Hauska on kirjoittaa sotaväestä

Edellinen puolustusministeri Carl Haglund aloitti eduskunnassa toinen päivä kuluvaa kuuta hyökkäyksen seuraajaansa ministeri Jussi Niinistöä ja nykyhallitusta vastaan. Viitekehykseensä ja toimintaympäristöönsä nähden verraten mallikkaasti ministerin pestiään hoitanut Haglund väittää nyt oppositiosta, että nykyhallitus todellisuudessa leikkaa puolustusmenoja toisesta päästä samalla kun niitä kasvatetaan toisesta päästä. Hölmöläisten säkinpaikkuutako?

Haglundin kritiikkiin tarttui melkoisen kritiikittömästi suuri osa laatuvaltamediamme. Se ei yllätä. Sotilasasioista kirjoittelu kun ei ole ollut enää vuosikymmeniin suurilla medioilla Suomessa oikein hallussa. Outoa on kuitenkin se, että Haglundin perättömiin puheisiin tarttui muutama sellainenkin media, joilta voisi odottaa puolustusasiain erikoisasiantuntemusta, näistä jälkimmäisistä mainittakoon ammattiupseeriston äänitorvi Sotilasaikakauslehti. Outoa on myös se, ettei suurten medioiden politiikan toimituksista löytynyt edes esimiestä, joka olisi ampunut ihan hölmön uutisoinnin alas. Kysehän on ihan normaalista valtiontalouden perusymmärryksestä. Liekö kiire niin kova? Vai oliko maalitaulu – perussuomalainen ministeri – liian houkutteleva Kallion kuplasta kirjoitteleville?

Haglundin isku upposi mediaan, jolta kesällä menee tunnetusti ihan kaikki läpi. Mutta minulle tuli yllätyksenä, että entinen puolustusministeri ja nykyinen oppositiojohtaja osoittautui joko aivan perusasioita ymmärtämättömäksi tai häikäilemättömäksi populistiksi. En olisi odottanut tätä arvostamaltani ex-ministeriltä.

Haglund nimittäin arvosteli itse asiassa edellisen hallituksen ohjausta ja siis omaa toimintaansa – ei nykyisen hallituksen toimia. Oliko kyse yrityksestä johtaa tahallaan harhaan kuulijoita vai loppuiko kyky hahmottaa asioita?

Eräät puolustushallinnon virkamiehet eivät ilmeisesti olleet työkiireiltään huomanneet valtion johdon vaihtuneen ja niinpä he riensivätkin kannattamaan Haglundin puheita, arvostellen tämän hetken tilannetta, eli hupsista… käytännössä edellisen hallituksen toimia. Virkamiesten kirkasotsaisena tarkoituksena oli varmasti yrittää lobata puolustusvoimille lisää rahaa. Näitä iltalypsyhenkeen kasvaneita näyttää olevan siis vielä hengissä.

Ovatko nykyinen hallitus ja sen puolustusministeri sitten syyllistyneet sanojensa ja vaalilupaustensa syömiseen?

No eivät ole. Ainakaan vielä. Eikä näytä siltä, että olisivat tekemässä niin jatkossakaan, mutta siitä ei sen enempää kun minäkään en ole ennustaja vaan pelkkä maisteri.

No mitä nykyinen puolustusministeri ja hallitus sitten tekevät? Mistä puheet?

Nykyinen hallitus ei ole vielä edes käsitellyt ensi vuoden talousarviota tai tulevien vuosien kehyspäätöksiä. Iltapäivälehden kesätoimittajakin ymmärtää sen, että nyt kuluvan vuoden budjettiin nykyhallituksella ei ole paljoakaan sanottavaa. Ymmärtäähän?

Hallituksen osalta taloussuunnittelu alkaa elokuun lopulla, kun valtiovarainministeriö on käynyt tarkentavat neuvottelut eri ministeriöiden kanssa. Tähän mennessä taloussuunnittelua on tehty virkamiesvalmisteluna edellisen hallituksen kehyspäätösten perusteella. Siis toistan; edellisen hallituksen kehyspäätösten, eli sen jossa puolustusministerinä oli Carl Haglund itse, ei nykyisen.

Puolustusministeriö on tehnyt oman esityksen ensi vuoden talousarvioksi ja tulevien vuosien kehyspäätöksiksi viime viikolla (vko 25, eli juhannusviikko). Se esitys tulee julkiseksi elokuun alussa, jolloin valtiovarainministeriö aloittaa budjettiriihen.

Nykyinen hallitusohjelma on sinällään yksiselitteinen: ”Hallitus korottaa puolustusmäärärahoja parlamentaarisen selvitysryhmän raportin (Puolustuksen pitkän aikavälin haasteet, 2014) esityksen mukaisesti.”

Neuvotteluprosessia, tosin vain sivusta, seuranneena vahva käsitykseni on, että Kanervan työryhmän esittämä lisärahoitus 50 – 150 miljoonaa €/vuosi + indeksitarkastukset ovat tämän hallituksen toimikaudella nettolisänä vuoden 2015 budjettitasoon. Tästä voidaan tietysti olla montaa mieltä. On syytä huomioida myös se, että indeksitarkastuskaan ei ole aivan yksiselitteinen, sillä jos tarkastellaan kuluttajahintoja, niin nykyisen deflaation aikana tarkastuksen pitäisi olla itse asiassa negatiivinen, mutta onneksi tässä ei tulkita indeksiä näin. Asiasta enemmän kiinnostuneiden toimittajien kannattaakin jutella isojen mediatalojensa taloustoimitusten setien ja tätien kanssa ja perehtyä vaikkapa Kanervan työryhmän mietintöön. Mietintö on julkinen asiakirja ja siihen voivat tutustua ihan vapaasti ihan kaikki sisälukutaitoiset.

