F-35:n suuret lupaukset

Suomi etsii korvaajaa Hornetille vanhalla ilmapuolustuksen konseptilla. Yksi vaihtoehto on F-35 – maailmanhistorian kenties kallein aseohjelma – jolla on kannattajansa Suomessa. Jos Suomessa rakennetaankin ilmapuolustusta vanhoilla opeilla, on F-35-hanke sen sijaan aivan uudenlainen. Se on markkinavetoisesti myyjän eli valmistajan etuja palvelemaan suunniteltu ”sinisen meren” hanke.

Teksti: Esa Järvelä

Tämä artikkeli on ilmestynyt alunperin Suomen Sotilas -lehden numerossa 3/2016

Sininen meri, blue sea, tarkoittaa englannin kielessä vapaita vesiä, avomerta, vastakohtana ruskeille rannikkovesille. Sinisen meren strategialla tarkoitetaan markkinoinnin ja bisnesstrategian maailmassa kuvaannollisesti uusia operaatioille vapaita markkinoita. Sinisen meren strategiassa lähdetään etsimään uutta markkinaa, eli kyseessä on valmistajan ja myyjän näkökulma tuotantoon ja tuotteistamiseen. Sen sijaan, että kilpaillaan olemassa olevassa markkinatilassa, luodaankin aivan uusi markkinatila, jossa ei ole kilpailua. Ei pyritäkään hyödyntämään olemassa olevaa kysyntää vaan luodaan itse uutta kysyntää ja vallataan luotu kysyntä itselle. Ei myöskään tehdä valintaa tuotteen lisäarvon ja kustannusten välillä vaan pyritää vapautumaan valintapakosta näiden välillä. Koko toimintojärjestelmä koordinoidaan varmistamaan se, että erotutaan kilpailijoista ja mahdollistetaan pienet kustannukset koko arvoa tuottavassa ketjussa. Näin siis teoriassa.

W. Chan Kimin ja Renée Mauborgnen kirjassa Sinisen meren strategia käytetään teorian esimerkkinä JSF-ohjelmaa (Joint Strike Fighter).

Märkä uni

Kimin ja Mauborgnen kirjan esimerkissä ei kuitenkaan ole ollenkaan lähde tai omaa kritiikkiä, mikä saattaa antaa väärän kuvan JSF-ohjelman arkitodellisuudesta, ainakin jos sitä tarkastellaan mahdollisen asiakkaan näkökulmasta. Sinisen meren strategian periaatteiden huoleton soveltaminen näinkin monimutkaiseen teknologiaprojektiin, joka toteutetaan vielä suljetuilla markkinoilla, luo kovin vaaleansinisen kuvan riskeistä.

Kirjan esitys on itse asiassa kuin suoraan markkinointiesitteestä. Mahdollisista tulevista riskeistä mainitaan lyhyesti – sinänsä ihan oikean suuntaisesti– vain kirjan viitteissä!

Sinisen meren strategian perusperiaate uuden markkinatilan luomisen eduista tilassa, jossa kilpailua ei vielä ole, on sinänsä vankka, mutta Kim ja Mauborgne eivät tuo kirjassaan F-35-esimerkin kohdalla esille hankkeen todellisia piirteitä ja haasteita.

Yleiskone

Merijalkaväen F-35B Lightning nousee maihinnousutukialus USS Waspin (LHD-1) kannelta toukokuussa 2015. F-35B:n pitäisi korvata Merijalkaväen ilma-aseen AV-8B Harrier, mahdollisesti F/A-18 Hornet sekä jo kovin vanha EA-68 Prowler. Paljon haastetta koneelle joka ei ole vieläkään valmis... tosin epäiltiinhän USA:n avaruusohjelmankin järkevyyttä aikanaan... F-35B pysyy nousemaan ilmaan myös pystysuoraan ilman nousukiitoa, mutta vain osittaisella polttoainemäärällä ja lähes olemattomalla asekuormalla.

