Huhtikuu 1918

1. Huhtikuuta

Saksan Itämeren divisioonan kuljetuslaivat lähtevät Danzigista kohti Suomea. Saksalaisten painostuksesta Lenin kielsi Pietarin viranomaisia lähettämästä enempää miehiä punaisten tueksi Suomeen.

Narva, Lempäälä 1918.

Samaan aikaan Lempäälässä jääkärit saavat aikaan käänteen uhkaavassa punaisten uhatessa heitä sekä Tampereen joukkojen muodossa pohjoisesta, että Rahjan joukkojen muodossa etelästä. Tässä kuvaus Juhani Putkisen blogista.

“Eversti Wilkman oli suunnitellessansa seuraavan päivän toimintaa aikonut käyttää jääkärirykmentin pääosaa varaväkenä ja muutoin ryhtyä eräisiin uudelleen-ryhmittelyihin rintamalla vapauttaaksensa sieltä pahimmin uupuneet joukot ja vahvistaaksensa siten puolustusta. Tästä oli jo annettu määräys, kun selveni, että punaiset olivat miehittäneet Putkiston ja pelättävissä oli, että he saisivat suoritetuksi läpimurron.

Tämän vaaran väistämiseksi oli ryhdyttävä toimenpiteisiin, ja niinpä sai jääkärirykmentin päällikkö, majuri E. Jernström, määräyksen lähettää aikaisin aamulla Korteselän länsirannalle komppanian tukemaan Inkilän kohdalla Heikinheimon joukkoja sekä vallata takaisin Putkiston ja Vuohiniemen välisen menetetyn maaston.

Klo 6 ap. huhtikuun 1 p:nä eteni tämän johdosta pienehköjä jääkärirykmentin osastoja molemmin puolin Korteselkää eteläiseen suuntaan. Tämä johti pian huomattavaan menestykseen.

Järven länsipuolella miehitti Taucherin pataljoonan 1. komppania taistelutta Inkilän. Itäiselle rannalle asetettiin Laguksen pataljoonan 2. ja 3. komppania konekivääreillä vahvistettuina, Vuohinientä ja Putkistoa vastaan. Molemmat komppaniat suorittivat tehtävänsä hyvin päättävästi. Suuritta vaikeuksitta voi Fagernäsin komppania ottaa takaisin Putkiston. Sillä välin joutui Palojärven komppania kiivaaseen taisteluun Vuohiniemen kohdalla. Vihollinen, suureksi osaksi ryssiä, teki vakavaa vastarintaa. Luutnantti Palojärvi pyysi sen vuoksi lisävoimia. Kun pari joukkuetta I pataljoonasta luutnantti Bergin johdolla oli saatu avuksi, jatkui eteneminen. Vastassa olevat vihollisjoukot vetäytyivät läpi metsämaaston Herralaa kohti. Ajaessansa nopeasti vihollista takaa heilahdutti Palojärvi vasemman sivustansa eteen ja saapui pian Putkiston-Herralan tielle. Tämä liike vaikutti välittömästi Putkiston etelänpuolelle kehittäytyneisiin punaisiin voimiin. Niiden oli pakko kiireellisesti peräytyä, jotta ne eivät olisi joutuneet saarroksiin. Mutta liian myöhään alkoi peräytyminen. Vetäytyvien oli nyt pakko pyrkiä Korteselän jäälle, ja täällä ne joutuivat Palojärven konekiväärien tulen alaisiksi. Niiden tappiot tulivat olemaan varsin vakavia. Täten oli se vihollisvoima, joka edellisenä päivänä oli voittoisasti tunkeutunut eteenpäin Korteselän itäpuolella, kokonaan lyöty ja täydessä paossa. Kun jääkärien tehtävä täten oli suoritettu, keskeytettiin takaa-ajo ja Palojärvi palasi saamansa määräyksen mukaan Vuohiniemelle. Tämän yhteydessä jääkärikapteeni Lagus otti vastataksensa Putkiston ja Sotavallan välisestä rintamasta. Vasenta sivustaa turvasi rakuunajoukkue vänrikki Stackelbergin johdolla.

Tapausten saadessa siis Korteselän itäpuolella hyvin suotuisan käänteen joutui järvien välinen puolustusryhmä uudistuvien ja varsin kiukkuisien hyökkäysten alaiseksi. Täällä oli päällikkyyden ottanut jääkärikapteeni Taucher, jonka käytettävissä oli kaikkiaan viisi komppaniaa hänen omastaan, Perä-Pohjolan ja Tornion pataljoonista. Tämän joukon lisäksi tuli päivän kuluessa Michaelssonin haupitsipatteri, joka asettui asemaan radanläheisyyteen suunnatakseen tulensa vihollisen panssarijunaa vastaan. Huolimatta siitä, että huomattavia voimia käytettiin, eivät punaiset missään kyenneet voittamaan maastoa.

Oikeaan sivustaan nähden suhtautuivat punaiset sen sijaan passiivisesti. Tätä käytti valkoisten ratsuväki hyväkseen. Majuri Ahrenberg oli saanut määräyksen ryhtyä valmistellakseen Vesilahden suunnalla aloitettavia sotaliikkeitä tarmokkaaseen tiedustelutoimintaan niillä seuduilla ja, jos mahdollista miehittää kirkonkylän. Hän lähetti sen vuoksi sinne jääkäriratsumestari Ljungbergin johtaman eskadroonan, ja tämän onnistui vaikeuksitta miehittää Vesilahti. Vihollinen oli syystä tai toisesta luopunut tästä maastosta.

Kun tapaukset näin ollen huhtikuun 1 p:nä olivat saaneet suotuisan käänteen, niin osaston päällikkö päätti toteuttaa seuraavana päivänä suunnitelman, joka hänellä jo aiemmin oli ollut, työntää nimittäin koko oikean sivustansa Vesilahteen-Mantereelle.”

 

2. Huhtikuuta

Punaisten hautajaiset Helsingissä.

Tampereella alkaa punaisten moraali olla jo varsin huono ja tappiomieliala valtaa mieliä. Rahjan joukkoja odotetaan pelastamaan kaupunkia tarvike, ammus ja miespulalta, mutta ne eivät ole tulossa.
Lisäksi punaisten uusi johtaja Verner Lehtimäki ei kykene hallitsemaan tapahtumia edeltäjänsä Hugo Salmelan tavoin, joka sai surmansa kranaattiräjähdyksessä punaisten päämajassa Tampereen teknillisellä opistolla 28.3.

Helsingissä kuitenkin uskotaan edelleen punaisten voittoon. Helsingin Työväenjärjestöjen Eduskunta asettaa kaupungin valtuuston Helsinkiin ja aloittaa ilmoituksen mahtipontisesti:

”Sittenkun Suomen työtätekevä kansa
vallankumouksen kautta on kukistanut kansan päälle asevoimin hyökänneen Suomen Senaatin ja sen tilalle asettanut Suomen Kansanvaltuuskunnan, jonka pääkaupungin vallankumouksellinen väestö Helsingin Työväenjärjestöjen Eduskunnan kautta on maan hallitukseksi tunnusta

nut, on myös korkein kunnallinen valta kaupungissa siirtynyt työtätekevän luokan käsiin Helsingin Työväenjärjestöjen Eduskunnan käytettäväksi.”
Lue koko ilmoitus tästä.

2.4.1918 Kansanvaltuuskunta antaa lain yleisestä työvelvollisuudesta. Sen avulla punaiset viranomaiset ja kaarti voivat käyttää pakkokeinoja mm. lakkoilevia virkamiehiä kohtaan.

 

 

 

3. Huhtikuuta

Ratkaisun päivä monin tavoin. Tampereen voidaan katsoa kaatuneen, vaikka punaiset eivät sitä vielä ymmärtäneetkään.
Sankaritarinan aiheesta kirjoittaa verkkouutiset.

Gunnar Melin

”Jääkärieversti Erik Gunnar Melin (1883-1951) johti pientä komppaniaa 1918 sodan ehkä hurjimmassa taistelussa. Se tehtiin halki Tampereen 3.4.1918.

Miehille oli kerrottu, että on mahdollista, ettei kukaan palaa elävänä takaisin. Useimmat olivat eteläpohjalaisia ruotsinkielisiä uskovaisia poikia, jotka polvistuivat tykkien jyristessä ja tulipalojen loimutessa rukoilemaan.

Miehet etenivät yöllä Kalevankankaalta ortodoksisen kirkon ohi. He ylittivät Tammerkosken niin kutsutun neulapadon Verkatehtaan kohdalla.

