Hyväntahtoiset

jaakkopaakirjoitusSuomessa on runsaasti päättäjiä ja heidät valinneita äänestäjiä, jotka uskovat liikuttavalla tavalla maailmanrauhaan ja yksipuoliseen aseistariisuntaan. Hyväntahtoisia. Näitä kilttejä, hyviä, suvaitsevaisia ihmisiä, jotka kannattavat tasa-arvoa, ympäristönsuojelua ja kansainvälistä solidaarisuutta, joka näemmä nostaa eläimet samalle viivalle ihmisen kanssa ja jossa meidän velvollisuutemme on antaa vaikka oma paita päältämme maailman kaukaisimmassa kolkassa oleva köyhän auttamiseksi, kun samalla unohdamme omat köyhämme.

Minäkin olen suvaitsevainen ja kannatan tasa-arvoa. Minustakin ympäristöä pitää suojella, eihän täällä muuten voi elää. Minustakaan ihmisiä ja eläimiä ei saa rääkätä. Minustakin olisi kiva, että minun paitani valmistettaisiin oikeudenmukaisesti – ehkä jopa Suomessa – eikä orjatyövoimalla kaukomailla. Uskoakseni valtaosa suomalaista jakaa nämä samat arvot. Mutta koko maailma ei niitä jaa, eivätkä ne tarkoita meille kaikille samaa asiaa. Esimerkiksi tasa-arvo voidaan nähdä tasan kahdella eri tavalla; hyväntahtoisten mielestä se on sitä, että kaikki ovat yhtä aikaa maalissa. Minun mielestäni se on sitä, että kaikki ovat samalla viivalla kilpailun alkaessa.

Hyväntahtoiset sekoittavat tavoitteen ja välineen toisiinsa. Heidän maailmassaan esimerkiksi maanpuolustus on tasa-arvokysymys ja asevelvollisuus miessukupuolta sortavaa pakkotyötä. Nämä epäoikeudenmukaista asevelvollisuutta vastustavat rosat ja arnot, nämä asevalvontaraporttien laatijat, jotka tekevät puolesta miljoonasta Suomen kituvaa kansantaloutta piristävästä vientikiväärinpatruunasta ihmisoikeuskysymyksen ja nämä veronmaksajien rahoilla palkatut vahingontekijät, jotka vaativat muutenkin ahdingossa olevalta puolustuslaitokseltamme ympäristölupia harjoittelemiseen ja sen puolustamiseen, että Suomi jatkossakin olisi tasa-arvoinen yhteiskunta, joka välittää myös luonnosta, eläinten oikeuksista ja ihmisoikeusloukkausten uhreista maailmalla.

Ei. Asevelvollisuus ei ole oikeudenmukainen järjestelmä, ja taistelukentällä ei ole naiskiintiöitä ja invavessoja. Tai kenties Suomen asevoimiin määrätään joskus esikuntiin politrukit vahtimaan, että kenttätykistö huomioi taistelun aikaisessa toiminnassaan luonnonsuojelualueet ja tuliasemissa taataan esteetön kulku myös liikuntarajoitteisille. Unohtamatta erilaisia ruokavalioita ja etnisten vähemmistöjen oikeuksia, kuten oikeutta olla ottamatta vastaan käskyjä naiselta. Onhan meillä kokeiltu jo yhtymien esikunnissa operaatiolakimiehiäkin, jotka kertovat komentajalle että jos muuten nyt posautat tuon moottoritiesillan poikki, niin saatat joutua siitä korvausvastuuseen ja läheinen vesistökin saattaa kuormittua. Olemmehan me jo kieltäneet tuhmia aseita ja rajoittaneet kykyämme puolustautua. Mitä kiellämme itseltämme seuraavaksi? Reserviläisten omat aseet kenties?

Asevelvollisuus – niin kuin maanpuolustuskin – ovat välineitä. Ne eivät ole tavoitteita. Asevelvollisuus ei ole pakkotyötä. Se on yhdessä demokraattisesti sovittu tapa taata, että tasa-arvo, ympäristöarvot ja muut yhdessä halutut arvot voidaan täyttää ja turvata. Jos asevelvollisuutta pitää pakkotyönä, voi saman tien kutsua myös – Suomen tapauksessa – suurta osaa veronmaksajien päivittäisestä palkkatyöstä pakkotyöksi. Mutta sitä se ei ole. Me olemme halunneet näin. Olemme halunneet tehdä työtä yhteiskunnalle, jotta voisimme päättää jatkossakin siitä, paljonko työstämme kannetaan yhteiseen kirstuun jaettavaksi omille ja maailman vähäosaisille, ympäristönsuojeluun ja muihin hyviin asioihin. Tasa-arvon tavoittamiseksi on meidän pidettävä välineet kunnossa vaikka sitten vähän epätasa-arvoisesti.

Niin, rosat ja arnot, teidän takianne näitä pakkotöitä tehdään. Osa jopa vapaa-ajallaan vapaaehtoisesti. Minäkin olen valmis kuolemaan sen puolesta, että teillä on oikeus olla kanssani eri mieltä, jopa hölmöä mieltä.

Jaakko Puuperä

PS. Kyllä maailmanrauha on mahdollinen. Mutta aseeton maailmanrauha on yhtä epätosi ja mahdottomuus kuin Suomen itsenäinen ja uskottava puolustaminen. Maailmanrauhaan ja sen ylläpitoon tarvittaisiin aina aseita, siihen tarvittaisiin maailman hallitus, jolla pitäisi olla maailmanlaajuinen valta. Mutta kenellä valta sitten olisi ja mihin se johtaisi? Kuka haluaa sellaisen rauhan? Kuinka kävisi vapauden? Joskus vapauden säilyttäminen ei ole mahdollista ilman sotaa. Siksi siihen varaudutaan ja myös siksi, ettei sitä tulisi. Tyhjiöt täyttyvät, ja siksi niitä ei saa syntyä. Suomeen uhkaa syntyä sotilaallinen tyhjiö, koska laiminlyömme yhä puolustustamme, emme tunnusta tosiasioita emmekä näe, mitä ympäristössämme on tapahtumassa. Pian on liian myöhäistä. Pitäisikö sitä vielä pahentaa luopumalla asevelvollisuudesta, yksityisistä aseista ja sotatarvikeviennistä? Tasa-arvoa voidaan toki tavoitella maanpuolustuksen ja veronmaksun saroillakin. Minulle sopisi molempiin sukupuoliin laajennettu asevelvollisuus ja tasaverotus. Sekös olisi sitten tasa-arvoista? Olisiko se tehokasta tavoitteen ja sen turvaamisen kannalta?

Avainsanat: , ,

Share This