Merijalkaväen F-35B Lightning nousee maihinnousutukialus USS Waspin (LHD-1) kannelta toukokuussa 2015. F-35B:n pitäisi korvata Merijalkaväen ilma-aseen AV-8B Harrier, mahdollisesti F/A-18 Hornet sekä jo kovin vanha EA-68 Prowler. Paljon haastetta koneelle joka ei ole vieläkään valmis… tosin epäiltiinhän USA:n avaruusohjelmankin järkevyyttä aikanaan… F-35B pysyy nousemaan ilmaan myös pystysuoraan ilman nousukiitoa, mutta vain osittaisella polttoainemäärällä ja lähes olemattomalla asekuormalla.

JSF-ohjelman sininen vesi on idea yleiskoneesta joka käyttöön. Ajatuksena on, että tällainen työkalu olisi kustannustehokas tuottaa, koska sarjat kasvaisivat kyllin suuriksi. Ei mikään kovin vallankumouksellinen ajatus. Amerikkalaisen sotamateriaalituotannon ja logistiikan historia tuntee paljon vastaavia esimerkkejä. Tuotteet ovat pääsääntöisesti olleet enintään keskinkertaisia työkaluja, mutta niitä on pystytty tekemään halvalla ja paljon. F-35:n kohdalla on vaan käynyt toisin. Koneista tulee kalliita. Toisaalta jos suljetun markkinan sinisen meren horisontissa ei kilpailijoita näy, niin hinta voikin nousta… Valmistajan kannalta ajatus on houkutteleva, mutta onko se sitä asiakkaan kannalta.

Arkinen esimerkki. Oletetaan, että haluat akkukäyttöisen ruuvinvääntimen, jotta voit asentaa rakenteilla olevan kerrostalon huoneistojen keittiökalusteet. Myyjä saa sinut vakuutettua, että heillä on monitoimityökalu-linkkuveitsi, jolla ruuvaustyön voi tehdä yhtä hyvin kuin tähän tarkoitukseen suunnitellulla akkukäyttöisellä ruuvinvääntimellä, jossa on eri ruuveille sopivat vaihtopäät. Lisäksi myyjä vakuuttaa sinut vielä siitä, että voit tehdä monitoimityökalulla yhtä hyvin muitakin töitä. Kukaan ei todellisuudessa valitsisi näin suureen työhön monitoimityökalua, vaikka se tulisikin halvemmaksi kuin tiettyyn tarkoitukseen räätälöidyt akkukäyttöiset työkalut. Sen sijaan asiakkaalle lisäarvoa toisi esimerkiksi monikäyttöinen akku, joka soveltuisi eri työkaluihin.

JSF-ohjelmassakin asiakas saa koneen, joka ei sovellu mihinkään suunniteltuun käyttötarkoitukseen erityisen hyvin. Se on valmistajan logistisen logiikan ehdoilla tehty kompromissi erilaisista vaatimuksista ja taistelutilanteista sekä viholliskuvista. Lopputulos on kohtalokas varsinkin, jos joudutaan kamppailuun teknologisesti kehittynyttä vastustajaa vastaan. Siinä ei yleistyökalulla pärjää, jollei niitä ole taivaan täydeltä. Ja näin kalliita koneita ei tule olemaan montaa. Ristiriitaista koko hankkeessa on se, että F-35:n suunnitteluperiaatteilla kehitettyä konetta ei tarvittaisikaan kuin erittäin kehittynyttä integroitua ilmapuolustusta vastaan. Mutta nyt näyttää siltä, että se ei sovellu tähänkään tehtävään hyvin. Kone on aina kompromissi, mutta se ei saisi olla sitä liikaa. F-35 on jo nyt yli viisi vuotta jäljessä aikataulusta, ja viivästykset jatkuvat edelleen. Koneen suunnitteluarkkitehtuuri on karannut käsistä. Kustannukset nousevat koko ajan, ja yksikkökustannukset tulevat todennäköisesti olemaan moninkertaiset lupailtuun 33 miljoonaan dollariin verrattuna, vaikka todennäköisesti ne tulevat silti olemaan selkeästi pienemmät kuin F-22:n kustannukset. Elinkaarikustannuksetkin tulevat olemaan huomattavan korkeat, ja niissä piilevätkin suurimmat menoerät, vaikka pitkän elinkaaren piti olla juuri kokonaiskustannusta laskeva asia.