Kärkijoukko eteni halki Tampereen keskustan. He eivät tienneet olevansa joukkonsa ainoita – takana tulleet eivät päässeet eteenpäin. Kaupungissa miehiä luultiin heidän vaatteidensa perusteella punaisiksi.”

Katso aamulehden sivuilta animaatio valkoisten etenemisestä Tampereella, tässä näkyy hyvin tuo ryntäyskomppanian eteneminen myös.

Seikkaperäinen kuvaus päivän tapahtumista löytyy myös Juhani Putkiselta.

Saksalaisten maihinnousu Hangossa.

3.4.1918 saksalaiset nousivat senaatin pyynnöstä maihin Hangossa ja valtasivat vielä Tammisaarenkin.
Saksalaisten kuvasatoa voi katsoa täältä:
histdoc.net/pic/v1918b.jpg
histdoc.net/pic/v1918a.jpg

3.4.1918 Helsingin sotasatamaan maailmansodan vuoksi sijoitettu englantilainen laivasto-osasto saa määräyksen upottaa sukellusveneensä Harmajan edustalle. Huhujen keskellä eläneille pääkaupunkilaisille englantilaisten toimet olivat selvä merkki saksalaisten lähestymisestä.

 

 

4. Huhtikuuta

Kaatuneita punakaartilaisia Tampereen teatterissa.

“Huhtikuun 4. päivän vastainen yö sujui Tampereella tykki- ja kivääritulen merkeissä. Muutama sata punaista onnistui livahtamaan saartorenkaasta järvien jäitä pitkin.
Ausfeldin osastolle annettiin tehtäväksi mennä Tammerkosken yli pohjoisessa ja Grafströmille etelässä. Kupungin keskustan katutaistelut alkoivat kosken ylittämisen jälkeen.
Valta vaihtui hitaasti Tampereella 4.4.1918. Iltaan mennessä olivat valkoiset saartaneet ja ottaneet hallintaansa pohjoisesta ja etelästä keskustan aina Puistokadulle asti.
Tampereelle yritettiin 4.4. myös lännestä Epilänharjun suunnasta, mutta valkoisten eteneminen ei onnistunut. Tampereen taistelu ratkaistiin idässä.”
Kirjoittaa vapaussodan sivusto.

Myös punaisten tukikohtana toiminut Tampereen teatteri vallataan 4.4.1918.

Saksalaiset ja valkoiset yrittävät valloitta Nauvon, mutta sitkeän vastarinnan vuoksi eivät onnistu yrityksessä.

Väinö Pesola

Helsingissä työväen musiikkimies Väinö Pesola on jo kääntänyt kelkkansa täysin ja odottaa saksalaisia vapauttajina.
Hän kirjoittaa päiväkirjassaan.
””Ensimmäinen kevätsade. “Vapauden” viimeinen kukka. Se on jo ilmassa, Eläköön!! Isän “munaus” viime hetkessä.
Jo toissa yönä kuulin sateen ripsutusta ikkunalautaani vasten. Se oli alkusoittoa viime öiselle runsaalle kasteelle. Luonto vaatii elämää, pois kuoleman hyiset henget, kaikotkoon saastainen lumi, rosoinen jää, puhjetkoon nurmi nukkaan, meri siintoon.

Poistukoon veren peikot isänmaamme ihanista maisemista. Tulkoon uusi elämä, kevät, vapaus! Käytäntöä palvelee sade sillä, että heikentää jäät saksalaisten tulla.
Ja he tulevat! Se soi ylhäällä, alhaalla, ilmassa, maankamarassa. Eilen klo 6 tuntui ankara jysähdys maanpinnassa, vähän jälkeen toinen ja klo 11 kuuluu olleen mahtava pamaus, vaikken siihen herännyt, perin uupuneena, kun nukuin jo 1/2 10 i.p.

Englantilaiset räjäyttelivät omia vedenalaisiaan, koska saksalainen laivasto jo liikehtii Suomenlahdella.

Eilen nähtiin myös matalalla vinhasti liikkuva saksalainen lentokone, joka sunnuntaisen ilmoituksen mukaan oli enteenä sotatoimien alkamisesta Hangossa. Samalla se tutki asemapaikkoja, varsinkin Santahaminassa. Ja nyt ovat saksalaiset maajoukot – noin divisioona – jo Karjaalla. Varmuuden takaa se seikka, etteivät Turkuun enää junat kulje.

Pistäydyin Fazerilla. Aivan täynnä oli kahvila “vastavallankumouksellisia”. Iloinen, harvinaisen vilkas puheensorina täytti salin. Kaikkien katseet olivat kirkkaat, hymy suupielissä, liikkeet keveät. Tieto on levinnyt, kaikki vapauttaen.”

Punaiset alkavat siirtää Suomen Pankin varoja Viipuriin, mutta setelipainokoneet jäävät kuitenkin Helsinkiin.

 

5. Huhtikuuta

Venäjän itämeren laivastoa makalla kohti Pietaria.

Saksalaiset ja venäläiset solmivat ns. Hangon-sopimuksen, jossa saksalaiset takasivat Venäjän Itämeren-laivaston ja miehistön turvallisuuden.

Raatihuoneen puolustajat ovat antautuneet.

Venäläiset taas lupasivat pysyä puolueettomana Suomen sisäisen sodan suhteen, ja vetää laivastonsa Suomen alueelta pois heti jäätilanteen salliessa. Viimeiset osat Venäjän laivastosta vetäytyivät Helsingistä 12. 4., juuri kun punaiset olisivat kipeimmin tarvinneet niiden apua.

Tampereen keskustassa käytiin raivokkaita katutaisteluja.
Keskustan hallinta siirtyi kortteli korttelilta valkoisten hallintaan.
Illalla vain Pispalanharju oli vielä punaisten hallussa. Viimeiset punaiset antautuivat seuraavana aamuna.

Museo Vapriikin kuvia Tampereelta 1918 voi katsoa täältä.

Raudun kaatuneita.

Pitkään jatkuneet Raudun taistelut päättyivät Pietarin suomalaisten punaisten ja venäläisten antautumiseen. Ratsumestari Yrjö Elvengrenin johtamat joukot onnistuivat saartamaan Raudun asemalle noin 2000 miestä, joista noin 1200 oli venäläisiä, jonka jälkeen aloitettiin hyökkäys joka suunnalta. Käydyissä Karjalan rintaman ankarimmissa taisteluissa molemmat osapuolet menettivät paljon miehiä. Motista ulos murtautuneet venäläis-punaiset pyrkivät Venäjälle, mutta törmäsivät valkoisten konekivääriosastoon ns. Kuolemanlaaksossa. Upottavassa hangessa tiiviinä joukkona edenneet ulosmurtautujat joutuivat murhaavaan konekiväärituleen, jolloin “miehiä kaatui kuin heinää vaan”. Yksistään Kuolemanlaaksoon, pienelle alueelle jäi yli 400 kaatunutta. Punaisia jäi vangeiksi 800, toiset 400 kaatui asema-alueelle. Vain noin 300 pääsi pakoon. Lähde.

Lisää Raudusta tästä linkistä.

 

 

6. Huhtikuuta

Punavankeja Tampereen keskustorilla.

Aamulla 6.4.1918 Pyynikin torniin kohosi valkoinen vaate, viimeisetkin punaiset antautuivat ja Tampere on vallattu nyt kokonaan. Punakaartilaisia vankeja aletaan kerätään keskustorille, jossa venäläiset ja johtajiksi osoitetut ammutaan heti paikalla. Muut joutuvat odottamaan siirtoa vankileirille, osa jopa kolme vuorokautta.

Teloitettuja punaisia.

Punakaartilaisten ruumiita Hämeenkadulla.

Helsingissä Punaiset estävät ulkomaiden lähetystöjä poistumasta maasta.

 

 

7. Huhtikuuta

Suojeluskunnat järjestävät voitonmarssin Tampereella. Samana päivänä kaikki punavallan kanssa yhteistoiminnassa olleet virkamiehet pidätettiin virantoimituksesta.

Mannerheim voitonmarssissa Tampereella.

Saksalaisten päävoimien, Itämeren divisioona (Ostsee-Division) mukana saapui Hankoon, Suomesta Viron kautta paennut, noin 400 miehen vahvuinen Pellingen joukko, joka oli nimetty 1. suomalaiseksi etappipataljoonaksi sekä puettu saksalaiseen asepukuun. Tallinnasta jäänmurtajilla “Tarmo” ja “Volynets” kuljetettu saksalaisten sivustaryhmä Osasto Brandenstein (Detachement Brandenstein) nousi maihin Loviisassa 7.4.1918.

