Helmikuu 1918

1. Helmikuuta 1918

Vaasan Senaatti.

Ns. Tynkäsenaatti aloitti toimintansa Vaasassa.

Suomen Senaatti on, Talousosaston Kanslian esittelyssä, antanut seuraavan julistuksen Suomen kansalle ja kaikille viranomaisille.
Hetkenä, jolloin Suomi pitkän, vaikean taistelun jälkeen on täysin riippumattomana valtakuntana ja ulkovaltojen tunnustamana astunut vapaitten valtioitten joukkoon, on Suomen vasta saavutettu itsenäisyys laajan valtiopetosyrityksen kautta joutunut mitä uhkaavimman vaaran alaiseksi.
Jo kauan salaa toimineet anarkistiset ainekset ovat järjettömässä rikoksellisuudessa katsoneet ajankohdan sopivaksi ase kädessä nousta laillista yhteiskuntajärjestystä ja korkeinta valtaa pitävää kansan eduskuntaa vastaan.
Helsingissä on sosialidemokratisen puolueen johto anarkististen punakaartilaisjärjestöjen avulla ryhtynyt mitä rikollisimpiin toimiin. Aseellisella väkivallalla on Suomen Eduskunta ja sen asettama hallitus estetty toimimasta. Väkivaltaista vallankaappausta yritetään. Kansakunnan itsemääräämisoikeus uhataan hävittää. Tämä teko suoritetaan maahamme sijoitetun venäläisen sotaväen avulla. Huolimatta yhä uudistetuista lupauksistaan lähteä maastamme ja olla sekaantumatta Suomen asioihin, on tämä kuriton sotaväki päinvastoin ryhtynyt Suomen itsenäisyyttä syvästi loukkaaviin rikollisiin tekoihin.
Kansamme elämää uhataan. Tulevaisuutemme kansakuntana on vaarassa.
Suomen Senaatin päätöksen mukaisesti ovat allekirjoittaneet Senaatin jäsenet asettuneet Vaasan kaupunkiin ylläpitämään hallitusvaltaa. Ryhtyessämme nyt vaikeaa tehtäväämme suorittamaan, kehoitamme täten kaikkia maan virkamiehiä, viranomaisia ja kansalaisia alistumaan niihin määräyksiin; joita tänne nyt asettunut Senaatti maan ainoana laillisena Eduskunnan valitsemana ja valtuuttamana sekä sille vastuunalaisena Suomen hallituksena antaa.
Suomen kaikkien puolustusvoimien Korkeimman ylipäällikkyyden on Senaatti, vielä Helsingissä ollessaan, uskonut Kenraali Gustaf Mannerheim’ille. Hänen käskyjään ja määräyksiään on kaikkien virkamiesten ja kansalaisten ehdottomasti ja viipymättä noudatettava, niin kauvan kuin sotilaallista toimintaa jatkuu.
Kansalliset suojeluskunnat, jotka muutaman päivän kuluessa ovat jalon isänmaallisen hengen elähyttäminä puhdistaneet suuren osan maata venäläisestä sotaväestä, tarkoittavat kansamme vapauden lopullista saavuttamista, kotien rauhan turvaamista sekä laillisen järjestyksen ja Eduskunnan oikeuksien entiselleen palauttamista.
Käskemme täten kaikkia viranomaisia tukemaan ja auttamaan näitä järjestöjä ja kehoitamme kaikkia isänmaataan ja sen vapautta rakastavia kansalaisia tekemään kaiken voitavansa suojeluskuntien, tämän vapaaehtoisen kansallisen puolustuslaitoksen työn helpottamiseksi.
Kaikki asestetut järjestöt, jotka eivät empimättä alistu Ylipäällikön käskyihin, kielletään. Jokainen yritys asein vastustaa järjestyksen palauttamista varten hallituksen alaisina toimivia suojeluskuntia ja puolustuslaitokseen kuuluvia henkilöitä, katsotaan maanpetokseksi ja kukistetaan maanpuolustuslaitosta vastaan sota-aikana tehtynä rikoksena.
Samalla kun Hallitus täten kutsuu kaikkia Suomen kansalaisia jaloon, uhrautuvaan taisteluun maamme ja kansamme vapauden puolesta, vakuutetaan jokaiselle lain kuuliaiselle kansalaiselle säätyyn tai puolueeseen katsomatta täysi lain turva.
Vaasassa 1 päivänä helmikuuta 1918

Suomen Pankki 1918.

1.2.1918 oli tapahtumarikas päivä myös punaisessa Suomessa.
Ns. Vallankumousoikeudet perustetaan entisten käräjäoikeuksien tilalle ja toimitsijoiksi valittaan maallikkoja. Vallankumousoikeuksilla oli oikeus tuomita sakkoihin tai vankeuteen, muttei oikeutta jakaa kuolemantuomioita.
Kuolemantuomioita kuitenkin jaettiin, ja erityisesti ilman oikeuden päätöstä. Yksi tällaisista oli sata vuotta sitten ”tänään” murhattu nuorsuomalainen kansanedustaja (Sota-Antti) Antti Mikkola.
Lisäksi myös Suomen Pankki vallattiin. Valtauksen myötä pankin käteiskassat ja setelipaino joutuivat kansanvaltuuskunnan haltuun. Punaisten harmiksi Helsingin kultavarannot oli ehditty siirtää Kuopioon, valkoisten puolelle.
Punaisten alueella yksityiset pankit olivat yleensä kiinni, joten tästä aiheutuneen käteisrahan puutteen helpottamiseksi kansalaisille annettiin lupa nostaa muissa pankeissa olevia talletuksiaan Suomen Pankista tietyin rajoituksin.
Punaisten johtamana Suomen Pankki antoi kansanvaltuuskunnalle suuria lainoja mm. punakaartin palkkoja varten.

2. Helmikuuta 1918

Valkoisia Vilppulan silloilla 1918

Kansanvaltuuskunta lakkautti kaikki porvarilliset sanomalehdet ja Pietarista saapui avustus asepulasta kärsiville Punaisille. Asejuna saapui Tampereelle mukanaan 10.000 kivääriä, ammuksia ja järeämpiäkin aseita.
Suojeluskuntalaisille tärkeällä Vilppulan rintamalla käytiin ensimmäinen varsinainen taistelu, jossa vänrikki G. A. Stolbovin johtama punaisten osasto eteni rautatietä pitkin kohti Vilppulaa. Valkoiset olivat sijoittaneet noin 150 miestä Kirkkosalmen ylittävien siltojen luokse, jossa käytiin neljän tunnin pituinen tulitaistelu. Punaiset palasivat takaisin illan hämärryttyä, eikä taistelu tiettävästi vaatinut kaatuneita kummaltakaan osapuolelta.
Vilppulan rintama on nimitys, jolla yleensä tarkoitetaan Vilppulassa ja Väärinmajassa käytyjä taisteluja. Lisäksi punaisten vetäytymisvaiheessa taisteltiin Juupajoella sijaitsevalla Lylyn asemalla. Joissakin yhteyksissä Vilppulan rintamaan on laskettu kuuluvaksi Väärinmajan lisäksi myös Ruoveden taistelut. Punaiset taas käyttivät Vilppulasta ja muista Pohjois-Hämeen taisteluista nimitystä ”pohjoinen rintama”, joka oli osa heidän Satakunnan ja Hämeen käsittänyttä länsirintamaansa.