Niin. Ehkäpä yleistyökalua parempi vertaus olisi rakennusliikkeen pakettiauton valinta. Porsche-kauppiashan voisi ehdottaa vaikkapa Cayennea, kun se sopii edustuskäyttöön, sillä pääsee lujaa ja tavaratilakin on isompi kun Carrerassa. Cayennesta tosin ei ole sen enempää pakettiautoksi, maasturiksi kuin urheiluautoksikaan…

JSF

Kaikissa F-35 -malleissa käytetty Pratt & Whitney’s F135 -ohivirtausmoottori, joka on kehitetty F-22:n F119 -moottorin pohjalta. Kyseessä on maailman tehokkain hävittäjän mooottori. F-35:n myötä Yhdysvaltain puolustusministeriö luopui kahden kilpailevan moottoritoimittajan mallista peruuttamalla vaihtoehtoisen Rolls-Royce moottorin kehitysprojektin. Jotta F-35:n yksikköhinnat näyttäisivät paremmilta, ne eivät sisällä moottoria. Kuvassa voimanlähde testeissä.

Kaikissa F-35 -malleissa käytetty Pratt & Whitney’s F135 -ohivirtausmoottori, joka on kehitetty F-22:n F119 -moottorin pohjalta. Kyseessä on maailman tehokkain hävittäjän mooottori. F-35:n myötä Yhdysvaltain puolustusministeriö luopui kahden kilpailevan moottoritoimittajan mallista peruuttamalla vaihtoehtoisen Rolls-Royce moottorin kehitysprojektin. Jotta F-35:n yksikköhinnat näyttäisivät paremmilta, ne eivät sisällä moottoria. Kuvassa voimanlähde testeissä.

Päätavoitteena JSF-ohjelmassa on ollut tuottaa yhteinen monitoimihävittäjätyyppi Yhdysvaltojen kolmelle eri puolustushaaralle aiempaa merkittävästi alemmilla kustannuksilla. Kaikilla kolmella puolustushaaralla on ollut koneille merkittävästi toisistaan poikkeavia vaatimuksia, ja aiemmin merivoimille, merijalkaväelle ja ilmavoimille onkin tehty omat konetyyppinsä, mikä on merkittävästi nostanut taistelukoneiden kustannuksia. Sarjat ovat lyhentyneet. Toisaalta tämä ei ole estänyt kehittämästä kaikkiin koneisiin soveltuvia järjestelmiä, kuten aseita tai ohjelmistoja.

JSF-ohjelmassa pyrittiin kustannusten merkittävään alenemiseen yhdistämällä kolmen puolustushaaran tärkeimmät vaatimukset yhteen konetyyppiin. Tärkeimmäksi puolustushaarojen yhteisen konetyypin tavoitteiksi valittiin tut-kahäiveominaisuudet, ketteryys, kestävyys, helppo huollettavuus, STOVL (lyhyt nousukiito ja pystysuora laskeutuminen) ja vastatoimet (elektroninen sodankäynti ja muut vastatoimenpiteet). JSF-ohjelmassa luvattiin alemmilla kustannuksilla ylivoimaista suorituskykyä.

Miten kävi?

Haasteita

Sinisen meren strategia -kirjassa kerrotaan, että JSF-ohjelman edetessä F- 35-lentokoneen yksikköhinta laskee merkittävästi. Yksittäisen koneen kustannusten luvattiinkin aikanaan alenevan 190 miljoonasta (!) dollarista 33 miljoonaan dollariin. Vuonna 2014 JSF-hankkeen johtaja ilmoitti yksittäisen koneen kustannukseksi 54 miljoonaa euroa, kun tuotanto pääsee vauhtiin. Riippumattomat asiantuntijalähteet ovat esittäneet huomattavasti korkeampiakin hinta-arvioita; Congressional Research Service arvioi yhden koneen hinnaksi noin 77,5–105,5 miljoonaa dollaria puolustushaarakohtaisesta koneversiosta riippuen arvioiduilla toimitusmäärillä. Tämä ei ole edes korkein esitetty hinta-arvio…