Venäläinen sukellusvene Vepr.

Venäläisten alusten ohella Helsingissä oli myös englantilainen, komentaja Cromien sukellusvenelaivue, jonka Englanti oli 1915 lähettänyt Venäjän laivaston avuksi. Laivueeseen kuuluivat sukellusveneet: “E-1”, “E-8″,”E-9″,”E-19”, “C-26”, “C-27” ja “C-35” sekä emäalus “Amsterdam”. Englantilaiset katsoivat jääolosuhteiden estävän alusten siirron Kronstadtiin ja siksi he räjäyttivät ne 3. – 5.4.1918.
Kolmanteen alusryhmään kuului kaikkiaan 167 alusta. Ryhmän ensimmäiset alukset lähtivät Helsingistä 7.4.1918 ja viimeiset 12.4.1918, jolloin kaupungissa käytiin jo taisteluita saksalaisten ja punaisten välillä. Aluksia avusti viisi jäänmurtajaa. Ensimmäisinä lähtivät jäänmurtajatyyppisten raivaajien “Jastreb” ja “Ruslan” avustamina sukellusveneet “Volk”, “Vepr”, “Leopard”, “Zmeja”, “Rys”, “Pantera”, “Jaguar” ja “Jersh”.

Otto von Brandenstein

Punaisia ei kuitenkaan vielä oltu kaikkialla lyöty, sillä vahvat voimat miehittivät edelleen tärkeän Riihimäki-Pietari ratayhteyden kaupunkeja. Valkoisten pohjoisesta Savonrataa pitkin kohti Kouvolaa edennyt hyökkäys oli juuttunut  järvikapeikkoihin Kouvolan pohjoispuolella. Saksan sodanjohto teki peliliikkeen ja suuntasi pienemmän osasto Brandensteinin syvälle punaisten selustaan. Joukko nousi maihin Loviisassa 7.4.1918 ja miehitti nopeasti punaisten tyhjentämän kaupungin. Tavoitteena oli katkaista edellämainittu Pietarin rata valtaamalla Kouvola. Komentajaksi määrätyllä vapaaherra Otto von Brandensteinilla oli käytettävissä kolme pataljoonaa jalkaväkeä, polkupyöräpataljoona sekä kaksi tykkipatteria eräiden pienempien pioneeri-, huolto-, lääkintä-, viesti- ym. yksiköiden lisäksi. Näistä jälkimmäisistä tärkein oli kipinälennätinjoukkue, siis sähkötysradioasema. Yhteensä Osasto Brandensteinin nimellä historissa tunnettu joukko käsitti noin 2.500 miestä. Suomalaisten valkoisten apujoukkojen aseistamiseksi mukana oli vielä 2.000 kivääriä.

 

 

 

8. Huhtikuuta

Saksalaisia Lohjalla.

Saksalaiset saapuvat Lohjan Virkkalaan ja aloittavat vangitsemiset ja teloitukset Suojeluskunnan avustuksella.

Kymin pitäjän Hovinsaaressa käydään taistelu, jossa vastakkain ovat Osasto Brandensteinin saksalainen jalkaväki sekä useat Kymenlaaksonpunakaartit. Saksalaiset yrittivät vallata punaisten tukikohtanaan käyttämän Kyminlinnan linnoituksen, mutta muutaman tunnin taistelun jälkeen he joutuivat vetäytymään. Kyseessä on ainoa Kyminlinnan linnoituksessa käyty taistelu.

 

Osasto Brandensteinin sotilas ja suojeluskuntalainen.

Tampereen valtauksen jälkeen punaisten määrä lisääntyi Vesilahdessa 8.4.1918. Asukkaat elivät Arajärven Vesilahden historian mukaan ”neljä päivää tulimeren ja savupilvien ympäröimänä.

 

9. Huhtikuuta

Työväen musiikkimies Väinö Pesola kirjoittaa päiväkirjaansa 9.4.1918.
“Paise hajoamassa. Suomalaiselle maaperälle istutettu bolshevismi on nyt jo kuolinhorroksessa. Senaatti on nyt lopultakin hiipinyt Helsingistä luultavasti Viipuriin. Olisipa hyvä, jos nappaisivat pääpukarit Mannerin, Tokoin ja Sirolan kiinni. Heidän tulee vastata tästä koko maalle ja varsinkin parlamentaariselle sosialismille.”

Vöyrin koulun kurssimerkki.
Design: Jorma Gallén-Kallela.

Sota vuonna 1918 oli veristä ja miestappioita tuli molemmin puolin paljon. Osa väestä kotiutettiin jo, osa jatkoi taisteluaan kohti kaakkoa ja etelää.
Tässä esimerkki Vöyriin palannesta pataljoonasta.
”Viimeinen vahvuusluettelo on tehty 9.4.1918 Vöyriin palattua.
Se on yksityiskohtainen ja virallisempi ja ikään kuin näyttää, ettei sen kirjoittajalla enään ole ollut mitään erikoista, vaan että luettelo on jo rauhallisissa oloissa tehty.”
Tämä luettelo on kokonaisuudessaan tästä linkistä

Sata vuotta sitten tapahtunutta sotaa muisteltiin myös 50 vuotta sitten. Ohessa (kolmessa osassa) dokumentti vuodelta 1968.
Osa 1
Osa 2
Osa 3

 

 

10. Huhtikuuta

Tuhottu rautatiesilta Salossa.

Punaiset yrittävät tehostaa sotaponnistuksiaan nimittämällä Kullervo Mannerin diktaattoriksi.

Työmiehessä julkaistiin 10.4.1918 sovintoehdotus, jonka yksi allekirjoittaja oli Tanner. Samana päivänä maltilliset sosialidemokraatit ja porvarit, Tanner mukaan lukien, kokoontuivat Hannes Ryömän luokse keskustelemaan keinoista saada punakaarti luopumaan Helsingin puolustamisesta, tuloksetta.
Helsingin punakaartin esikunta antoi käskyn liikekannallepanosta kaupungin puolustamiseksi. Samaan aikaan saksalaiset lähestyivät kaupunkia Kirkkonummen suunnasta rantarataa ja Turun maantietä pitkin

8.-13.4.1918 Punaiset luovuttavat Turun, Rauman ja Porin ilman taistelua valkoisille. Punakaartit ja pakolaisjoukot suuntaavat kohti itää. Matkalla perääntyvät joukot tuhoavat ratayhteyksiä. Muun muassa Salossa punaiset räjäyttivät rautatiesillan, jota ei ollut varaa rakentaa enää uudestaan kääntösillaksi. Tämä esti laivojen ja purjealusten pääsy kaupungin torille, lopettaen pitkän perinteen vesiliikenteen ja kaupan osalta Salosta.

10.4.1918 alkavat osasto Brandensteinin taistelut Ahvenkoskella

 

 

11. Huhtikuuta

Itämeren divisioona Leppävaarassa.

 

Leppävaaran taistelun keskeiset paikat sopivat hyvin kävellen tehtävän päiväretken kohteeksi, kuten oheisesta kartasta näkyy. Ne kiertää noin parissa tunnissa. Kuva HS. Kirjaimien selitykset tekstissä olevasta linkistä.

Espoon Leppävaarassa käytiin sata vuotta sitten verinen taistelu, nyt taistelupaikat kiertää muutamassa tunnissa
Kauppakeskus Sellon molemmin puolin on yhä näkyvissä taisteluhautoja, ammusvarastoja ja tykkien kiinnikkeitä. Espoossa käytiin keväällä 1918 sisällissodan aikana Leppävaaran taistelu.

Helsingin Sanomat on tehnyt pienen oppaan vielä tänäkin päivänä löytyviin maamerkkeihin, pientä päiväretkeä varten.

Taistelut olisi (ehkä) voitu välttää ilman aatteen polttamia vallankumouksellisia.
“Huhtikuun 11. päivänä 1918, jolloin saksalainen Itämeren divisioonan komentaja kenraali von der Goltz valmisteli hyökkäystä Leppävaaran asemiin, Ruotsin konsuli toi punakaartin lähetystön hänen puheilleen. Tälle ilmoitettiin antautumisehdot ja myönnettiin lyhyt tulitauko, jotta se voisi selostaa ehtoja punakaartilaisten kokoukselle. Tämä sopi Goltzille, koska hän saattoi häiritsemättä valmistautua hyökkäykseensä.