Sata vuotta sitten Mannerheim antoi ensimmäisen päiväkäskynsä, joka kuului:

Ylipäällikön päiväkäsky N:o 1.

C. G. E. Mannerheim

Vaasa 2. helmikuuta 1918

1. Senaatin päätöksen mukaan 28 p:ltä tammikuuta on minulle uskottu kunniakas tehtävä olla Suomen täkäläisten puolustusvoimien ylipäällikkönä.
Olen nimittänyt seuraavat esikuntavirkailijat:
Esikunnanpäällikkö: Eversti Martin Wetzer,
Kenraalimajoitusmestari: Ratsumestari Hannes Ignatius,
Päivystäjäkenraali: Eversti Valter Holmberg,
Tykistötarkastaja: Eversti Gustaf Adolf v.Rehausen,
Pääintendentti: Luutnantti Aimo Hallberg,
Liikennepaällikkö: Tirehtööri B.F.Löhman.

Ylipäällikkö Kenraali Mannerheim.

3. Helmikuuta 1918

Kuva YLE.

 

Neuvosto-Venäjän johto lupaa punaisille kymmenen viljavaunun suuruisen viljalähetyksen Venäjältä.

Samaan aikaan pohjoisessa valkoiset valtasivat Oulun.
YLE:ltä löytyy tästä monipuolinen kooste jutussaan:
“Oulun valtaus oli valkoisten ensimmäinen iso voitto sisällissodassa – taistelussa ammuttiin Suomen tykistön ensimmäiset laukaukset”

 

 

 

_

 

4. Helmikuuta 1918

Kyösti Kallio

4.2.1918 oli taistelujen päivä. Vilppulan rintamalla punaiset joukot hyökkäävät jälleen, mutta valkoiset onnistuvat torjumaan hyökkäyksen. Taistelu Kuopiosta alkaa samaan aikaan kun valkoisten sotamenestys pohjoisessa jatkuu ja Tornio vallataan.
Torniossa vastakkain olivat ensisijaisesti valkoiset ja venäläiset, sillä paikalliset punaiset olivat jo muutamaa päivää aikaisemmin siirtyneet tukemaan aateveljiään Oulussa, mutta kärsivät siellä tappion ”eilen” 3.2.1918. Näin ollen taistelujen aikaan Tornion Työväentalolla oli muutama kymmenen punaista niin, että antatumisvaiheessa talossa oli kaikkiaan vain 20 punaista.
Tornion taistelun kulusta voi lukea lisää esimerkiksi Wikipediasta.

Lisäksi henkilökohtaista taisteluaan kävi senaattori Kyösti Kallio Helsingissä. Hän ei ollut suostunut pakenemaan monien muiden hallituksen jäsenten tavoin Vasaan, vaan piiloilee punakaartilta Helsingissä. 4.2.1918 hän kirjoittaa vaimolleen:
Olen viikon ollut eristettynä muusta maailmasta. Kumoushallitus (Manner, Tokoi ym.) antoivat viime maanantaina vangitsemiskäskyn meihin eduskunnan valitsemiin hallitusmiehiin nähden ja itse punakaartin avulla nousivat hallitsemaan omalla valtakirjallaan. En tiedä toisista mitään.
Eduskunta ei myös päässyt koolle, sillä edusmiehiä vangittiin, kun yrittivät sinne. Luulen kaikkien lähteneen kaupungista, jotka ovat päässeet lähtemään ja loput lienevät täällä uusissa asunnoissa, sillä entisistä on niitä etsitty. Minun asunnossani oli ollut tarkastus 28 pv aamulla kello 6. En ollut onneksi kotona, joten yritys meni hukkaan. Kuuluvat siellä sittenkin käyneen ja kai sillä on urkkija ulkopuolella. Olen ollut neljän seinän sisässä koko viikon, joten ulkoilmaan en ole hengittänyt. Tuntuu oudolta tämä olo, vaan onhan tämä parempi kuin villien punakaartilaisten vankina olo.
Täällä on ollut suurlakko viikon ja miehet aseissa. – – Usein olen minäkin huoneeseeni kuullut kiväärin pauketta.
Tietääkseni senaattoreita ei ole ketään vankina, vaikka olemmekin näin toimettomina, siis tavallaan vankeina. Jos mitä huhuja kuuluu täältä, niin älä Jumalan tähden lähde liikkeelle lapsiemme luota, sillä nyt on kaikkialla epävarmaa.
Lähde Helsingin Sanomat

5. Helmikuuta 1918

Punaisen Ristin sairaala Viipurissa 1918.

Punakaarti perustaa lääkintäorganisaation johtoon yleisesikunnan ambulanssiosaston, joka on hallinnollisesti ja raha-asioissa punakaartin intendenttilaitoksen alainen. Kaikki punakaartin ensiapuosastot alistettiin sille 10.2. alkaen ja osaston päälliköksi määrättiin F. A. Hyrsky, jolla tosin ei ollut minkäänlaista lääkintäalan koulutusta. Hän toimi käytännössä hyvin itsenäisesti, kunnes ambulanssiosasto siirrettiin 22.2. kokonaan yleisesikunnan alaisuuteen.

Piiriviranomaisista olivat aluksi tärkeimpiä ne, jotka ohjasivat ja valvoivat ensiapukoulutusta, organisointia, joukkojen terveydentilaa sekä tilastotietojen toimittamista. Piiritasolla toimivat myös komissaarit tai ambulanssiosastojen päälliköt, apunaan matkajärjestäjät. Näiden alaisia olivat taas mm. sairaaloiden ja sairasjunien komissaarit. Uudenmaan piirissä, johon Lahti kuului, toimi järjestäjänä J. H. Ahokas. Hän oli käynyt samariittikurssin vuonna 1908. Ahokas saapui saamansa tehtävän nojalla 14.2. Lahteen järjestämään täällä olevaa ensiapuosastoa yleisten ohjeiden mukaiseksi.

Alkuvaiheessa oli epäselvyyttä siitä, minkälaista tunnusta punakaartin ensiapuosastot käyttäisivät. Eräät ehtivät jo ottaa käyttöön valkoisen ristin punaisella pohjalla. Suomen Sveitsiläisten Yhdistyksen puututtua lehdistössä asiaan ilmoitettiin, että ainoa sallittu merkki oli punainen risti. Vastaavasti punaisen tähden piti olla eläinlääkintäosastojen tunnuksena. Lähde Arno Forsius.

Jyväskylässä Suojeluskunta tarkastaa työväentalon ja vangitsee punaisten johtajat. Kuopiossa ovat taistelut käynnissä ja sinne siirretään lisää joukkoja.

Urho Kekkonen

Urho Kekkosen kirjoittaa muistelmissaan Kuopioon lähdöstä.
Helmik. 4 tai 5 p:nä tuossa klo 1 aikaan yöllä herätettiin kaikki Kaj. Yhteiskoululla majailevat kaup. suojeluskuntalaiset ylös ja sanottiin, että nyt lähdetään Kuopioon auttamaan sikäl. suojeluskuntaa punaisia vastaan, jotka olivat vallanneet siellä ryssän kasarmin ja pitivät siellä puoliaan. No mikäs siinä, lähdetään vaan, tuumasivat A-osaston miehet. Seminaarilaiset myös aikoivat yhtyä. Niinpä niin, moni aikoi kävästä kotonaan hakemassa kunnolleen päälleen, muttei kerkiä sanottiin. Odotettiin ja odotettiin kun tuotiin sana, ettei meidän esikunta aio laskeakkaan lähtemään. Hortlingin Pinne ja Röngän Osku tulivat ja sanoivat, että heillä lähdetään vaikka hevosella. He kiihottivat miehiä niin kauan, että useampi mies vaati päästä sinne. Hetken rähäkän perään komennettiin lähtövalmiit riviin ja annettiin 5 berdania matka-avustukseksi ja kun seminaarilaiset saapuivat lähdettiin asemalle. Siellä oli veturi ja pari kolme vaunua valmiina viemään meitä Kuopioon. Kaikki lähtijät eivät kyllä tulleet mukaan, muutama oli perheen mies, joita ei vanhemmat laskeneet.

