Falklandin sota

Numerossa 5/2012 käsittelemme laajasti 30 vuoden takaista Falklandin sotaa, mistä myös oheinen artikkeli.

Sodan aikana Royal Air Forcen strategiset pommikoneet, Avro Vulcan B Mk. 2:t tekivät pommituslentojen uuden maailmanennätyksen, joka rikottiin vasta vuosikymmen myöhemmin Persianlahden sodan aikana. Kiivaan varustelun jälkeen viisi Vulcania lensi Isosta-Britanniasta Ascensionin saarelle, jonne siirrettiin myös kaksitoista Handley Page Victor K. Mk. 2 -ilmatankkauskonetta, kolme Phantom FGR Mk. 2 -hävittäjää suojaamaan tukikohtaa sekä kolme Hawker Siddeley Nimrod -merivalvontakonetta, jotka toimivat Falklandia kohti etenevän laivaston kärkitiedustelijoina. Viiden Vulcanin pommitusosasto saapui Ascensionille huhtikuun puolivälissä, suunnilleen samoihin aikoihin, kun laivaston pääosa pysähtyi saarelle huoltoa ja täydennystä varten.

Brittien hallussa 1800-luvun alkupuolelta lähtien ollut pieni Ascensionin saari keskellä Atlanttia oli sodan kannalta elintärkeä tukikohta. Sieltäkin oli kuitenkin vielä 6 100 kilometrin matka Falklandiin. Lennon pituus, olosuhteet ja yli maksimin oleva lentoonlähtöpaino pommikuormineen, elektronisine häirintälaitteistoineen sekä kaikkine mukavuuksineen, kuten vessoineen, tekivät pommikoneet janoisiksi: Vulcanit tankattiin menomatkalla seitsemän kertaa ja paluulennolla kerran.

Vulcanit lensivät saarelta yhteensä viisi onnistunutta pommituslentoa, joita kutsuttiin nimellä operaatio Black Buck. Pommituksista kolme suunnattiin Port Stanleyn lentokentän kiitoradalle ja kaksi Falklandissa sijaitseville argentiinalaisten miehittämille tutka-asemille yksittäisen koneen hyökkäyksinä toisen koneen ollessa ilmassa reservinä siltä varalta, että ensimmäiselle tulee ongelmia. Toukokuun 1. päivänä Vulcan kävi pommittamassa Port Stanleyn lentokenttää 14 tunnin ja 50 minuutin pituisella pommituslennolla. Pommituksen seurauksena Stanleyn kiitorata vaurioitui, mutta argentiinalaiset saivat nopeasti kunnostettua sen. Toinen kone teki saman tempun 4. toukokuuta, mutta pudotti pomminsa ohi. Pari seuraavaa yritystä epäonnistui, ensimmäinen huonon sään ja toinen tankkerikonetta kohdanneen teknisen ongelman vuoksi, mutta toukokuun 31. päivänä Vulcan starttasi jälleen Ascensionista, tällä kertaa aseistuksenaan AGM-54A Shrike -ohjuksia, joilla oli tarkoitus tuhota argentiinalaisten ilmatorjunnan tutkia. Hyökkäys ei tuottanut tulosta, mutta vahingosta viisastuneina britit yrittivät 3.6. uudelleen, laukaisivat kolme ohjusta ja onnistuivat vahingoittamaan tulenjohtotutkaa. Paluumatkalla Vulcan joutui kuitenkin tankkausongelmien vuoksi laskeutumaan Brasiliaan, missä se ja sen miehistö internoitiin muutamien päivien ajaksi – aina sodan loppuun asti.

Viimeinen pommihyökkäys tapahtui 12. kesäkuuta, jolloin Vulcan pommitti Port Stanleyn kiitorataa ja lentokonehangaareja. Vulcanit selviytyivät pommituslennoistaan ilman tappioita, mutta lentojen teho jäi kuitenkin vähäiseksi käytettyihin voimavaroihin nähden.

Lisää aiheesta Suomen Sotilaassa 5/2012

Share This