Sekä Nyqvist että Johansson, jotka tiesivät heillä (Hgin punakaarti) olevan vain noin 2500 taistelukelpoista miestä, puhuivat nyt antautumisen puolesta, mutta uusi Viipurista tullut asiamies Antti Kiviranta ilmestyi kokoukseen ja suostutti miehet jatkamaan taistelua.
Konsuli toi tästä Goltzille tiedon, ja tämä kävi oitis rynnäkköön Leppävaaran asemia vastaan ja valloitti ne, missä häntä melkein varmasti auttoi paikallisten punaisten päälliköiden poistuminen kaupunkiin.” kirjoittaa Veikko Huuska.

“Saksalaiset kävivät aluksi Ruotsin konsulaatissa palvelleen kapteeni af Ekströmin välityksellä tunnusteluja punaisten antautumisesta ja Helsingin luovuttamisesta, mutta lopulta paikalle saapuneen kansanvaltuuskunnan jäsenen Antti Kivirannanpitämä puhe sai punakaartilaiset nousemaan vastarintaan. Kello 10.30 saksalaiset ilmoittivat olevansa hyökkäysvalmiita ja kun neuvottelijoita ei saapunut, alkoi 15 minuutin pituinen tykistökeskitys kello 12.15. Tämän jälkeen punaisten neuvottelijat ilmestyivät paikalle ja saksalaiset myöntyivät kahden tunnin aselepoon, jonka jälkeen punaisten piti nostaa valkoisia lippuja antautumisen merkiksi kello 16.

Punaiset eivät kuitenkaan määräaikaan mennessä antautuneet. Saksalaiset lähtivät siitä huolimatta etenemään, luulleen ettei vastarintaa ole odotettavissa. Punaiset kuitenkin avasivat tulen, jonka jälkeen saksalaiset hyökkäsivät heidän asemiinsa kahdelta eri suunnalta. Eturintama murtui nopeasti ja myös punaisten taaemmat puolustusasemat tyhjenivät, kun ne uhkasivat jäädä saarroksiin ja näin saksalaisilla oli tie vapaa kohti Helsinkiä.

Punaisilla oli käytössään maalinnoituksen tykkejä, mutta ne jäivät käytännössä koskemattomiksi, kun heillä ei juurikaan ollut osaavia tykkimiehiä. Lisäksi osa tykeistä oli tehty toimintakunnottomiksi saksalaisten ja linnoitusta aiemmin hallussaan pitäneiden venäläisten keskinäisen sopimuksen vuoksi.

Punaiset perääntyivät asemistaan Mäkkylän, Myyrmäen ja Pitäjänmäen kautta kohti Huopalahtea. Yhden vuorokauden aikana noin 10 000 punakaartilaista ja heidän perheenjäsentään pakeni Espoon suunnalta kohti Helsinkiä tai pohjoista.
Saksalaiset puolestaan etenivät vielä saman illan aikana Haagaan ja Vähä-Huopalahteen kohtaamatta juurikaan vastarintaa, mutta seuraavana päivänä Ruskeasuon ja Ilmalanalueilla käytiin ankaria taisteluja.” Lähde Wikipedia.

 

12. Huhtikuuta

Helsingin valtaus

Saksalaiset etenevät Helsingissä helposti ja nopeasti.
Keskustassa punaiset eivät muodostaneet yhtenäistä puolustusrintamaa, vaan heillä oli vastarintapesäkkeitä, joita saksalaiset valtasivat yksi kerrallaan. Tämän vuoksi kaupungissa käytiinkin lähinnä sekavia katutaisteluja, joiden yhteydessä tuhottiin lukuisia yksittäisiä rakennuksia. Lujimpia punaisten pesäkkeitä oli muun muassa nykyisen Tilkan sotilassairaalan alueella ja Ilmalan mäellä, Kampissasijainneella Turun kasarmilla, Ruotsalaisella teatterilla, Smolnassa, Helsingin työväentalolla sekä Vesilinnanmäellä. Hajanaisempaa vastarintaa oli myös muualla kaupungissa. Helsingissä tuhoutui useita rakennuksia, muun muassa Turun kasarmi nykyisen Lasipalatsin tienoilla sekä Pitkänsillan eteläpäässä sijainnut viinatehdas paloivat maan tasalle. Myös symbolisesti tärkeä Työväentalo syttyi tuleen saksalaisten tykkitulessa ja kärsi pahoja vaurioita. Taisteluiden jälkiä on edelleen nähtävissä ainakin Pitkänsillan rakenteissa sekä Tarkk’ampujankatu 3:n seinässä.

Saksalaisten nopeaan voittoon oli heidän miesylivoimansa ja paremman aseistuksensa lisäksi syynä myös ensimmäisen maailmansodan taisteluissa hankittu sotataito ja rintamakokemus. Osasyynä punaisten nopeaan tappioon oli myös Saksan ja Neuvosto-Venäjän sopimus, jonka mukaan Viaporin venäläiset joukot eivät saaneet tulla punaisten avuksi. Brest-Litovskin rauhansopimukseen sisältyneen Hangon sopimuksen mukaan venäläiset evakuoivat laivastonsa ja tekivät rannikkolinnakkeiden tykit toimintakelvottomiksi. Punaiset olivat ajatelleet Viaporia ja sen satoja tykkejä viimeiseksi turvakseen, joten niiden toimimattomuus oli heille suuri takaisku. Ilman Viaporin ja venäläisen laivaston neutraloimista Helsinkiä olisikin ollut mahdotonta vallata. Lähde.

Punakaartilaisia Kauppatorilla 1918.

Helsingin lisäksi myös muualla pääkaupunkiseudulla taisteltiin. Saksan Itämeren-divisioonan ja Helsingin pitäjän punakaartin välillä Helsingin pitäjän alueella 12.–13. huhtikuuta 1918. Kiivaimmat taistelut keskittyivät Tikkurilan ja Malminvälille, kun saksalaiset valtasivat strategisesti tärkeät pääradan varrella sijaitsevat kylät rautatieasemineen ja estivät näin punaisten junaliikenteen Helsinkiin.
Saksalaisista taisteluun osallistui majuri Lothar von Brandenstein komentaman 3. kaartinulaanirykmentin 1., 2., 4. ja 5. Vastassaan heillä oli lähinnä ensimmäistä kertaa linjaan hälytettyjä paikallisia punakaartin osastoja, kun taistelukokemusta omaavat oli samaan aikaan koottu Espoon Leppävaaraantorjumaan lännestä lähestyviä saksalaisia. Lisäksi punaiset olivat varustettuja lähinnä metsästyskiväärein. Lähde.

 

 

13. Huhtikuuta

Kuvakaappaus linkitetystä filmistä.

Helsingin vallanneella saksalaisten Itämeren divisioonalla oli mukanaan filmiryhmä. Se kuvasi joukon koko kulkutien Saksasta aina Helsingin valtauksen kunniaksi pidettyyn paraatiin asti. Näistä otoksista leikattu 20 min filmi on tallennettu Saksan Valtionarkistoon. Suomessa on tätä ainutlaatuista dokumenttia näytetty jostain syystä hyvin harvoin.

Filmi alkaa joukkojen laivoihin lastaamisella ja matkalla läpi Itämren myrskjen sekä jääesteiden. Hangosta punaiset veivät kaikki veturit, joten rautateitse voitiin edetä vain resiinoilla. Joukot matkasivatkin pitkin kelirikkoisia Länsi-uudenmaan teitä ja suuret vaikeudet käyvät hyvin ilmi.

Helsingin valtauksen taisteluja nähdään Ilmalanmäellä, jossa valkoinen rakennus oli Ilmatieteen laitoksen observatorio. Se sijaitsi nykyisten vesisäiliöiden paikalla mäen korkeimmalla kohdalla. Kukkulan valtauksen jälkeen paikalle ajettiin Baijerilaisten Vuoristotykistöjoukkojen 75 K98 kanuunoita, jotka ryhtyivät tulittamaan kohti Helsingin niemeä.

Filmi päättyy paraatiin, jonka kuvissa erottuu lyhytkasvuinen kypäräpäinen Rudiger von Goltz. Suomalaisten puolesta tervehdyksen vapauttajille esittää senaattori Onni Talas. Lisäksi erottuu jääkäreiden mukana tullut myöhempi sotaministeri ja Mannerheimin seuraaja ylipäällikkönä, everstiluutnatti Thesleff. Myöhemmin pidettiin Helsingissä valtausparaatin vuosivänä aina suuria juhlallisuuksia joiden arvostetuksi kunniavieraaksi saapui kenraali Goltzkin tasavuosina. Viimeisen kerran tätä perinnettä juhlittiin 1944.