6. Helmikuuta 1918

Vaasan valkoinen senaatti kehottaa kaikkia asekuntoisia miehiä liittymään suojeluskuntiin.
Venäjän sotilasjohto julistanut sodan Suomen valkokaartia vastaan. Aluekomitean Sotilasjaosto kehoittaa sotilaita taisteluun porvarien valkokaarteja vastaan.
Eilispäivän Helsingin “Isvestijassa” julkaisee Suomen Aluekomitean Sotilasjaosto seuraavan kehoituksen:

Turun ratsuihin kuuluva punakaartilainen

Toverit, ma[tr]uusit, sotilaat ja työläiset!
Paraillaan riehuu Suomessa kahden luokan, porvariston ja köyhälistön välinen taistelu, taistelu puna- ja valkokaartin välillä. Taistelevat puolueet Suomessa ovat kaikkea muuta kuin tasaväkiset. Toisella puolella on joukko, jonka kuri ja asestus on hyvä ja jolla, porvarillisella puolueella nimittäin, on kaikki, mitä se tarvitsee, ja toisella puolella on kokematon, huonosti varustettu, mutta tarmokas vallankumouksellinen punakaarti.

Toverit! Me vallankumouksellisina sotilaina, matruuseina ja työläisinä emme voi jäädä tämän taistelun passiivisiksi katselijoiksi, vaan meidän täytyy voimiemme mukaan auttaa Suomen köyhälistöä tietäen, että Suomen vallankumouksen voitto on meidänkin voittomme. Ottaen huomioon, että kahta mieltä sosialismista ei voi olla: missä maassa ikinä milloinkin sosiaalinen vallankumous on ollut käynnissä, niin Venäjä jo heti ensimäisinä vallankumouspäivinään on asettunut sorrettujen luokkien suojelijaksi ja auttajaksi niiden taistelussa sortajiaan vastaan.
Kaiken tämän jälkeenkö venäläinen sotilas, matruusi ja työläinen, joka oleskelee Suomessa ja näkee Suomen köyhälistön liikkeen sosiaalisen käymistilan, jäisi välinpitämättömäksi ja antaisi porvarisluokan riemuita valkoisesta kaartistaan.
Toverit! Valkoinen kaarti valloittaa meidän kasarmejamme ja riisuu aseista sotilaitamme ja matruusejamme ottaen heiltä aseet ja suunnaten ne suomalaisia tovereitamme, punaista kaartia vastaan. Sallimmeko tämän tapahtua? Emme! Emme voi! Toverit! Kun useille meidän joukko-osastoillemme oli lähetetty pyyntöjä, että nämä avustaisivat suomalaista köyhälistöä, niin monet joukko-osastot ovat kieltäytyneet menemästä, perustellen kieltäytymistään sillä, että he ovat väsyneitä ja haluttomia sekaantumaan suomalaisten asioihin, jonka johdosta on ruvennut tarjoutumaan vapaaehtoisia. Aluekomitean Sota-asiain jaosto kehoittaa kaikkia sotilastovereita auttamaan vallankumouksellisia suomalaisia tovereita ja muodostamaan erikoisia taisteluosastoja sekä lähettämään ne toveri Svetsnikovin johtoon. Sotilasjaosto on vakuutettu, että toverit sotilaat eivät voi jäädä tämän epätasaisen taistelun välinpitämättömiksi katselijoiksi.

7. Helmikuuta 1918

Tikkurilan Punakaarti.

Punainen Suomi laajenee. Punaiset miehittävät Rauman, Loviisan, Mäntyharjun ja Joutsenon.
Vilppulan rintamalla punaiset tekevät kolmannen suuren hyökkäyksen, mutta valkoiset onnistuvat torjumaan sen..
Taisteluista kaukana kohdataan toisenlaisia haasteita,kaupunkien ja virastojen toiminnassa.

Alla esimerkkinä kirje sadan vuoden takaa Suomen Pankin konttorista, Viipurista.

Kapinallisten kirjeenvaihtoa 1918.

8. Helmikuuta 1918

Punaisten Kansanvaltuuskunta ja bolsevikkihallitus aloittivat neuvottelut. Kansanvaltuuskunnan intresseihin kuului suhteiden täsmentäminen bolsevikkihallituksen kanssa. Suhteiden epäselvyys oli aiheuttanut hajaannusta kapinallisissa jatarjonnut propaganda-aseen valkoisille, jotka syyttivät punaisia maan itsenäisyyden vaarantamisesta tai tuhoamisesta. Lisäksi idänkaupan kysymyksiin ja ruokapulaan toivottiin ratkaisua. Punaista Suomea vaivaa raha- ja materiaalipula, kuten sadan vuoden takaisesta kirjeestä voi lukea.

Kapinallisten kirjeenvaihtoa 1918.

Suomen Senaatti puolestaan on Talousosaston Kanslian esittelyssä, antanut seuraavan tiedoituksen:
Suomen kansalle.
Suomen Hallituksen nimessä ja puolesta on minulla Senaatin virkaatoimittavana puheenjohtajana mieluisa velvollisuus lausua tunnustus ja kunnioittava kiitos kaikille niille isänmaallisille kansalaisille, jotka ovat nousseet jaloon taisteluun vapaan Suomen vihollisina toimivia venäläisiä ja yhteisen isänmaan pettureina esiintyviä vallankumouksellisia vastaan. Jo suoritetut lukuisat taistelut Pohjanmaalla, Savossa, Karjalassa sekä Hämeen ja Satakunnan pohjoisissa osissa ovat selvästi osottaneet, että vielä ovat Suomen äidit imettäneet urheita, vapautta rakastavia poikia ja taistelevia veljiään palvelevalla rakkaudella hoivaavia tyttäriä.
Näissä nuoren Suomen vapaustaisteluissa on Pohjanmaan ylväs kansa paljon kärsineen Karjalan keralla hankkinut itselleen ylimmän kunniapaikan. Samoin käy Savossa tuima taistelu maakunnan puhdistamiseksi isänmaan vihollisista. Nousemassa oleva Etelä-Suomi odottaa kiihkeästi sitä hetkeä, jolloin sen on sallittu täysin ottein tarttua aseisiin ja kunniasta kilpaillen yhtyä Pohjanmaan sekä Karjalan miehiin.
Suomen Hallitus kiittää myöskin vapauden joukkojen taitavia tarmokkaita johtajia – ylempiä ja alempana olevia – hyvin suoritetusta työstä. Onnistukoot he ja heihin liittyvät alaisissaan ylläpitämään itseään kurissa pitävää, ylevää toverihenkeä, reipasta ja urheata mielialaa.
Kautta kansan kaikkien kerrosten muodostukoon vakaumukseksi se käsitys, että Suomen tasavallan vapauden joukot ovat sotatoimissa liikkuessaan maan vihollisiin nähden tinkimättömät ja lujat, mutta levon aikana ja kaikkia aseettomia kohtaan sävyiset ja armahtavaiset.
Suuri on myöskin se kiitollisuus, jota maan Hallituksen tulee lausua suojelusjoukkojen osaksi tulleen vapaaehtoisen avuliaisuuden johdosta. Ylen kalliista ajasta ja elintarpeitten suuren puutteen vuoksi eräillä paikkakunnilla jo vallitsevasta miltei hädänalaisesta tilasta huolimatta, on kaikkialla osotettu yhä kasvavaa harrastusta ryhtyä ja ottaa osaa käytännöllisiin toimenpiteisiin suojeluskuntien muonituksen, vaatetuksen, matkustuksen ja paikkakunnalla oleskelun aikaansaamiseksi niin tarkoitustaan vastaavaksi kuin suinkin mahdollista.
Kaikkein vähimmän saa Hallitus enempää kuin kukaan muukaan unohtaa niitä, jotka matkalla ja kodeissa olevia sairaita ja köyhiä hoitavat ja avustavat. Jumalan siunaus kulkee oikeamielisen hyväntekijän kantapäillä.
Kunniata tehden on kaiken kansan kautta aikojen hiljaa liikuttava vapauden taisteluissa kaatuneiden sankarien haudoilla.
Vaasassa, helmikuun 8 päivänä 1918.
Suomen Senaatin päätöksen mukaan:
Heikki Renvall.
H.J. Boström.

