. Suomen Sotilas aikoo ottaa selvää mitä se tarkoittaa vastaisuudessa käytännössä…

Lupien voimassaoloon tulee keräilijöitä lukuun ottamatta suomalaisten osalta jopa helpotuksia. Toimimattomiksi havaituista lääkärintarkastuksista tullaan luopumaan, lisäksi määräaikaiset luvat koskevat vain niitä maita, joilla ei ole Suomen tapaista jatkuvaa seurantaa lupien osalta. Eli Suomessa toistaiseksi voimassa olevat luvat pysyvät sellaisenaan. Lisäksi seurantataakka jää viranomaiselle, eikä luvanhaltijalle itselleen.

Suomen Sotilas jää seuraamaan direktiivin etenemistä ja jatkaa raportointia nettisivuillaan, sosiaalisessa mediassa ja tietysti tulevissa numeroissaan.


Juha Martelius, puolustusministeriö:

Terrorismin ehkäisy ei direktiivissä näy

Puolustusministerin erityisavustaja Juha Martelius pitää IMCO:n esitystä EU:n asedirektiiviksi Suomen kannalta varsin hyvänä ja toteaa, että Suomi on ollut aktiivinen tässä asiassa. Martelius tuo kuitenkin esiin aiheen nurinkurisuuden siitä, että direktiivillä lähdettiin ehkäisemään terrorismia, mutta se ei lopputuloksessa riittävästi toteudu. Lisäksi viimeaikaiset iskut Euroopassa ovat olleet kaikkea muuta kuin laillisilla aseilla toteutettuja, Martelius muistuttaa.

Haastattelu: Juha Särestöniemi

Puolustusministerin erityisavustaja Juha Martelius

Puolustusministerin erityisavustaja Juha Martelius

Puolustusministeriön kannalta hyvänä asiana Martelius nostaa esiin direktiivissä esitettävän maanpuolustukselliseen tarkoitukseen myönnettävien lupien jättämisen valtakunnallisella tasolla päätettäviksi. Koska direktiiviä ei ole vielä hyväksytty ja komission sekä neuvoston esitykset poikkeavat merkittävästi IMCO:n esityksestä, niin asia ei ole vielä noussut pöydälle ministeriöiden keskusteluissa Suomessa. Hyväksytty asedirektiivi edellyttää muutoksia myös kansalliseen lainsäädäntöön, josta selkeästi merkittävin osa on sisäministeriön vastuualueella.

Ampuma-aseiden lupa-asiat kuuluvat sisäministeriölle ja nykyisessä resurssitilanteessa tuskin mikään virasto haluaa itselleen lisätehtäviä. Martelius kuitenkin korostaa sitä, että mikäli direktiivistä tulisi IMCO:n esityksen mukainen, tarkoittaisi se muutoksia Suomenkin aselakiin ja tällöin on varsin luonnollista nostaa keskusteluun kysymys reserviläisten asemasta maanpuolustuksessa ja sitä kautta myös kansallisten aselupien haltijoina. Periaatteessa IMCO:n esityksen mukainen direktiivi sallisi esimerkiksi Sveitsin tapaisen järjestelmän, jossa reserviläisillä olisi hallussaan puolustusvoimien aseita, ja heillä olisi henkilökohtainen lupa niihin. Asioilla on kuitenkin liian aikaista spekuloida, mutta keskustelua on hyvä avata.

Dekoaseiden, suurten lippaiden ja aseen osien numeroinnin kannalta Martelius ei kommentoinut muuten kuin toteamalla asian olevan vielä kesken. Mikäli direktiivi tulee menemään läpi esitetyssä muodossa, tulee se aiheuttamaan poliisille melko ongelmallisen tilanteen. Puolustusministeriön osalta asian etenemistä seurataan ja siitä tullaan tekemään yhteinen tilannekartoitus.


 

Avainsanat: , , , , , , ,

Share This