Filmi tässä linkissä.

 

14. Huhtikuuta

Saksalaisten voitonparaati Senaatintorilla.

Saksalaiset järjestävät Helsingissä suuren voitonparaatin. Suomen pääkaupunki on nyt saksalaisten joukkojen hallussa. Itämeren divisioonan komentaja von der Goltz sijoittaa esikuntansa hotelli Kämpiin sekä Smolnaan.

Samana päivänä, Helsingin vapautumisen jälkeen, Suomen pankin vanha johtokunta palasi paikalleen. Ensi vaikutelma oli positiivinen, sillä pankin tiloja oli ainakin ulkonaisesti kohdeltu kunnioittavasti eikä mitään suurta hävitystä ollut näkyvillä. Punaisten maltillinen asenne Suomen Pankin pääkonttoria kohtaan oli säilynyt loppuun asti.

 

Samaan aikaan sota kuitenkin jatkuu vielä. Suomen suojeluskunnan Haapasaaren komendantin päiväkirjasta voi lukea tilanteesta Kotkan edustalla. Haapasaaressa majailleita suojeluskuntalaisia ympäröivät mantereen suunnan punaiset, merellä liikkuvat venäläiset laivat ja Lavansaarella maihin nousseet saksalaiset.

Raumalla puolestaan koettiin ns. Verisunnuntai, jossa punaisten hyökkäys kaupunkiin sai aikaa aikaan sekaannusta ja kostomentaliteettia, vaikka uhrimäärät eivät kovin suuria olleetkaan.

Aiheesta kirjoittaa mm. Satakunnan kansa.

Asia on pysynyt Raumalla sen verran arkana, että vielä sadan vuoden jälkeenkään Vakka-Suomen Suojeluskuntain perinneyhdistys ry ei saanut lupaa asentaa muistolaattaa tapahtumasta. Lue artikkeli.

 

15. Huhtikuuta

Punaisten panssarijuna.

Osasto Brandensteinin eteneminen kohti Lahtea kokee takaiskuja, kun eilen 14.4. vallattu Uudenkylän asema menetetään punaisille, jotka vastaiskunsa tueksi ovat saaneet panssarijunan.
Lisäksi saksalaiset uskoivat, että idässä Elimäellä saattoi olla 1 200 punaista ja Loviisan itäpuolella 5 000 punaista, joiden hyökkäys itäiseltä sivustalta voisi vaarantaa saksalaisten yhteydet Loviisan satamaan Valkomiin sekä tuottaa näin saarrostusvaaran. Selustan vahvistamiseksi palautettiin etelään Porvoon seudulle kaksi komppaniaa ja puoli tykkipatteria, vaikka tosiasiassa punaiset evakuoivat seudun.
Saksalaisten tappiot Uudenkylän suunnalla (13.-15.4) ovat noin 65 sotilasta, mikä vastannee tuonaikaista yhden saksalaisen komppanian rivivahvuutta.

 

“Tänään” tapahtui myös tunnetuin punaisen terrorin veriteko, Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -teoksen kartanon paronin murhan esikuvana pidetty asessori Furuhjelmin surmaaminen Ilomäkeen vievän tien varressa.

“Se on helvetin oikein, enempi semmosta vaan”kerrotaan Toijalan vallankumousoikeuden yleisen syyttäjän suutari Kaarle Tannerin sanoneen kätyrilleen Johan (Juho) Vuorelle tämän Kylmäkoskella tekemien murhien jälkeen.

Räätäli Vuori, vastustajien mukaan “punaisten pahin ryöstäjä ja murhamies”, toimi Toijalan punakaartin ns. lentävän osaston eli hevosilla varustetun tarkastusosaston johtajana.

Punaisen terrorin lähtökohta oli usein henkilökohtainen kauna tai puhdas luokkaviha ja sodan lopulla myös epätoivoisen tilanteen aiheuttama aggressioiden purkautuminen. Toiminnassa ei usein edes pyritty noudattamaan hallinnon normeja, mikä aiheutti hajaannusta punaisten keskuudessa. Kylmäkoskella paikallinen punakaarti asetti vartiot ja uhkasi ampua Vuoren joukkoa paikkakunnalla tapahtuneiden murhien jälkeen, ja lopulta Vuoren johtama lentävä osasto joutui punaisen vallankumousoikeuden eteen vastaamaan teoistaan.

 

Saksalaisia Helsingissä.

Helsingissä alkavat arjen palauttamisen toimet.
Helsingin Sanomat alkoi ilmestyä jälleen säännöllisesti. Lehden uutiset kuvasivat yrityksiä normalisoida tilanne Helsingissä:
– Kaasua ei saa käyttää vielä kuin valaistukseen.
– Lennätin, rautatiet ja “raitiotiet” eivät vielä toimi, mutta korjaukset ovat jo alkaneet.
– Miliisivalta korvataan poliisivallalla.
– Kansanvaltuuskunnan armahtamia ja aseistamia vankeja alettiin palauttaa vankilaan. Punaiset olivat vapauttaneet vankiloista vankeja, jotka suostuivat osallistumaan punaisten puolella taisteluihin.
– Sala-ampujien murhatöistä uutisoitiin.
– Öisin oli ulkonaliikkumiskielto ja lupalippuja öiseen liikkumiseen sai vain keskuspoliisiasemalta.
– Kansalaisia kehotettiin auttamaan ruuan hankkimisessa saksalaissotilaille.
– Saksalaisten voitonparaatista oli uutinen, samoin punaisten pakenemisesta kohti Pietaria.

 

16. Huhtikuuta

Sata vuotta sitten,  tapahtui Suomen ilmavoimien ensimmäinen lentoturma. Kone tuhoutui murskauduttuaan Näsijärven jäähän, moottorin pysähdyttyä, koneen ruotsalainen lentäjä ja suomalainen mekaanikko kuolivat.

Noustuaan ilmaan Naistenlahden lentoasemalta noin tuhanteen metriin Westman pysäytti moottorin ja pani koneen liukuun. Moottorin kuultiin käynnistyvän uudelleen, mutta kone jatkoi syöksyään jäätä kohti. Westmanin yrittäessä koneen oikaisua sen heikkorakenteiset, teräslangoin tuetut siivet murtuivat rasituksesta. Kone syöksyi jäähän ja murskautui, molemmat koneessa olleet menehtyivät.
Juttu muistolaatasta tästä linkistä.

 

17. Huhtikuuta

Käytiin ratkaiseva taistelu Karkussa linjalla Riippilänjärvi–Porin rautatie–Karkun kirkko.
Satakunnan suunnan punakaarteja perääntyi Suodenniemeltä ja Laviasta etelään Mouhijärven, Häijään ja Kiikoisten kautta maaliskuun lopulta lähtien ja rintama vakiintui 4. huhtikuuta Karkun kirkolle. Eräänä tavoitteena oli suojata Porin punakaartien vetäytyminen itään. Toisaalta Porin punakaartin johto, muun muassa Hannes Uksila suunnitteli vielä vastahyökkäystäkin pohjoiseen.
Karkun kivikirkko oli punaisten rintaman vahvin tukikohta. Vastakkain olivat neljä-kuusi punakomppaniaa Varsinais-Suomesta ja Satakunnasta sekä kolme-neljä vajaata valkoisten pataljoonaa eversti Ernst Linderin Satakunnan ryhmästä. Punaisten rintamaa johtivat virolaissyntyinen Jan Tuckman ja Suodenniemen punapäällikkö Väinö Koivisto. Lisää Wikipediassa.

Samana päivänä alkaavat kaksipäiväiset taistelut Asikkalan Anianpellossa.