11. Helmikuuta 1918

Tänä päivänä 11.2.1918 ratkesi ns. Pellingin retki.
J.O. Hannulaa lainaten:
Sipoon, Porvoon ja Loviisan seudut olivat jääneet valkoiseksi saarekkeeksi punaiseen valta-alueeseen. Näiden seutujen enemmistönä oleva valkoinen väestö oli valmistautunut mahdollisuuksiensa mukaan torjumaan eri tahoilta odotettavissa olevia punaisten hyökkäyksiä.

Punaiset olivat ottaneet helmikuun 8 p:nä Porvoon haltuunsa ja jatkoivat sen jälkeen yli tuhannen miehen vahvuisena joukkona, käytettävänään lukuisasti konekiväärejä ja 2 tykkiä, Pellinkiä kohti. He pitivät todennäköisesti saaristoon perääntynyttä suojeluskuntalaisjoukkoa suhteellisen helppona saaliina. 11 p:n aamuna he aloittivat hyökkäyksensä jäitse yli salmen, minkä etelärannalla valkoiset Petreliuksen ja Stenbäckin johdolla olivat ryhmittyneet puolustukseen. Hyökkäys torjuttiin verisesti. Punaiset yrittivät vielä toistamiseen rintamahyökkäystä, mutta sekin lyötiin takaisin suurin tappioin. Myöhemmin suoritetut saarrostusyritykset torjuttiin niin ikään, mutta samalla oli valkoisten noin 300 miehen suuruinen joukko tullut hajoitetuksi yli 4 km:n levyiselle rintamalle. Mutta punaisten tykistö ampui niin kehnosti, ettei sillä ollut minkäänlaista vaikutusta puolustajiin; myöskin kivääri- ja konekiväärituli suunnattiin liian korkealle, joten valkoisten tappiot jäivät pieniksi – 2 kaatunutta ja 11 haavoittunutta. Avointa jäätä hyökkäävien punaisten tappiot kasvoivat sen sijaan erittäin suuriksi – itse he ovat ilmoittaneet 13 kaatunutta, mutta todellisuudessa kaatuneita lienee ollut useita kymmeniä.
Illansuussa 11.2.1918 paukkuivat puolustajien kivääreissä jo viimeiset patruunat. Edessä oli ylivoimainen vihollinen, selän takana lainehti talvinen Suomenlahti. Taistelua ei ampumatarpeiden puutteessa voitu enää missään tapauksessa jatkaa seuraavana päivänä. Jäljellä oli enää vain yksi mahdollisuus, marssi jäitse sisäsaariston kautta punaisten linjojen ohi. Tämä uhkarohkea yritys onnistuikin seuraavana yönä, joten joukko pelastui viime tingassa kammottavalta tuholta.
Joukkoa ei kuitenkaan voitu enää pitää koossa; seuraavana, helmikuun 12 p:nä, se hajaantui kaikkiin ilmansuuntiin. Suuri osa jäi seikkailemaan saaristoon, mistä sitten maaliskuussa, Suomenlahden jäädyttyä, avautui mahdollisuus päästä jäitse Viron puolelle. Useimmat niistä, jotka pyrkivät Helsinkiin, joutuivat matkalla punaisten käsiin ja heidät surmattiin. Tämä kohtalo yhdytti myöskin jääkäri Väinö Petreliuksen, joka oli lähtenyt Helsingin-matkalle toimittaakseen pirstoutuneelle joukolleen apua.

12. Helmikuuta 1918

Kuten Kenraali Adofl Ehrnrooth aikanaan totesi, “Kansa joka ei tunne menneisyyttään, ei hallitse nykyisyyttään, eikä ole valmis rakentamaan tulevaisuutta? varten.”
On siis hyvä huomata, että emme ole historiamme kanssa yksin, vaan se muistetaan ja sitä kunnioitetaan muuallakin.
Suomalaiset Jääkärit koulutettin 100 vuotta sitten salaa Saksassa. Hohenlockstedtin pikkupaikkakunta on hyvin ylpeä siitä, miten suuri merkitys sillä oli Suomen itsenäistymisen alkuvaiheille.

13. Helmikuuta 1918

Sata vuotta sitten 13.2.1918 oli tapahtumien päivä.
Ruotsalaiset puolestaan suunnittelevat Ahvenanmaan kaappausta.

Ruotsalaisia, saksalaisia ja venäläisiä Ahvenanmaalla.

Vilppulan rintamalla rytisee taas ja punaiset yrittävät uudelleen läpimurtoa, siinä kuitenkaan onnistumatta.
Siitä, millaista sota käytännön tasolla oli, voi lukea mm. Tästä punaisten rintamaraportista Kouvolasta:

Sotaa ei kuitenkaan käydä pelkästään aseellisena taisteluna. Sota nielee myös rahaa, jota Suomen pankin historiankirjoitusten mukaan on sieltä haettu monin eri tavoin, sekä velaksi, että myös ruplia vaihtamalla, kuten tässä esimerkissä:

Jääkärit vannoivat uskollisuutta Suomen lailliselle hallitukselle Jääkärilipun vihkimistilaisuudessa.

Jääkärilippu

Kuninkaallinen Preussin Jääkäripataljoona 27 lakkautettiin 13. helmikuuta 1918, siten jääkäreiden velvoite Saksaa kohtaan oli päättynyt. Liepajan Bayern-kasarmilta marssi 950 jääkäriä Liepajan Trinitatis, eli Pyhän kolminaisuuden kirkkoon, jossa suomalaiset jääkärit vannoivat uskollisuutta Suomen lailliselle hallitukselle Jääkärilipun vihkimistilaisuudessa.
Kirkossa on edelleen muistolaatta tapahtumasta.

Liepaja on saksalainen Libau, jossa Saksan itärintamalla, Misajoella, Riianlahdella ja Lielupejoella taistelukokemusta hankkineet Kuninkaallisen Preussin jääkäripataljoona 27:n suomalaiset jääkärit olivat reservissä ja saivat erikoiskoulutusta maaliskuusta 1917 helmikuuhun 1918.

