Ilmailuterrorismia

Valko-Venäjällä käytännössä valtaapitävä Aljaksandar Lukashenkan hallinto – hyvin todennäköisesti liittolaisensa Venäjän hyväksynnällä – painostaa Euroopan unionia entistä voimakkaammin valitsemaan linjansa raskaiden vastatoimien ja käytännön toimimattomuuden välillä. Jälkimmäisen seuraukset voivat pahimmillaan olla hyvin tuhoisat.

Valko-Venäjä.

Kaappaus ja pakotettu laskeutuminen Euroopan unionin sisäisellä lennolla Ateenasta Vilnaan on ennennäkemättömän härski, terrorismiin verrattava toimi jopa mantereemme diktaattorien mittapuulla. Viikko sitten samalla lentovuorolla muuten matkusti Suomen Sotilaan taannoin haastattelema Franak Viachorka esimiehensä, Valko-Venäjän opposition johtaja Svjatlana Tsihanouskajan kanssa. Käännekohdasta on kuitenkin vaikea puhua, sillä niin monenlaisia sodankäynnin rajoja koettelevia operaatioita Moskova vasalleineen on viime vuosien aikana lännessä toteuttanut – lähtien aina matkustajalentokoneen alasampumisesta vuonna 2014.

Minskissä koneesta väkivalloin poistettu Roman Protasevitsh toimi opposition NEXTA-kanavan päätoimittajana. Kyseessä oli siis keskeinen horisontaalisesti organisoidun kansanliikkeen hahmo, jota voi kotimaassaan odottaa pahimmillaan kuolema. Tavallaan tapaus siis on jopa Venäjän oppositiojohtaja Aleksei Navalnyin tämänkeväistä kohtelua törkeämpi: palasihan myrkytetty mies Moskovaan lopulta omasta tahdostaan.

Ensisijaisesti kyse on kuitenkin kansainvälisen ilmailun pelisääntöjen räikeästä rikkomisesta ja jos väitetyissä pommiuhkailuissa oli mitään perää, lukuisten ihmishenkien – myös Euroopan unionin kansalaisten – vaarantamisesta.

Venäläisen RT -kanavan (entisen Russia Todayn) päätoimittaja ehti jo onnitella Lukashenkaa onnistuneesta kaappauksesta.

Saksa ja Venäjä eivät ole kuin ennen, mutta Nord Stream 2 -hankkeesta luopuminen tuottaa tuskaa.

Öykkärimäistä temppua edelsivät muun muassa Yhdysvaltain ja Venäjän ulkoministerien tapaaminen sekä presidentti Joe Bidenin viivyttely kaasuputkea rakentavan Nord Stream AG:n ja sen toimitusjohtaja Matthias Warnigin sanktioinnissa. Luultavasti tavoitteena on löytää jonkinlainen ratkaisu Saksan kanssa ja viivyttää hanketta niin, ettei kovimpia pakotetoimia – jotka voisivat aiheuttaa Berliinissä voimakkaan vastareaktion – tarvitsisi laukaista. Lähestymistapa on kuitenkin riskialtis ja mahdollisesti kannustanut Vladimir Putinia kokeilemaan rajojaan entistä uskaliaammin.

Ongelma pakotteiden asettamisessa Valko-Venäjälle on, että ilman vastaavia toimia myös venäläisille ne luultavasti kiihdyttäisivät maan liukua Kremlin täyteen kontrolliin ja sen teollisuuden muuttumista oligarkkien lisätulonlähteeksi. Tämä ei ainakaan helpota Euroopan unionin päättäjien vaikeita pähkäilyjä. Suomellakin on omat haasteensa oligarkkien, pitkän itärajan sekä merkittävien energiainvestointien suhteen.

Share This