Jo sodan loppuvaiheessa valkoiset aloittivat asiakirja-aineiston järjestelmällisen keruun. Valkoisen puolen historiankirjoitusta varten Vaasan senaatin sisäasiaintoimituskunta asetti 17.4.1918 toimikunnan. Lehtori L.O. Hannikaisen johdolla tämä toimikunta kokosi ja järjesti maan eri puolilta keräyspiireistä saatua aineistoa kartoittaakseen sodan osapuolten valmistelut ja tapahtumat vuoden 1917 kesästä sodan loppuun asti. Tehtävä siirrettiin sittemmin Valtionarkistolle, jolle senaatin kirkollis- ja opetustoimituskunta antoi tehtäväksi koota ja järjestää kaikki saatavissa olevat vallankumoushistoriaa valaisevat asiakirjat ja muut tiedot. Tämä keräystoiminta kesti aina vuoden 1919 kesäkuuhun saakka. Tämä aineisto on talletettu Kansallisarkistoon “Vapaussodan arkiston”-nimellä. Varsinaisia Vapaussodan arkistoja (VapSa) on Kansallisarkiston lisäksi myös Sota-arkistossa, jonne on tallennettu kansalaissodan valkoisen armeijan asiakirjoja ja Vapaussodan Historian Komitean arkisto (VSHK) sekä kansalaissotaa sivuavia pikkukokoelmia. Lähde Työväenarkisto.

Helsingissä Hotelli Kämp toimii saksalaisten päämajana, jos majailee Suomen Rautakansleri, kuten Iltasanomat leikkisästi lausuu

Suomen Rautakanslerin toimisto, eli saksalaisten päämaja Helsingissä.

 

18. Huhtikuuta

Vammala 1918.

Oli useilla paikkakunnilla punaisen terrorin päivä. Suurin tapahtuma oli Vammalan palo, jossa melkein koko kauppala poltettiin, kun pääosin Turun seudulta saapuneet punakaartilaiset perääntyivät. Vammalan palo oli Suomen suurin yksittäistä paikkakuntaa kohdannut tuho koko sodan aikana, mutta kauppala saatiin kuitenkin ripeästi rakennetuksi uudelleen 1920-luvun alkupuolella. Vammala oli kärsinyt jo aiemminkin merkittäviä vaurioita sodan vuoksi.

Lisäksi maata vaivaa edelleen krooninen ruokapuola. Esimerkkinä tästä on ns. Hätäleipä, johon on käytetty muun muassa jauhamatonta kauraa ja olkia. Leipä maksoi 1,50 markkaa ja sen lisäksi ostoon tarvittiin 10 leipäkortin kuponkia.

Sata vuotta sitten tänään osasto Brandenstein ja suojeluskuntailaiset alkavat ryhmittyä huomenna alkavaa Lahden taistelua varten.

 

19. Huhtikuuta

Lahden pakolaisia.

Alkavat taistelut Hyvinkäästä ja Lahdesta.

Hyvinkäällä punaisilta taisteluun osallistui noin 300–500 Hyvinkään punakaartin miestä ja naista, joilla oli tukenaan tykistöpatteri sekä panssarijuna. Pääosa hyvinkääläisistä oli tuolloin taistelemassa Satakunnan ja Hämeen rintamilla tai vankina Tampereella. Saksan Itämeren-divisioonasta taisteluun osallistui kenraalimajuri Konrad Wolfin johtama 95. reservijalkaväkiprikaati, johon kuului kolme jääkäripataljoonaa, vahvistuksinaan kolme polkupyöräkomppaniaa ja kaksi konekivääriosastoa sekä tykistöä ja panssarijuna.
Lisää Wikipediasta.

Lahden kuolleita punaisia.

Lahdessa Brandensteinin maihinnousuosasto saapui Orimattilasta aamuvarhaisella 19. huhtikuuta ja asettui Renkomäen harjun laelle, josta oli suora näköyhteys keskustaan. Brandenstein päätti hyökätä kaupunkiin samanaikaisesti idästä ja etelästä: everstiluutnantti von Luckin joukko sai käskyn lähteä etenemään Villähteelle ja valloittamaan kaupungin itäosat sitä kautta, kun taas saksalaisten V polkupyöräpataljoona lähti etenemään nykyisen Launeenkadun kautta kohti rautatieasemaa.
Polkupyöräosasto pääsi rautatieasemalle ilman, että kummallakaan puolella ammuttiin laukaustakaan ja sai juuri junasta tulleen 50 miehen punaisen joukon vangiksi. Yllätetyksi joutuneet punaiset havahtuivat ja aloittivat asemistaan Radiomäeltä, Kullankukkulalta ja Lotilanharjulta tulituksen, johon saksalaiset vastasivat tykistöllä ja konekivääreillä. Saksalaisten tykinammuksia osui keskustan rakennuksiin ja asuintaloihin. Asukkaita piiloutui kellareihin ja jotkut pakenivat kaupungista. Lisää Wikipediasta.

 

Helsingissä työväen musiikkimies käy jaakobinpainiaan notkuvan ruokapöydän äärellä ja miettii köyhällistön hätää.

 

20. Huhtikuuta

Lahden naiskaartin vankeja.

Saksalaisten osasto Brandenstein saa läpimurron Lahteen ja katkaisee siten punaisten läntisten joukkojen yhteyden itään. Iltapäivällä kaupunkiin saapuu pohjoisesta valkoisen armeijan osastoja, jolloin armeijat saavat yhteyden toisiinsa.

Lahti oli sisällissodan lopussa punaisten joukkojen tärkeä tukikohta ja täydennyskeskus. Punaisten joukkojen aseman heikettyä he alkoivat linnoittaa kaupunkia, sillä valkoiset joukot yrittivät katkasta punaisten tien itään. Lisäksi Loviisasta maihin tulleet saksalaiset olivat tulossa Lahtea kohti. Saksalaiset valtasivat 20.4.1918 kauppatorin vieressä olevan entisen työväentalon. Lahden punaiset antautuivat ja sotasaaliiksi jäi 12 tykkiä, 33 konekivääriä, tuhansia kiväärejä ja polkupyöriä, n. sata hevosta, 7 veturia ja 500 vankia. Punaisten joukkojen johto pääsi pakenemaan. Nyt Lahtea linnoittivat saksalaiset. Lähde.

Panssarijunassa.

20.4.1918 alkaa myös Vierumäen taistelu oli Suomen sisällissodan taistelu. Asikkalasta ja Heinolasta vetäytyneet punaiset kohtasivat Vierunkankaalla sijaitsevassa maantieristeyksessä valkoisten joukot, jotka yrittivät estää heidän etenemisensä. Punaiset onnistuivat lopulta tekemään läpimurron ja jatkamaan itään kohti Vuolenkoskea. Lisää Wikipediassa.

Kansanvaltuuskunta lähetti solidaarisuusvetoomuksen kansainväliselle työväenliikkeelle. Tässä vetoomuksessa kansanvaltuuskunta selvittää, että Suomen punainen armeija on joutunut vallankumouksen esitaistelijaksi. Tästä syystä kansanvaltuuskunta pyytää, että kaikkien maiden työläiset estäisivät oman maansa porvarillisia joukkoja tukemasta Suomen porvareita ja valkoisten armeijaa. Lähde.

 

 

21. Huhtikuuta

Ylipäällikkö antaa päiväkäskyn, joka koostuu erilaisista sääntelytoimenpiteistä, palkanmaksusta, nimityksistä ja ylennyksistä, sekä palkitsemisista.

Saksalaiset valtaavat Vierumäen ja Hyvinkään.
Aamulla 21. huhtikuuta saksalaisten hyökkäys käynnistyi kello 7 alkaneella tykistökeskityksellä, joka kohdistui Hevosmäen eteläpäässä Åvikissa sijainneisiin punaisten puolustusasemiin. Punaiset onnistuivat torjumaan vihollisen ensimmäisen läpimurtoyrityksen, mutta saksalaiset pääsivät ylittämään Vantaanjoen pari kilometriä idempänä Kittelässä sijainnutta Rantalan siltaa pitkin, joka oli jätetty vartioimatta. Saksalaiset etenivät nyt kohti vihollisen selustaa, eikä punaisilla ollut mahdollisuutta lähettää vapaita reservejä torjumaan koukkausta. Punaiset päättivät jättää asemansa ja vetäytyä Hyvinkäänkylästä kohti neljän kilometrin päässä sijaitsevaa asemanseutua. Samaan aikaan saksalaiset aloittivat toisen saarrostusliikkeen, kun ratsumestari Ehrenkrookin johtama osasto kiersi idästä Ridasjärven kautta kohti Hyvinkään asemaa. Majamäen koulun paikkeilla saksalaiset kohtasivat idän suuntaa puolustaneita punaisia, jotka perääntyivät vasta vajaan kolmen tunnin taistelun jälkeen. Taisteluja käytiin myös Palopurossa, josta punaiset vetäytyivät Hyvinkäälle samaan aikaan kuin Majamäestäkin.[6]
Lopulta saksalaiset pääsivät hyökkäämään asemanseudulle kolmesta eri suunnasta. Asemankylässä he kohtasivat ankaraa vastarintaa ja joutuivat etenemään talo talolta, taistellen omista kellareistaan puolustautuneita punaisia vastaan. Vastarinnan ankaruuden selittää, että punaisten välittömästi Hevosmäen puolustuksen murtumisen jälkeen aloittama Hyvinkään evakuointi oli vielä pahoin kesken. Heidän perheitään siirrettiin maanteitse turvaan Hausjärvelle ja Riihimäelle, jonne väkeä evakuoitiin myös junilla. Punaisten jälkijoukot sekä rautatiellä kulkenut panssarijuna onnistuivat viivyttämään saksalaisia niin, että he saivat Hyvinkään haltuunsa vasta kello 16–17 välillä, jolloin paikkakunta oli jo lähes kokonaan tyhjennetty punaisista. Panssarijuna onnistui aiheuttamaan saksalaisille tappioita muun muassa nykyisen Paavolan kaupunginosan Välenojassa. Lisää Wikipediassa.