Lisää aiheesta voi lukea mm.
Sotahistorialliset kohteet.
Jorma Virtasen kirjoitus Liepajasta.

14. Helmikuuta 1918

Sata vuotta sitten ei punaisessa Suomessa vietetty ystävänpäivää, vaan alueellinen hallintokoneisto alkoi muodostua.
14.2.1918 Turun ja Porin lääninvaltuuskunta ohjeisti sosiaalidemokraattisia kunnallisjärjestöjä seuraavasti:

Työwäen mahtawa wallankumous on kukistanut wanhan sortojärjestelmän ja sitä tukevan hallinto- ja wirkamallin. Työwäki on ottanut omiin käsiinsä asiain hoidon. Niinpä wallankumouksen alusta Turun läänin eteläisen waalipiirin sos.dem. Piiritoimikunta, Turun sos.dem. Kunnallistoimikunta, Marraskuussa 1917 walittu Turun wallankumouskomitea. Turun Punaisen kaartin esikunta ja Turun piirin Punaisten kaartien esikunta yhteisessä kokouksessaan walitsiwat Turun piirin wallankumouksellisten piirineuwoston, jonka walinnan Turun läänin eteläisen waalipiirin sos.dem. waalipiirineuwosto wahwisti, ja on tämä neuwosto sittemmin ollut pakotettu ottamaan haltuunsa Turun ja Porin läänin hallituksen ja hoitamaan niitä lääniä käsittäwiä asioita, joilla woidaan wallankumousta edistää ja sen saawutuksia warmistaa

Käytännöllistä toimintaa warten on Wallankumouksellinen piirineuwosto jaettu seuraawiin osastoihin: Lääninvaltuuskunta, Konttorijaosto (läänin rahasto), Elintarvikejaosto ja Sotajaosto.
Suomen Kansanwaltuuskunta, jolla on wallankumouksen ylin johto on antanut useita asetuksia, joita on kiireellisesti pantawa täytäntöön. Ja mistä työwäen järjestöjen woimat riittäwät kunnallisen wallan walloittamiseen, niin otettakoon siellä myöskin kunnallisten asiain hoito työwäenjärjestöjen käsiin. Tämän harkitkoon paikallinen kunnallisjärjestö.

Mistä walta-aseita työwäen käsiin otetaan, siellä sopii niiden hoitamisesta ja walwomisesta noudattaa seuraawia näkökohtia:
1) Kunnallisjärjestö käyttää kunnallista waltaa siten, että se itse kokouksissaan tai tai jäsentensä kesken toimeenpannulla yleisäänestyksellä ratkaisee ne asiat, joita se sääntöjensä mukaan tai erikoisten päätösten perusteella ei ole jättänyt työwäen eduskunnalle.
2) Työwäen eduskunnan tai kunnallisneuwoston tulee ottaa käsiinsä se walta, joka on ollut waltuustolla.
3) Kunnallistoimikunta toimeenpanewana elimenä ottaa kaupungista maistraatille ja rahatoimikamarille sekä maalaiskunnissa kunnallislautakunnille kuuluwat tehtäwät hoitaakseen.
4) Entisen waltiowallan edustajat, nimismiehet ja poliisit owat eroitettawat, elleiwät ne alistu noudattamaan järjestöjen määräyksiä ja sijalle asetettawat työwäen järjestöjen walitsemat järjestystoimikunnat, jotka walitsevat tarpeellisen määrän järjestysmiehiä, joiden walinnasta annettakoon tarkat tiedot Lääninwaltuuskunnalle. Järjestyspäälliköt nimittää järjestystoimikunnan ehdotuksesta Lääninwaltuusto.
5) Wiitaten Suomen Kansanwaltuuskunnan 2 päiwänä kuluwaa helmikuuta julkaisemaan asetukseen, koskewa wallakumoustuomioistuimia, kehoitamme teitä ryhtymään pikaisiin toimenpiteisiin asetuksessa mainittujen wallankumoustuomioistuimien perustamiseksi kuntaanne ja wiipymättä ilmoittamaan niiden puheenjohtajan, sihteerin ja jäsenten nimet ja osoitteet Lääninwaltuuskunnalle.

Woidakseen seurata hallinnollisten asian kulkua, on kunkin kunnan toimeenpanewan hallintoelimen heti tilattawa Suomen asetuskokoelma sekä Suomen Kansanwaltuuskunnan Tiedonantolehti (tarpeelliseksi arvioitu määrä kumpaakin). Tilaus tehdään osoitteella: Suomen Kansanwaltuuskunnan Tiedonantolehden toimitus, helsinki. Lehdet lähetetään maksutta.
Kunnallisjärjestöjä kehoitetaan asioissaan kääntymään Lääninwaltuuskunnan puoleen osoitteella: Turun ja Porin läänin Lääninwaltuuskunta.
Puhelimet: puheenjohtajan: 1298, konttori 771.
Ripeään ja päättäwäiseen toimintaan wallankumouksen lopullisen päämäärän saawuttamiseksi!
Turku 14 p:nä helmikuuta 1918
Turun ja Porin läänin Lääninwaltuuskunta

 

Nikolaus Graf zu Dohna-Schlodien

Juhani Putkinen kirjoittaa. Sata vuotta sitten Jääkäreiden pääjoukko pääsi matkalle Liepajasta Suomeen.
”Laivaus kesti kauan. Vasta iltapäivällä 14.2. Arcturus ja Castor olivat valmiina lähtöön. Laiturille oli kertynyt runsaasti saattajia, ratsumestari Gripenberg kotimaan edustajana, sotilaskuvernöörin ja komendantin virastojen edustajat, hajotetun pataljoonan upseerikunta ja runsaasti muutakin väkeä, jonka tämän merkillisen joukon lähtö oli houkutellut paikalle. Erityistä ylpeyttä jääkärit tunsivat nähdessään saattajien joukossa tarunomaisen maineen saavuttaneen kaapparilaiva Möwen komentajan, kreivi Dohna-Schlodienin.”

SS Arcturus

Kello 2.15 iltapäivällä Arcturus ja Castor irroittautuivat laiturista ja lipuivat merelle. Pataljoonan upseerit saattelivat niitä aallonmurtajalle saakka. laulut, suomalaiset ja saksalaiset, raikuivat laivojen kansilla. ”

 

 

15. Helmikuuta 1918

HMS Thor

 

Suomessa käytävä sota saa mukaan uusia pelureita.

Ruotsin laivaston risteilijä Thor, Jäänmurtaja I ja höyrylaiva Runeberg saapuivat Ahvenanmaalle kiinnittyen Eckerön redille. Ruotsi oli päättänyt ottaa Ahvenanmaan suojelukseensa. Ruotsi vetosi humanitaarisiin syihin lähettäessään sotalaivansa evakuoimaan saariston väestöä taistelujen tieltä, vaikka todellisuudessa se halusi saada saaret omaan hallintaansa.

13.2 Saksan sodanjohto oli puolestaan päättänyt Bad Homburgissa pidetyissä neuvotteluissa sotilaiden painostuksesta sanoa aseleposopimuksen irti ja aloittaa vihollisuudet uudelleen 18.2. Suomessa valkoisten tilaisuus koittaa ja he pyytävät virallisesti Saksalta apua 15.2.1918.