Pahin puute Haglundin lausunnollaan käynnistämässä, mielestäni räikeän populistisessa, keskustelussa on se, mitä talouden mittareita käytetään vertailun perustana. Eli käytetäänkö esimerkiksi talousarviota, tilinpäätöstä vai kehyslukuja. Ja kun mukana on vielä siirtyvät erät, niin yhtälö on oikeasti vaikea, mutta ei suinkaan mitään rakettitiedettä.

Tosiasia on, että vaikka edellinen hallitus ohjelmassaan päätti leikata puolustusmenoista 200 miljoonaa €, niin tilinpäätösluvuissa ei ole nähtävissä tuollaista leikkausta. Toisin sanoen tilinpäätös oikein luettuna on ainoa keino arvioida puolustusmenojen kehitystä ja se on ikävä kyllä mahdollista vasta jälkikäteen. Ja sitä pitää siis osata lukea oikein. Siis vinkiksi kollegoille: jos tämä hallitus on pystyssä vielä 2017, niin kannattaa käydä tarkoin läpi vuoden 2016 tilinpäätös. Vasta sieltä pääsee kunnolla nykyhallituksen niskavilloihin. Toki kritisoida saa ja pitää aikaisemminkin, mutta siihen pitäisi olla edes jotain perusteita. Perusteeksi ei riitä paha mieli siitä ettei oma puolue ole hallituksessa.

Ongelma on myös se, ettei Haglundin esittämää perinteistä kolmijakoa henkilöstöön, toimintaan ja materiaaliin ole enää todellisuudessa ollut olemassa aikoihin. Osa materiaalihankinnoista on valunut toimintamenojen puolelle ja vastaavasti monet materiaalihankintamenot katetaan siirtyvistä eristä. Lisäksi erilaiset ulkoistamiset ovat johtaneet siihen, että entisiä henkilöstömenoja on nykyään toimintamenoissa. Toisin sanoen väite, että nykyhallitus olisi sahaamassa puolustusmenoja toimintapuolelta samalla kun se lisää rahaa materiaaliin on epätosi myös näin arvioituna, varsinkin kun nykyhallituksen käden jälki ei vielä näy missään. Ei edes budjettiesityksenä, josta saanemme lisää tietoa sitten elokuussa. Sitä ennen muun väittäminen on populismia sanan varsinaisessa merkityksessä.

Huolestuttavinta on se, että monilla kasarmintorin korttelin eri siivissä palkkaa nostavilla tuntuu olevan sellainen outo käsitys, että sotaväki on jo työnsä tehnyt puolustusvoimauudistuksella. He vaan unohtavat, että se oli vain yksi askel pitkässä kehityksessä. Puolustusvoimia ei voi irrottaa muusta yhteiskunnasta ja todeta, että jatkossa julkisen talouden kestävyysvajeen kurominen ei kosketa armeijaa. Toimintoja joudutaan tehostamaan ja silloin virkamiesten olisi tärkeää pitää huoli siitä, että sitä kautta saatava hyöty palaa takaisin hallinnonalalle, eikä valu jonnekin muualle. Tämä nimenomaan siiloutumatta.

Valtion taloutta ja toimintoja on tarkasteltava jatkossa kokonaisuutena. Tervetuloa siis avokonttoriin tekemään tulosta. Siis sama suomeksi: kyllä, puolustusvoimista tullaan ihan varmasti leikkaamaan jatkossakin kun tavoitteena on tehostaa ja tervehdyttää toimintoja ja samalla ohjataan säästyneitä varoja ja lisärahoitusta muualle puolustushallinnon toimialalle. Ei, sotaväki ei ole jatkossakaan mikään vapaa-alue, jossa voidaan tehdä ihan mitä vaan. Saavutetuista eduista on pystyttävä tinkimään myös intissä, ihan niin kuin kaikkialla muuallakin julkisella sektorilla. On oltava valmiutta kantaa myös vastuu virheistä, eikä vain kunnia onistumisista. Eikä se niin kamalaa ole: yksityisellä puolella niin on tehty aina. Ne, jotka eivät ole pystyneet siihen, ovat pudonneet pelistä. Siis tervetuloa tosielämään kaikki. Olen varma että suoriudutte siitä hyvin.

Syksyllä näemme sitten pitääkö hallitus sanansa ja se on sitten toinen tarina ja siitä nostetaan tarvittaessa sitten narina. Ei kuitenkaan ennakoida, jos ei ole aihetta eikä oikeita lähteitä.

Elokuuta odotellessa toivotankin kollegoilleni kireitä siimoja. Fiksuille lukijoillemme muistutan jälleen, että olkaa tarkkana kun nautitte median hedelmistä. Osa saattaa olla vähemmän laadukasta mätäkuussa varsinkin. Kaikenlaisia kirjoittelijoita on liikkeellä.

Ps. Mikä siinä on journalistille niin vaikeaa myöntää ettei tiedä kaikkea ja tarvittaessa oikaista omat virheensä. Erehtyväisiä ollaan kaikki. Myönnetään reilusti kun menee metsään, käydään avointa keskustelua ja pyritään levittämään oikeaa tietoa parhaamme mukaan. Kesälläkin. Eikö vain?

Avainsanat: , ,

Share This