Kansanvaltuuskunnan viimeinen tunnettu pöytäkirja on päivätty 21.4.1918. Se löydettiin Viipurin linnan pihalta punaisen Viipurin kukistumisen jälkeen.
Siinä todetaan mm. Oskar Tokoin poistuneen Pietariin kansanvaltuuskunnalle asiasta ilmoittamatta.

 

22. Huhtikuuta

Kenraali Rüdiger von der Goltz jakaa miehilleen rautaristejä Riihimäen asemalla.

Saksan Itämeren-divisioonan joukot valtasivat tuolloin vielä Hausjärven pitäjään kuuluneen Riihimäen taajaman sitä kolmen kuukauden ajan hallinneilta punaisilta. Taistelu tunnetaan niin sanotusta ”Riihimäen pamauksesta”, kun rautatieasemalla seissyt punaisten ammusjuna räjähti saksalaisten ampuman tykistökranaatin osumasta aiheuttaen valtavia tuhoja. Räjähdyksen jälkeen punaisten vastarinta lamaantui lähes kokonaan ja saksalaiset saivat kylän haltuunsa ilman suuria taisteluja.

Riihimäen rautatieasemalla sijainnut karjahalli palaa.

Punaiset olivat aamuvarhaisella koonneet Riihimäen rautatieasemalle aseilla ja ammuksilla lastatun 20 vaunun pituisen junan, joka oli tarkoitus lähettää itään päin. Herajoelta kylää tarkkailleet saksalaiset kuitenkin havaitsivat ratapihan eteläpäässä liikettä, kun punaiset suorittivat vaunujen vaihtotöitä. He ajoivat nopeasti yhden vuoritykin tuliasemaan Herajoen lastenkodin viereiselle mäelle ja suuntasivat sen ratapihalle. Kolmas tai neljäs ammuttu laukaus osui kello 7.20 pyroksilliinillä lastattuun vaunuun, joka rajähtäessään oli Patastenmäen ylikulkusillan kohdalla. Valtava räjähdys nostatti silminnäkijöiden mukaan sadan metrin korkeuteen nousseet tulenlieskat ja sen aiheuttama ääni kuului kymmenien kilometrien päähän. Lähistöllä olleilta se vei hetkellisesti kuulon. Ikkunoita rikkoutui eri puolilla Riihimäkeä ja räjähtäneen vaunun kappaleita sekä ratakiskon palasia kerrottiin lentäneen jopa kilometrien päähän. Ratapenger puolestaa hävisi räjähdyspaikalta käytännössä olemattomiin. Räjähdys sytytti myös useita tulipaloja, jotka tuhosivat muun muassa ratapihalla sijaineen suuren karjahallin sekä läheisen

Riihimäen asukkaita tarkastelemassa räjähdyksen tuhoja.

Suomelan kaupan. Räjähdyksen jälkeen satoja asemalle kerääntyneitä ihmisiä pakeni tuleen syttyneistä vaunuista sinkoutuvia ammuksia Peltosaaren kaupunginosan suuntaan. Ammusjunan räjähdystä alettiin myöhemmin kutsumaan ”Riihimäen pamaukseksi”. Lähde Wikipedia.

.

.

.

 

 

23. Huhtikuuta

Humppilan aseman vesitorni punaiset räjäyttivät 23.4.1918 klo 15.

Lahdessa taistellaan tiukasti. Vaikka saksalaiset ovat ottaneet käytännössä kaupungin jo hallintaansa, punaiset tekevät vastaiskujen sarjan. Punaisten pyrkiessä raivokkaasti kohti Lahtea saksalaisten usko sodan soljumisesta taistelutta rauhaan osoittautuu lopullisesti harhaksi. Läpimurtoyrityksestä 23.4. alkavat noin viikon kestäneet taistelut

Pienemmillä paikkakunnilla saksalaiset ja valkoiset jatkavat etenemistä ja samaa tahtia punaiset jatkavat vetäytymistä, jättäen jälkeensä tuhottua infraa ja rakennuksia, unohtamatta inhimillisiä kärsimyksiä.

Pieniltä paikkakunnilta löytyy vähemmän historiallisia mainintoja, mutta sitä enemmän paikallisten kertomuksia. Joista yhtenä taltiona aikalaiskertomus 15v. Paavo Heikkilän kokemukset taltioituna.

.

.

 

 

24. Huhtikuuta

Panssariauto Viipurissa.

Suomen Kansanvaltuuskunnan Tiedonantaja, 24.4.1918 (Viipuri) julkaisee Kansanvaltuuskunnan päiväkäskyn.

Tällöin alkaa Suomen sisällissodan viimeinen suuri taistelu, joka käytiin Viipurin kaupungin hallinnasta. Taistelussa valkoisten armeijalla oli 18 400 sotilasta ja 82 tykkiä.[2] Vastaansa he saivat yli 7 000 sotilasta sekä lisäksi venäläisiä tykkejä ja vapaaehtoisia. Todelliset taistelut olivat ilmeisesti varsin vähäisiä, valkoiset kohtasivat vain hajanaista ja heikosti johdettua vastarintaa.[3]Valkoisten voitettua taistelun punaisten johtajat ja joukosta jäljelle jääneet pakenivat Venäjälle.

Sotavankien määrän kasvaessa perustetaan ylipäällikön käskyllä sotaministeriön alaisuuteen sotavankilaitos, jonka tehtävänä on huolehtia sotavankikysymyksen järjestelyistä.

 

 

25. Huhtikuuta

Suomen hallituksen varapuheenjohtaja E. N. Setälä pitää puheen saksalaiselle päällystölle juhlassa Helsingissä. Lue puhe tästä.

Savitaipaleen vaurioitunut kansakoulu 1918.

Laitikkalassa käydään taistelu, jossa punaiset murtautuvat valkoisten rintaman läpi. Tampereen valtauksen jälkeen punaisten pakolaiskolonnia alkoi siirtymään Länsi-Suomesta kohti itää. 25. huhtikuuta Lempäälän suunnalta lähteneet punaiset päättivät murtautua valkoisten rintamalinjan läpi päästäkseen Hauhon kautta Lahteen johtavalle maanteille.Kiivaiden taistelujen jälkeen valkoiset joutuivat lopulta perääntymään määrältään ylivoimaisen vastustajan edessä ja punaiset pääsivät jatkamaan matkaansa kohti Hauhoa, jossa ne liittyivät Hämeenlinnastatulleeseen tuhansien punaisten pakolaiskuormastoon. Lähde Wikipedia.

Savitaipaleella valkoiset saavat pitkään jatkunaiden taistelujen jälkeen Savitaipaleen kirkonkylän haltuunsa, mutta tuhoavat Savitaipaleen kirkon. Lisää Wikipediassa.

 

 

26. Huhtikuuta

Hämeenlinnan rautatieasema.