Punaiset päättävät 15.2.1918 käydyssä Kansanvaltuuskunnan kokouksessa hankkia lisää aseita Venäjältä Suomen Pankista otettavilla rahoilla. Kokouksessa ilmoitetaan myös, että Venäjän armeijan Suomen aluekomitean ehdotuksesta 42. armeijakunnan kenttärahastolle on myönnetty 500.000 ruplan edestä suomalaista valuuttaa. Kokous päätti myöntää heidän käytettäväkseen viiteen miljoonaan markkaan asti suomalaista valuuttaa, sillä ehdolla, että Suomen ja Venäjän välillä otetaan huomioon Venäjän valtion Suomen Pankin kautta liikkeelle laskemat valuuttaobligatsioonit.

16. Helmikuuta 1918

(1608 – 1680) Raimondo Montecuccoli

Winston Churchillinkin tiedetään siteeraanneen, Raimondo Montecuccolin (1608 – 1680) lausahdusta siitä, että sota tarvitsee kolmea asiaa, rahaa, rahaa ja rahaa.
Tämän ovat punaisetkin ymmärtäneet, lukuisten palkkatoiveiden ja muiden rahoituspyyntöjen johdosta. Heidän onnekseen heidän helmikuun alussa valtaamassa Suomen Pankissa oli setelikone, joka osin auttaa järjestelyissä.
Tänään 16.2.1918 on lähetetty ja kirjattu useita rahalähetyksiä eripuolille punaista Suomea, kuten Suomen Pankin dokumenteista käy ilmi.
– Turun lääninrahasto 600.000 mk
– Wiipurin konttori Miljoona mk
– Hämeenlinnan konttori 238.400 mk

 

 

Suomen pankin rakennus, Viipuri.

Suomen Pankin Dokumentti 1
Suomen Pankin Dokumentti 2
Suomen Pankin Dokumentti 3

 

17. Helmikuuta 1918

Iivo Ahava punaisen retkikunnan johtajana.

Sata vuotta sitten tänään lähti Iiro Ahava Kuusamosta organisoimaan Muurmanskin ja Kantalahden alueelle kokoontuneita punaisia. Tarkoituksena oli saada aikaan riittävä voima, jolla voisi hyökätä Venäjän puolelta pohjoiseen Suomeen.
Samaan aikaan Suomen kansanvaltuuskunnan sota-asiainvaltuutettu Eero Haapalainen ryhtyi organisoimaan Kantalahtea varten Helsingissä apujoukkoa, jonka johtajaksi nimitettiin Kouvolan komendantti Kosti Tamminen.
Iiro Ahava on mielenkiintoinen persoona. Alun perin keisarillisen Venäjän aliupseeri toimi Suomen sisällissodassa punaisten rintamakomentajana, jonka jälkeen Brittien Neuvostoliittoon kohdistamassa interventiossa osana punaisista koottua Muurmannin legioonaa ja myös osana valkoisista koottua Karjalan rykmenttiä.
Lisää Iiro Ahavasta voi lukea tästä. 

18. Helmikuuta 1918

Leo Trotski Brestin asemalla.

Saksan ja Venäjän aselepo lakkaa, sillä rauhanneuvottelut ovat kariutuneet (ainakin osittain tarkoituksenmukaisesti).
Neuvostovenäläiset neuvottelijat pitivät kohtuuttomina saksalaisten vaatimuksia, jotka sisälsivät mm. Ukrainan itsenäisyyden ja käytännössä sen ajautumisen Saksan vaikutuspiiriin. Neuvosto-Venäjän puolelta neuvotteluja johtanut ulkoasiainkansankomissaari Lev Trotski oli katkaissut neuvottelut jo 10. helmikuuta 1918, jolloin tilanne jäi pelkästään vallinneen aselevon ja aselepolinjan varaan. Näin Neuvosto-Venäjä uskoi välttävänsä tai siirtävänsä saksalaisten rauhansopimusvaatimuksia.

18.2.1918 Suomen Senaatti julistaa voimaan yleisen asevelvollisuuden.
“Vuoden 1878 asevelvollisuuslakiin nojaten, jota ei ole koskaan kumottu, ja Hallituksen julistuksessa kuluvan helmikuun 6 päivältä lausuttujen periaatteiden mukaisesti, katsoo näin ollen Hallitus velvollisuudekseen siksi ajaksi, jonka vapaustaistelu tulee kestämään, kutsua jokaisen asevelvollisuusijässä olevan lainkuuliaisen kansalaisen aseisii isänmaan puolustukseksi. Kun kuitenkin vakinaisten joukkojen asettaminen kaikkia asevelvollisuuslain määräyksiä noudattamalla veisi liian palijon aikaa, on Hallitus nähnyt hyväksi yhdenmukaisuuden aikaansaamiseksi kutsunnan toimittamisessa sielläkin, missä paikalliset viranomaiset siihen jo ovat ryhtyneet, vahvistaa erinäisiä yksinkertaisia ohjeita kutsunnassa noudatettaviksi.
Hallitus kutsuu täten kaikki asekuntoiset miehet, jotka ennen tammikuun 1 päivää 1918 ovat täyttäneet vähintään 21 ja enintään 40 vuotta, saapumaan kutsuntaan”

19. Helmikuuta 1918

Haraldsbyn patteri 1918.

Godbyssä Ahvenanmaalla käytiin toinen ja samalla viimeinen taistelu valkoisten ja punaisten välillä. Punaisten tukena oli myös venäläinen osasto.

Taistelu alkoi, kun Turusta saapunut Harry Borgin johtama punakaartin osasto yritti vallata kylän takaisin. 150–200 punakaartilaisen tukena oli myös pieni osasto venäläisiä sotilaita.

Valkoisilla oli käytössään venäläisiltä vallattua tykistöä, joka oli sijoitettu Haraldsbyn kylään pari kilometriä Godbyn koillispuolelle. Tulitus oli tarkkaa, sillä tulenjohto sai ohjeita Godbyn puhelinkeskuksesta. Såliksessa sijainnut venäläisten rannikkotykkipatteri antoi tukea punaisille, mutta tulitus jäi epätarkaksi, koska tulenjohtoa ei ollut. Kyseessä oli ainoa kerta, kun ensimmäisen maailmansodan aikana Ahvenanmaalle rakennettua venäläistä rannikkotykistöjärjestelmää käytettiin sodankäynnissä. Valkoiset onnistuivat lopulta miesylivoimansa turvin pitämään Godbyn hallussaan ja punaiset joutuivat perääntymään Maarianhaminaan.
Godbyn ensimmäinen taistelu käytiin 17.2. Kiivaasta laukaustenvaihdosta huolimatta yhtään venäläistä ei ilmeisesti kuollut. Ruotsalaiset sanomalehdet kertoivat tykkien jylyn ja suuliekkien kantautuneen Ahvenanmeren ylitse aina Tukholman saaristoon saakka. Valkoiset menettivät kaatuneena yhden miehen, 130 venäläistä vangittiin.