Kustannusten nousu johtuu useista ongelmista, joiden takia JSF-ohjelma on vuosia myöhässä alkuperäisestä aikataulusta. Pentagonin mukaan ohjelmistokehityksessä on ollut yleisesti viivästyksiä ja ongelmia. F-35Bversiossa polttoainetankin suojakaasujärjestelmän uudelleen suunnittelu on aiheuttanut integrointiongelmia, jotka ovat vaatineet mekaanisia ja ohjelmistomuutoksia. Saman version salamasuojaus on ollut puutteellinen, mikä on johtanut mahdolliseen räjähdysvaaraan. Lisäksi lennonhallintajärjestelmä on rajoittanut liikehtimiskykyä tietyissä olosuhteissa. Versiot etääntyvät toisistaan, ja näin hinta vain nousee, samalla kun pyrkimys tunkea yhteen järjestelmään kaikkien haluamat ominaisuudet uhkaa tehdä lopputuloksesta ei oikein hyvää oikein missään.

F-35:n 439 000 euron hintaisessa (!) kypäränäytössä on ollut ongelmia.

F-35:n 439 000 euron hintaisessa (!) kypäränäytössä on ollut ongelmia.

F-35C-version kypäränäytössä on ollut ongelmia, mikä vaikeuttaa ohjusten väistämistä, siinä määrin kuin tavoitteena on väistää tulevaisuuden ohjuksia. F-35:n liikehtivyys on kuitenkin heikohko, joten tavoite ei liene muutenkaan realistinen. Yleisesti ottaen kaikkien F-35-versioiden useissa järjestelmissä on kasvava määrä komponentteja, jotka vaativat huoltoa suunniteltua tiheämmin, mikä aiheuttaa ilman merkittäviä parannuksia arviolta 79 % korkeammat elinkaarikustannukset kuin nykyisillä koneilla! Liian korkeat käyttökustannukset tosin koskevat kaikkia käytössä olevia häiveominaisuuksilla varustettuja koneita, ja koneiden käyttökustannusten välillä on merkittäviä eroja.

Ensimmäinen Lockheed Martinin valmistama JSF F-35 -kone piti toimittaa vuonna 2010 mutta huhtikuussa 2016 yhtään aidosti sarjatuotantokelpoista konetta ei ole edelleenkään toimitettu. Näytillä on ollut ainoastaan puutteellisia testikoneita, joita joudutaan myöhemmin korjaamaan, joten kustannukset tulevat edelleen nousemaan.

Suorituskyky

A-10 Thunderbolt II näyttää kykyjään Red Flag -sotaharjoituksessa Alaskassa kesällä 2014. Koneita on nähty viime aikoina turvallisuuspoliittisen tilanteen tiukennuttua myös Itämerellä. Tämä pahkasikanakin tunnettu suorastaan ikoninen rynnäkkökone – kylmänsodan Stuka tai ehkä paremminkin Sturmovik – on yksi konetyypeistä jonka F-35 -hankkeen pitäisi korvata. Maavoimien välittömään tulitukeen tarkoitetulla koneella on mittava ilmasta-maahan asekuorma ja se on vahvasti panssaroitu lähi-ilmatorjuntaa vastaan. A-10 ei sovellu laisinkaan ilmataisteluun, mutta päinvastoin kuin monitoimihävittäjät, se selviää vastustajan lähi-ilmatorjunnasta.

A-10 Thunderbolt II näyttää kykyjään Red Flag -sotaharjoituksessa Alaskassa kesällä 2014. Koneita on nähty viime aikoina turvallisuuspoliittisen tilanteen tiukennuttua myös Itämerellä. Tämä pahkasikanakin tunnettu suorastaan ikoninen rynnäkkökone – kylmänsodan Stuka tai ehkä paremminkin Sturmovik – on yksi konetyypeistä jonka F-35 -hankkeen pitäisi korvata. Maavoimien välittömään tulitukeen tarkoitetulla koneella on mittava ilmasta-maahan asekuorma ja se on vahvasti panssaroitu lähi-ilmatorjuntaa vastaan. A-10 ei sovellu laisinkaan ilmataisteluun, mutta päinvastoin kuin monitoimihävittäjät, se selviää vastustajan lähi-ilmatorjunnasta.