Saksalaisten Itämeren divisioona valtaa Hämeenlinnan.
Ensimmäisenä kaupungin tuntumaan ehti majuri Lothar von Brandensteinin johtama osasto, jonka etenemistä punaiset yrittivät estää Hattelmalan harjun eteläpäässä. Samanaikaisesti rautatietä pitkin kohti keskustaa suuntasi majuri Godert von Redenin johtama osasto. Saksalaiset ryhtyivät saartamaan Hämeenlinnaa etelästä käsin noin kello 13 aikoihin. Pari tuntia myöhemmin heidän tykistönsä tulitti kaupunkia naapuripitäjän Vanajan puolella sijainneesta Miemalan kylästä käsin, jolloin kaksi valkoisten kannattajina pidettyä naista sai surmansa. Myös rautatieasema tuhoutui, kun ratapihalla seisonut punaisten ammusvaunu räjähti saksalaisten ampuman kranaatin osuessa siihen. Lähde

Sata vuotta sitten tänään päättyy myös valkoisten ensimmäinen hyökkäysoperaatio Viipuriin, molempien puolten kärsittyä merkittäviä tappioita.

Viipurista Venäjän puolelle vetäytyneet punaiset tekevät Suomen Pankin varoista miljoonien markkojen nostoja Pietarin eri pankeissa.

 

 

27. Huhtikuuta

Viipurin lääninvankila 1918.

Punaisten läpimurtoyritys piiritetystä Viipurista epäonnistui.

Samana päivänä Hjalmar Saaren johtama joukko punaisia tunkeutui iltapäivällä Viipurin lääninvankilaan ja riisui punaiset vanginvartijat aseista. Vankien joukossa oli ”tavallisten” rikollisten lisäksi Viipurin porvarillisia johtomiehiä. Vankilaan saapuneiden punaisten alkuperäisenä tarkoituksena lienee ollut tappaa vain kaikkein merkittävimmät valkoiset ja kuljettaa loput vangeista Viipurin linnaan. Ensin tapettiinkin vain neljä ihmistä, mutta tahti vaihtui kun punaiset alkoivat ryypiskellä. Punaiset poistuivat vasta klo 5:n jälkeen seuraavana aamuna ja yön saldoksi tuli kaiken kaikkiaan 30 ruumista. Tapettujen joukkoon kuului vankilan entinen johtaja ja punaisten hänen tilalleen asettama johtaja. Lähde.

Ammuttujen nimet ja ammatit on julkaistu Juhani Putkisen blogissa.

Vapaaehtoisista koostunut valkoisten 150 miehen retkikunta saapui 200 poron vetämänä Petsamon alueelle. Sen tavoitteena oli vallata Petsamo, jota hallitus oli Venäjän vallankumouksen jälkeen alkanut pitää omanaan. Retkikuntaan ei saatu värvättyä yhtään upseeria, mutta kuvataiteilijat olivat edustettuina Eero Nelimarkan ja Jalmari Ruokokosken voimin.

Alvettulan muistokyltti.

Hämeessä taistellaan edelleen. Tästä linkistä voi päästä lukemaan aikalaiskertomusta Hauhon taisteluun valmistautumisesta 27.4 ja varsinaisesta taistelusta 28.4.

Rintamalinja oli Alvettulassa neljän viikon ajan ja osapuolet pyrkivät kumpikin saamaan sillan hallintaansa, koska silta oli ainoa sovelias vetäytymistie itään päin. Huhtikuun lopulla sillasta käytiin verinen taistelu, jonka jälkeen tuhannet itään matkanneet pakolaiset pääsivät jatkamaan matkaansa sen kautta. Vetäytyessään punakaartilaiset yrittivät räjäyttää sillan, mutta siltapilareihin asetetut panokset aiheuttivat vain aukkoja sillan kanteen. Ne paikattiin lankuilla tilapäisesti. Lähde.

 

 

28.Huhtikuuta

Valkoisen armeijan sotilaiden lepotauko Tammisuolla 28.4.1918 ennen etenemistä kohti Viipuria. (Ivar Aleksander Ekström / Varkauden museo)

Tapahtuivat ensimmäiset onnistuneet läpimurtohyökkäyset Viipurissa ja alkoi myös lopullisen hyökkäyksen valmistelut, jotka johtivat siihen, että aamuyöllä 29.4. Viipurin linnan tornin punainen lippu laskettiin ja tilalle nostettiin valkoisen Suomen lippu.
Juhani Putkosen blogista voi lukea seikkaperäisen kuvauksen päivän ja yön tapahtumista.

Taistelut eivät kuitenkaan olleet pelkkää valkoisten ja saksalaisten menestysten ketjua. Muummuassa Hauhon taistelussa Saksan Itämeren-divisioonan ja valkoistenjoukot yrittivät vallata Hauhon kirkonkylän. Paikkakunnalle oli saapunut usean tuhannen Länsi-Suomesta paenneen punaisen kolonna, joka oli matkalla Lahteen ja sieltä edelleen kohti Itä-Suomea. Punaiset onnistuivat ylivoimansa turvin lyömään hyökkääjät takaisin ja näin he pääsivät jatkamaan matkaansa. Myöhemmin samana iltana käytiin vielä Syrjäntaan taistelu, jossa punaiset murtautuivat saksalaisten linjojen läpi noin 20 kilometrin päässä Hauholta sijaitsevassa Tuuloksen Syrjäntaan kylässä. Hauhon taistelua puolestaan oli edelsi Alvettulan taistelu, jossa punaiset ylittivät valkoisten hallussa olleen Alvettulan sillan. Lähde.

Päivän uutisia voi lukea muun muassa tästä.

 

29. Huhtikuuta

Viipurissa tapahtui todistettavasti yksi joukkoteloitus Viipurinlinnan vallihaudoilla 29. huhtikuuta. Tämä kuva on oletettavasti siitä tapahtumasta.

Valkoisen armeijan uusi hyökkäys johtaa Viipurin kukistumiseen. Osa punaisista pyrkii vielä kohti Venäjää, mutta heidät motitetaan Tienhaaraan. Taistelut päättyvät punaisten antautumiseen.

Seikkaperäisen kuvauksen päivän tapahtumista voi lukea Juhani Putkisen blogista:

Päivästä tuli myös surullisen kuuluisa ns. Viipurin veriorgioiden johdosta, kun kaupunkia kiertäneet valkoiset kostivat aiemmat punaterrorin toimet täysin summittaisesti kaupungin venäläisväestölle ja venäläisiksi nimeämilleen.

Viipurin linnan vallihautojen luona ja muualla kaupungin ympäristössä suoritetuissa teloituksissa ammuttiin ainakin 327 sotilasta tai siviiliä venäläisinä, todennäköisesti yhteensä 360–420 henkeä. Teloitetuista venäläisistä suurin osa oli valkoista osapuolta kannattavia upseereita, ylempiä sotilasvirkamiehiä tai siviilejä. Teloitetuksi joutui myös 23 nuorta ja koululaista, nuorimpina 12- ja 13-vuotiaat lapset. Venäläisten lisäksi teloitettujen joukossa oli ainakin 23 puolalaista, 2 tataaria, 2 italialaista, 3 virolaista, 2 juutalaista ja yksi Liivinmaan saksalainen. Naisia teloitettujen joukossa tiedetään olleen ainakin kolme.

Kaupungissa suoritettuihin etnisiin puhdistuksiin osallistuivat useat eri sotilasosastot ja -henkilöt, kuten Kajaanin sissirykmentti ja Saksassa koulutuksensa saaneet jääkärit. Teloitusten jälkeen teloitetuilta ryöstettiin henkilökohtaiset arvoesineet ja käyttökelpoiset vaatteet. Lähde.

 

30. Huhtikuuta

Kolikkoinmäki, Viipuri 1918.

Uutissähkeitä sadan vuoden takaa 30.4.1918

Mielenosoitukset ja mitä tahansa asiaa koskevat kokoukset, kuten myös konfetin & serpentiinin heittely, on vappuna kielletty.

Hgin Jääkäriprikaati ottaa palvelukseensa vapaaehtoisia 17–45-vuotiaita. Kaikki saavat palkkaa sekä housut, alusvaatteet ja kengät.

Iloisina ja ylpeinä voimme ilmoittaa, että valkoiset ovat vallanneet Viipurin, Karjalan entisen pääkaupungin.

Jäljellä on vielä pienempiä, eristyksissä olevia punajoukkoja Hämeenlinnan, Lahden ja Kymijoen ympäristöissä. Heidän tarunsa on nyt lopussa.

Kaivohuone avataan huomenna! Sonnenbergin orkesteri soittaa. Palvelukseen otetaan hovimestari. Pöytävaraus. Puh 5590.

Kaisaniemen majatalo on jälleen avoinna yleisölle!

Suomen Agraaritoimisto tarjoaa apua kevättöihin. Lähetämme lentäviä kolonnia: työnjohtaja, työläisiä sekä vartioituja sotavankeja.

Lähde.

Avainsanat: , , ,

Share This