Godby jäi lopulta pelkkien ruotsalaisten hallintaan, sillä juonittelun ja väärennetyn Mannerheimin käskyn tuloksena heidän onnistui saada myös valkoisten joukot poistumaan. Koko Ahvenanmaa jäi nyt ruotsalaisille melko vapaasti vallattavaksi.
Tampereen yliopisto on koonnut Suomi 80 sivustojaan varten kronologiaa viikon tapahtumista.
Myös wikipediasta löytyy kuvaus Godbyn taistelusta

 

Yksi tapa saada aikalaiskuva sadan vuoden takaisista tapahtumista, on lukea vanhoja sanomalehtiä.
Hämeen Voima kirjoittaa tiistaina 19.2.1918, sekä kansalais-sodasta, paikallistapahtumista ja Pietarinkin kuulumisista.
Useiden kartanoiden työntekijöiden kokoontumiskutsuja on julkaistu, esimerkiksi Mustialan kartanon työntekijöitä kutsutaan yhteiseen kokoukseen. Koollekutsujana ovat Tammelan sos.dem. vallakumousneuvoston valtuuttamat.
Tammelassa sijaitseva Mustialan kartano toimi jo tuolloin maatalousoppilaitoksena. Wikipedia kertoo, että huhtikuussa 1918 punakaarti pidätti 39 oppilaitoksen opiskelijaa, joista teloitti 29 ilman erillistä oikeudenkäyntiä.
Ainakaan vielä ei voi lehtiä Venäjämyönteisestä propagandasta syyttää, sillä Pietarin uutiset näyttävät olevan varsin totuudenmukaisia. Vallalla kulkutaudit mm. Malaria ja jatkuva ruokapula. Sairaanhoitajat uhkaavat lakolla, jos olosuhteet eivät parane.
Kansalais-sodan kirjoitukset vaihtelevat suuremmista linjoista, muun muassa Lammin valtaamisen ja Vilppulan rintaman kuvauksista, yksittäisten tapausten kuvaamiseen, kuten Tiedonantaja-lehdestä lainattu juttu ”muuan kahakka Hauholla”. Vihollisuuksia ylläpidetään viittauksilla Valkokaartilaisten hirmuvallasta henkilökuvausten muodossa, missä Lahtarien julmuuksia kokeneet henkilöt kuvailevat tarinaansa.
Termi Lahtari oli tässä vaiheessa yleisesti punaisen lehdistön käytössä. Nimitystä käytettiin lehdistössä ensimmäisen kerran jo marraskuussa 1905, jolloin Työmies-lehti kirjoitti suurlakon jälkeen muodostetuista poliisivoimista nimitystä Lahtarikaarti. Viikkoa myöhemmin sama lehti käytti samaa nimitystä polyteknikkojen järjestyskaartista, jonka jälkeen nimitys levisi myös muihin työväen lehtiin.

 

20. Helmikuuta 1918

Punaisten Kansanvaltuuskunta ilmoittaa tiedoksiannossaan, että kaikki Venäjän sotalaitoksen haussa oleva irtain omaisuus, aseet, ampumatarvikkeet ja elintarvikkeet ovat siirtyneet Suomen Kansanvaltuuskunnalle. Samana päivänä Haapamäen-Pieksämäen rautatielinjalla punaisten suuri hyökkäys epäonnistuu.

Sotilaskoulutus ja kokemus näkyvät valkoisten puolella myös siten, että nämä pyrkivät muodostaan jatkuvaa tilannekuvaa ja käyttämään sitä hyväkseen.
Yksi tapa tällaisen muodostamiseen oli Suojeluskunnan vakoiluosaston toiminta, joka pyrki keräämään tiedustelutietoa päätöksenteon pohjaksi.
Mikko Porvali kirjoittaa Jyväskylän Suojeluskunnan vakoiluosaston päiväkirjoihin pohjautuen

”Kertyneitä tietoja käytettiin moniin tarkoituksiin. Etenkin tieto punakaartin aseiden vähyydestä oli tärkeä. Sen myötä laitettiin liikkeelle huhu Petäjäveden suojeluskunnan viidestäkymmenestä kivääristä. Tällä suojattiin Petäjäveden asemaa, jota aseeton punakaarti ei arvannut käydä valtaamaan. Tosiasiassa asemavartion kaksi tyhjää kivääriä olivat sikäläisen suojeluskunnan ainoat.
Näin pidettiin auki elintärkeä rautatieyhteys Seinäjoelle. Maaliskuun alussa sitä pitkin saapui Jyväskylään Uudenmaan Rakuunarykmentti, jonka siirtyminen oli pystyttävä turvaamaan.”
Tänään 20.2.1918 oli yksi sopivista hetkistä ns. mielialantarkkailuun, kun Jyväskylässä järjestettiin sankarihautajaiset.
Mikko Porvali siteeraa vakoiluosaston päiväkirjaa.
”Tehtävänä oli tarkkailla tapahtumien lisäksi väestön mielialoja. Huhuilta haluttiin katkoa siivet sekä tunnistaa levittäjät. Tässä suhteessa harmia aiheuttivat kaupungin vossikat. Ajureiden Saarikko ja Blåberg on kirjattu saaneen ankaria varoituksia suun soittamisesta sekä sopimattomista puheista.Tärkeitä tapauksia mielialantarkkailussa olivat sankarihautajaiset. Näiden aikana 20. helmikuuta ja 3. maaliskuuta Vakoiluosasto levitti miehiään hautajaisyleisön joukkoon. ”

21. Helmikuuta 1918

Varkauden saha palaa 21.2.1918.

Punaiset käynnistivät yleishyökkäyksen kaikilla rintamilla.
Vapaaehtoisuuteen perustunut ja heikosti koulutettu punakaarti ei soveltunut hyökkäyssotaan, joten tulokset jäävät vaisuiksi.
Valkoiset valtasivat Varakauden. Vaikka tapahtuma ei sotatoimena ollut kovin merkittävä, sen jälkiselvittely oli hyvin verinen ja valkoiset teloittivat suuren joukon punaisia. Lähteestä riippuen lukumäärät vaihtelevat alle kahdesta sadasta jopa neljään sataan. Varkauden tehdasseurakunnan haudankaivajan tekemien muistiinpanojen mukaan joukkohautaan olisi laskettu peräti 457 punakaartilaisen ruumiit.
Pomarkussa alettiin valmistautua taisteluun (joka alkoi 25.2.1918). Punaisten osasto saapui 21.2.1918 Noormarkun suunnasta Pomarkkuun ja jakaantui kahdeksi eri osastoksi. Paikkakunnalla olleet kymmenkunta suojeluskuntalaista vetäytyivät Kankaanpäähän ilmoittamaan tilanteesta. Pimeässä yhteyden valkoisiin kadottaneet punakaartin osat aloittivat sekavassa tilanteessa taistelun keskenään sillä seurauksella, että kaksi punakaartilaista sai surmansa.
21.2.1918 Saksa vaati Venäjää poistamaan sotajoukkonsa Suomesta.

22. Helmikuuta 1918

Kustaa V

Suomalaisten talonpoikien lähetystö kävi Tukholmassa hakemassa apua Ruotsin kuninkaalta. Kuningas kuitenkin kieltäytyi antamasta aseellista tukea heille vedoten Ruotsin puolueettomuuteen. Lupa ruotsalaisten vapaaehtoisjoukkojen värväykseen kuitenkin saatiin. Samana päivänä Ruotsin valtiopäivät käsittelivät Ahvenanmaan valtausasiaa.
Punainen Kansanvaltuuskunta julkaisee Tiedonantaja-lehdessä avoimen kirjeen ja vastalauseen Ruotsin hallituksen “täällä olevalle edustajalle” Ahvenanmaan toimista.
Taistelut riehuvat edelleen ja punaiset onnistuvat miehittämään Pomarkun ja Heinolan.