Koneesta tulee yhteisistä tavoitteista huolimatta kolme varsin erilaista versiota. Ilmavoimille tuleva versio on F-35A tavanomaisella nousulla ja laskeutumisella (CTOL). Tämän version pitäisi korvata ilmavoimien F-16-hävittäjäpommittaja, A-10-maataistelukoneja mahdollisesti F-15-ilmaherruus/monitoimihävittäjä.

Merijalkaväelle tuleva versio on F-35B lyhyellä nousukiidolla ja pystysuoralla laskeutumisella (STOVL). Sen on tarkoitus korvata merijalkaväen brittiläinen AV-8B Harrier STOVL -maataistelukone ja suomalaisillekin tuttu F/A-18A/B/C/D Hornet -monitoimihävittäjä.

Merivoimille tuleva versio on F-35C (CTOL), jonka oli tarkoitus korvata F/A- 18E/F Super Hornet -monitoimihävittäjä, mutta nyt sen sanotaankin enää vain täydentävän F/A-18 ominaisuuksia. Kun verrataan F-35:n eri versioita koneisiin, joita niiden on tarkoitus korvata, voidaan havaita, että korvattavat koneet on suunniteltu hyvin erilaisiin käyttötarkoituksiin ja olosuhteisiin.

Erityisen suurina eroina jo puolustushaarojen sisällä yhteisen koneen suunnittelussa voidaan mainita F-35A, joka ei ole raskaasti panssaroitu ja on suunniteltu selviämään myös vastustajan lyhyen kantaman ohjus- ja ammusilmatorjunnan piirissä, kuten A-10.

F-15:tä ja F-35A:ta verrattaessa huomataan, ettei F-35A ole optimoitu ilmaherruuteen, vaan se on tarkoitettu toimimaan maa- ja merimaaleja vastaan ja suorituskykynsä (liikehtimiskyky ja muut lento-ominaisuudet) perusteella soveltuu ilmataisteluun vain itsepuolustustarkoituksessa. F-35 ei ole torjuntahävittäjä! Se ei sinänsä tee koneesta huonoa, mutta tämä seikka pitäisi pitäämielessä esimerkiksi Suomessa, jos halutaan aidosti korvata vanhentuvien Hornet-koneidemme torjuntahävittäjä- ja ilmasta maahan -kyvyt. Kun sitä verrataan ilmavoimien uusimpaan ilmaherruuteen optimoituun F-22-monitoimihävittäjään, ollaan vielä paljon kauempana keskeisissä ominaisuuksissa ainakin häive- ja suorituskyvyssä.

Mission impossible?

F-35B:n olisi tarkoitus korvata AV-8B Harrier STOVL -kone, joka on optimoitu toimimaan maamaaleja vastaan, sekä F/A-18A/B/C/D Hornet -monitoimihävittäjän eri versiot, joilla on mahdollisuus myös ilmaherruuteen. F-35B-versiossa on ollut eniten ongelmia, kun STOVL-ominaisuus on yritetty yhdistää maataistelun ja monitoimihävittäjän vaatimuksiin sekä merellisen toimintaympäristön asettamiin muihin vaatimuksiin. Ongelmien vuoksi ohjelman yhdessä vaiheessa harkittiin jopa kokonaan luopumista tästä kustannuksiltaan kalleimmasta versiosta.

F/A-18E/F Super Hornet -monitoimihävittäjän elinkaarta pidennetään ja F-35C ei nykytiedon valossa, tulekaan korvaamaan Super Hornetia, koska F-35C ei kykene korvaamaanSuper Hornetia, varsinkaan sen ilmaherruuskykyjä.

