Isäntämaasopimus – faktat pöytään

Suomi on allekirjoittamassa Naton kanssa isäntämaatukea (eng. Host-Nation Support) koskevan kehyssopimuksen 4.-5.9. Walesissa pidettävän Naton huippukokouksen yhteydessä. Tämä helpottaa yhteistoimintaa silloin kun Naton tai sen rauhankumppanuusmaiden (PfP) joukot toimivat Suomessa ja tarvitsevat mahdollista paikallista logistista tukea. Naton lisäksi puitesopimus helpottaa sotilaallista yhteistoimintaa myös EU:n puitteissa. Sopimuksen allekirjoittaminen on ollut jo vuodesta 2002 Suomen ja Naton tekemän rauhankumppanuussopimuksen tavoitteissa.

Isäntämaatukea koskevan puitesopimuksen yleistavoite on selkeä. Kun sotilaat toimivat harjoituksissa tai kriisiajan tehtävissä, tarvitaan yleensä runsaasti erilaista logistista tukea – polttoaineita, muonitusta, lääkintäpalveluja jne. Kun yhden maan joukkoja lähetetään toisen maan alueelle, tai ne ovat kulkemassa toisen maan läpi, on nämä palvelut joko tuotava joukon mukana, tai hankittava paikallisesti. Usein paikallinen tuki on logistisesti järkevää tai jopa välttämätöntä. Mutta paikallisessa tuessa riittää selvitettävää ja sovittavaa – esimerkiksi mitä polttoaineita on saatavilla, mistä paikoista, minkälaisista tankkausjärjestelmistä, mikä on hinta, miten niistä laskutetaan, kuka maksaa verot? Miten toimitaan satamissa? Tarvitseeko ulkomaiset sotilasajoneuvot vakuuttaa, voiko sota-aluksen mukana tulla ilma-aluksia?

Edellä mainituista käytännön asioista sovitaan isäntämaatukisopimuksessa. Jos kaiken kattavan sopimuksen laatimista edellytetään aina erikseen jokaiseen pieneenkin harjoitukseen, ei se ainakaan lisää halukkuutta kansainväliseen yhteistoimintaan. Varsinkin, jos samaan harjoitukseen osallistuu joukkoja monesta eri maasta, ja kaikkien kanssa pitää sopia erikseen.

Naton piirissä onkin käytössä vakioitu isäntämaatukijärjestelmä, jossa yleisimmistä isäntämaatukeen liittyvistä periaatteista ja velvoitteista pyritään sopimaan etukäteen kehyssopimuksella ja tähän kuuluvilla teknisillä liitteillä. Tämä kyseinen yhteisymmärryspöytäkirja (MoU – Memorandum of Understanding) toimii siten puiteasiakirjana, jonka pohjalta sovitaan aina erikseen kuhunkin konkreettiseen tapaukseen soveltuvasta käytännön isäntämaatuesta erillisellä sopimuksella (HSNA – Host Nation Support Agreement). Tämä sopimus voi olla joko Naton ja isäntämaan välinen, johon operaatioon (vast.) osallistuvat yksittäiset maat liittyvät erillisellä ilmoituksella, tai suoraan kahdenvälinen.

Yhteisymmärryspöytäkirjan, isäntämaasopimusten, tukipyyntöjen ja muiden tähän liittyvien asiakirjojen muodot määrätään Naton AJP-4.5(B) Allied Joint Doctrine for Host Nation Support –standardissa. AJP-4.5(B) on isäntämaatuen keskeinen julkaisu, jossa tuodaan käytännön tasolle ne periaatteet ja tavoitteet jotka tälle toiminnalle on asetettu MC 319/2 NATO Principles and Policies for Logistics ja MC 334/2 NATO Principles and Policies for Host-Nation Support –asiakirjoissa.

Suomi ei siis sitoudu yhteisymmärryspöytäkirjalla vastaanottamaan Suomeen Naton joukkoja tai sallimaan sellaisten kauttakulkua. Muutenkin HNS-järjestelyt koskevat vain logistiikkaa, vaikka sisältävätkin paljon juridiikkaa. Nato- ja PfP-maiden joukkojen yleisestä juridisesta asemasta toisen maan alueella on jo aiemmin sovittu erikseen niin kutsutuilla SOFA-yleissopimuksilla (Status of Forces Agreement).

Kuva: Walesin Nato-huippukokouksen tunnus, © Nato/Otan

Liite 1: Suomen solmima isäntämaasopimus (Host Nation Support – Memorandum of Understanding):
https://www.eduskunta.fi/FI/lakiensaataminen/valiokunnat/ulkoasiainvaliokunta/Documents/HNS_MOU_FINLAND.pdf

Liite2: Nato Standard AJP-4.5: AJP-4.5 HNS – MAY 2013 edb v1 e

Teksti: Arto Pulkki

Avainsanat: , , , , ,

Share This