Väinö Pesola

Punaisessa Suomessa asetarkastukset ja värväykset jatkuvat. Yhden esimerkkikuvauksen voi lukea tästä kirjoituksesta.

Mielenkiintoisen aikalaiskertomuksen vierailustaan ruumishuoneella kirjoittaa myös työväen musiikkimies, säveltäjä ja kuoronjohtaja Väinö Pesola päiväkirjassaan.

Suomen senaatti toteaa, että henkisen työn tekijät eivät tarvitse niin paljoa jauhoja, joten heidän säännöstelyään tiukennetaan.

23. Helmikuuta 1918

Mannerheim pitää kuuluisan miekkavalapuheensa Antrean asemalla.
”Saapuessani Karjalan rintamalle tervehdin urhoollisia karjalaisia, jotka niin miehuullisesti ovat taistelleet Leninin roistoja ja heidän kurjia kätyreitään vastaan, miehiä vastaan, jotka Kainin merkki otsalla hyökkäävät omien veljiensä kimppuun. Leninin hallitus, joka toisella kädellä lupasi Suomelle itsenäisyyden, on toisella lähettänyt sotaväkensä ja huligaaninsa valloittamaan, niinkuin hän itse on ilmoittanut , Suomen takaisin ja kukistamaan meikäläisen punakaartin avulla Suomen nuoren vapauden vereen. Yhtä petollisesti ja katalasti hän koettaa nyt, kun tuntee voimamme kasvavan, ostaa kansaamme ja hieroo sen takia kauppaa Suomen kapinoitsijain kanssa, luvaten heille Vienan Karjalan, jota hänen punainen armeijansa hävittää ja ryöstää. Me tunnemme hänen lupauksiensa arvon ja olemme kyllin vahvat vapauttamme ylläpitämään ja puolustamaan veljiämme Vienan Karjalassa. Meidän ei tarvitse ottaa armonlahjana sitä maata, joka jo veren siteillä kuuluu meille, ja minä vannon sen suomalaisen talonpoikaisarmeijan nimessä, jonka ylipäällikkönä minulla on kunnia olla, etten pane miekkaani tuppeen, ennenkuin laillinen järjestys vallitsee maassa, ennenkuin kaikki linnoitukset ovat meidän käsissämme, ennenkuin viimeinen Leninin soturi ja huligaani on karkotettu niin hyvin Suomesta kuin Vienan Karjalastakin. Luottaen oikeaan jaloon asiaamme, luottaen urhoollisiin miehiimme ja uhrautuviin naisiimme luomme me nyt mahtavan, suuren Suomen.”

25. Helmikuuta 1918

Jääkärit Vaasan torilla 1918.

Jääkärien pääjoukko (950 miestä) saapui Vaasaan. Valtaosa heistä liittyi hallituksen joukkoihin ja katsoi kyseessä olevan nimenomaan Suomen vapaussodan, jossa tosiasiallisesti ratkaistaisiin pääsisikö maa “vapaaksi” Venäjän vallan alta. Osa Jääkäreistä kuitenkin vastusti Mannerheimin esikuntaa.
25.2.1918 Mannerheim antaa ns. Ammutaan paikalla julistuksen, jonka mukaan:
Törkeään sodan aikaina tehtyyn rikokseen tai sabotaasiin kuten siltojen ja puhelinyhteyksien rikkomiseen syyllistyneet oli lupa ampua paikan päällä ilman oikeudenkäyntiä. Sama koski niitä, jotka ilmeisesti aikoivat jatkaa aseellista vastarintaa valkoisten joukkojen selustassa sen jälkeen, kun julistus oli kuulutettu tiedoksi. Myös pelkkä luvattoman aseen hallussapito antoi oikeutuksen ampumiseen ilman oikeudenkäyntiä.
Taistelun aikana antautunut ja aseestaan luopunut kapinallinen voitiin ottaa vangiksi joukko-osaston päällikön oman harkinnan mukaan (Kapinallinen, joka avoimessa taistelussa laskee aseensa ja antautuu vangiksi, vangittakoon päällikön harkinnan mukaan). Päällikkö saattoi oman harkintansa mukaan ammuttaa vankien joukosta vaarallisina pidetyt. Vankien kuulustelun yhteydessä tuli selvittää myös vangin vaarallisuus. Tämän perusteella vangit jaettiin kolmeen luokkaan: heti ammuttavat, vangittavat ja vapautettavat.
Pomarkun taistelut alkavat.

26. Helmikuuta 1918

CC-BY Tampere 1918, kuvat Vapriikin kuva-arkisto. Finnish Civil War 1918 Photo: Museum Centre Vapriikki Photo Archives.

Jääkärien paraati Vaasan torilla 26.2.1918.

Seisoo Mannerheim Vaasan torilla pitämässä puhetta eilen saapuneille jääkäreille.
Minä tervehdin teitä jääkärit tervetulleiksi isänmaahan.
Aikana, jolloin isänmaan kohtalo näytti mitä synkimmältä, uskoitte te nuoret sen tulevaisuuteen.
Te uhrasitte kotinne, onnenne, kaikki, voidaksenne rakentaa onnettomalle maallemme suuren ja onnellisen tulevaisuuden. Ja teidän johtotähtenne ei ole johtanut teitä harhaan. Isänmaa tervehtii teissä parhaimpia poikiansa; Suomen nuori nouseva armeija näkee teissä sen opettajat ja tulevat johtajat.
Nyt teitä odottaa suuri mutta kunniakas työ, yli koko Suomen luoda armeija, joka voi vapauttaa Suomen ja tehdä maastamme suuren mahtavan kansan.
Olkaat tervetulleet joukkoomme. Eläköön jääkärit!”

3.6.2008 Ilta Sanomat/STT uutisoi siitä, miten Mannerheimin puhe oli oli löytynyt. Käsin kirjoitettu teksti oli kulkeutunut Hannes Tepon suvun sukuperintönä, kunnes hänen jälkeläisensä päättivät luovuttaa sen nyt Kansallisarkistoon

26.2.1918 Pornaisissa ja Vehkajärvellä taistellaan, lisäksi odotetut asevelvollisuuskutsunnat alkavat, täydennysmiehiä tarvitaan.

27. Helmikuuta 1918

Rintamalinja 1918

Mannerheim päätti aloittaa valkoisten suurhyökkäyksen ensin Hämeessä eikä Karjalan kannaksella. Tarkoituksena oli punaisten rintamalinjan puhkaiseminen Vilppulassa.
Valkoiset saivat torjuntavoiton punaisista Kuorevedellä.
Timo Taipale esittää editoimattoman kertomuksen paikanpäältä, joka on katsottavissa tästä.

Kirkkonummelle Sigurdsin tilalle saarretut valkoiset antautuivat lähes viikon kestäneen piirityksen jälkeen punaisille Ruotsin lähetystön välityksen kautta. Kaikkiaan 467 suojeluskuntalaista joutui vangiksi. Kirkkonummen tapahtumista kirjoittaa mm. Wikipedia

27.2.1918 Punaisten johto on huolestunut rehottavasta väkivallasta ja antaa julistuksen julmuuksia vastaan, tarkoituksenaan hillitä kaartien väkivallantekoja.
Sata vuotta sitten tänään myös kansanedustaja ja pappi Antti Rentola kiitti Jumalaa pyhästä sodasta punaisia vastaan eteläpohjalaisessa Ilkka-lehdessä.
Lue mielenkiintoinen artikkeli uskonnon ja kirkon merkityksestä sisällissodassa.

Share This