Robotinsininen taivas

F-35:n arvioidaan olevan viimeinen miehitetty monitoimihävittäjä, sillä tulevaisuudessa, kun teknologia on riittävästi kehittynyt, monipuoliset autonomiset ratkaisut tullevat korvaamaan miehitetyt ratkaisut ainakin aluksi siellä, missä vastustajan ilmapuolustuskyky ei ole parasta a-ryhmää. Jo nykyisellään aseistetut ja tiedustelussa aseistamattomat UAV:t (miehittämättömät ilma-alukset) hoitavat ainakin rajoitetusti F-35:lle suunniteltuja tehtäviä, kun toimitaan kehittymätöntä ilmapuolustusta vastaan. Kun kaupallinen teknologia edelleen halpenee ja kehittyy, voidaan tulevaisuudessa mahdollisesti rakentaa halpoja miehittämättömiä järjestelmiä (UCAV:t ja erilaiset ohjukset) pääosin siviilikäyttöön suunnitellusta (kahtaistuote) teknologiasta. Näitä voitaisiin hankkia riittävästi massamaiseen käyttöön, ja niillä voitaisiin kyllästää kohteiden omasuoja. Tässä voisi olla mahdollisuusmyös muille kuin perinteisille ilmailuteollisuuden yrityksille laajentaa markkina-aluetta uusille alueille, sinne siniselle merelle.


Suomen Sotilaassa on ollut vuosien kuluessa useampia artikkeleita, joissa on tarkasteltu JSF-ohjelmaa ja sen etenemistä. Tässä artikkelissa Esa Järvelä tarkastelee hanketta sinisen meren strategian näkökulmasta, jonka osalta artikkelin lähteenä on W. Chan Kimin ja Renée Mauborgnen kirja Sinisen meren strategia vuodelta 2005. Kokosimme alle tärkeimmät meillä julkaistut artikkelit JSF-ohjelmasta ja F-35:stä sekä muutaman muun mielenkiintoisen artikkelin ja teoksen tämän jutun tiimoilta. Mukavia lukuhetkiä.

Lisää aiheesta:

Bender, Jeremy (2015). Pentagon: Here are all the problems with the F-35. Business Insider. http://uk.businessinsider.com/here-are-all-the-problems-with-the-f-35-that-the-pentagon-found-in-a-2014-report-2015-3?r=US.

F-35 ei ole ilmataistelukone. Suomen Sotilas 2/2014, s. 74–76.

F-35-ohjelma kalliimpi kuin kolme erillistä konetta. Suomen Sotilas 3/2014, s. 33.

Gertler, Jeremiah (2014). F-35 Joint Strike Fighter (JSF) Program. CRS report, s. 17. FAS Saatavissa: https://fas.org/sgp/crs/weapons/RL30563.pdf. Hakupäivä 13.5.2015.

Grace V. Jean (2008). F-35 factory: One aircraft per day by 2016. National Defense Saatavissa: http://www.nationaldefensemagazine.org/archive/2008/July/Pages/F-35fact2282. aspx. Hakupäivä 16.5.2015. JAS 39E/F Gripen next generation Suomellekin? Suomen Sotilas 1/2014, s. 18–19.

JSF F-35 Lightning II – viimeinen miehitetty hävittäjä? Suomen Sotilas 6/2011, s. 31–32.

Yhdysvalloissa kiistaa F-35-hankinnoista. Suomen Sotilas 6/2012, s. 25–26. Kim, W. Chan ja Mauborgne, Renée (2005). Sinisen meren strategia. S.136–141, s. 255.

Kosola, Jyri. Yhdysvaltain asevoimien pitkän tähtäimen haasteita ja kehitysnäkymiä. Sotilasaikakauslehti 4/2015, s. 72.

Peck, Michael (2014). Why Is America Wasting the F-22 Raptor on Bombing ISIS? The National Interest. Saatavissa: http://nationalinterest.org/feature/why-america-wasting-the-f-22-raptorbombing-isis-11380. Hakupäivä 16.5.2015.

Avainsanat: , , , ,

Share This