Islamilaisen valtion uhka

Yhdysvallat aloitti syyskuussa sotilasoperaation ISIS-nimellä tunnettua Islamilaisen valtion Syyriaan ja Irakiin perustanutta jihadistiryhmää vastaan. Huolestuneena siitä, että ISIS ajaa al-Qaidan tavoin jihadismia, harjoittaa valtapiirissään silmitöntä väkivaltaa ja uhkaa koko maailmaa terrorismilla, rakentaa Yhdysvallat nyt kansainvälistä liittokuntaa ISISin ja Islamilaisen valtion tuhoamiseksi. Mutta onko sota Islamilaista valtiota vastaan tehokas keino sen tuoman uhan torjumiseksi ja minkälaisen uhan ISIS todellisuudessa muodostaa?

Kesällä Islamilaiseksi valtioksi itsensä nimittänyt terroristiryhmä ISIS tuli rytinällä laajan yleisön tietoisuuteen syksyllä 2014. Muutaman viikon sisällä nämä jihadistit, osana laajempaa kapinallisrintamaa, valloittivat laajoja osia Irakin sunnialueista, mukaan lukien maan toiseksi suurimman kaupungin Mosulin. Pian tämän jälkeen ryhmä saavutti toisen merkittävän merkkipaalun jihadismin historiassa julistamalla kalifaatin perustetuksi.

Viimeisen kahden vuoden aikana ISIS on keskittynyt valtaamaan ja pitämään hallinnassaan alueita Irakissa ja myös Syyriassa. ISIS on syyllistynyt joukkomurhiin sekä terrori-iskuihin valtaamillaan alueilla ja niiden lähistöllä. Ryhmän laajentuminen Syyriaan haastaa alueen valtiojärjestelmän perustan. ISIS on verrattain pieni aseellinen toimija, ja sen voimavarat riittävät vain operointiin sen välittömässä ympäristössä. ISIS pyrkii laajentamaan toiminta-aluettaan, mutta sillä on siihen heikot mahdollisuudet muutoin kuin asymmetrisin iskuin.

Syytä huoleen antaa kuitenkin suuri vierastaistelijamäärä Islamilaisen valtion riveissä. Syyriaan arvioidaan matkustaneen kaiken kaikkiaan 12 000–15 000 vierastaistelijaa noin 80 eri maasta. Noin 2 500–4 000 on tullut länsimaista. Suurin osa heistä on liittynyt nimenomaan ISISin riveihin. Syyriassa on syntymässä uusi jihadistisukupolvi. Länsimaiden ja alueen valtioiden uhkana on nyt se, että vierastaistelijat saattavat palattuaan kotimaihinsa ajaa Islamilaisen valtion ja maailmanlaajuisen jihadistiliikkeen asiaa, esimerkiksi agitoimalla paikallisen muslimiväestön keskuudessa, keräämällä rahoitusta ja tekemällä terrori- iskuja.

Uhoa vai tuhoa?

Kun tätä juttua tehtiin marraskuussa 2014, ei ollut vielä mitään näyttöä siitä, että ISIS todella pyrkisi iskemään oman tukialueensa ulkopuolella länsimaissa. Tämä on kuitenkin alkanut ilmaiskujen jatkuessa muuttua, ja ryhmä on entistä näyttävämmin pyrkinyt inspiroimaan länsimaissa asuvia kannattajiaan terrori- iskuihin. Ryhmän viesti vierastaistelijoiden kouluttamisesta terrori-iskuihin muuallakin antaa kuitenkin aihetta huoleen. Egyptissä, Turkissa, Algeriassa ja Libanonissa on jo nähty Islamilaiseen valtioon sidoksissa olevaa terrorismia. Tästä ovat toistaiseksi olleet vastuussa joko yksittäiset kotiin palanneet vierastaistelijat tai piensolut, joilla ei tiettävästi ole organisatorista tukea Islamilaisen valtion keskusjohdolta.

Islamilainen valtio kilpailee maailmanlaajuisen jihadistiliikkeen johtajuudesta ainakin al-Qaidan kanssa. Tällä hetkellä Islamilainen valtio on kansainvälisen jihadismin lipunkantaja – ryhmä, joka menestyy ja edistää jihadismin tavoitteiden saavuttamista. ISISiin verrattuna al-Qaida näyttäytyy sen ensimmäisen sukupolven – yhä symbolisesti tärkeistä – terrori-iskuista huolimatta heikkona ja eristäytyneenä ryhmänä. Odotettavissa saattaa pahimmillaan olla kahden terroristijärjestön kilpailu iskuista länsimaihin tai länsimaita symboloiviin kohteisiin kaikkialla maailmassa. Iskut ovat tehokas tapa nostattaa profiilia ja saada lisää uskottavuutta.

Kansainvälisen toiminnan ja oman toimialueen ulkopuolelle tehtävien iskujen todennäköisyys kasvaa, jos Islamilaisen valtion asema Irakissa ja Syyriassa heikkenee. Kalifaatin julistamisen jälkeen ryhmä on sitonut arvovaltansa valloittamiinsa alueisiin – etenkin symbolisesti tärkeisiin paikkoihin kuten Mosuliin ja Raqqaan, jotka ovat ryhmän edustaman ”islamilaisen” vallan perikuvia. Mikäli se menettää näitä alueita näyttävästi länsimaiden ilmaiskujen tai paikallisten ryhmien vastaisten taisteluiden seurauksena, voi se pyrkiä paikkaamaan kärsinyttä imagoaan näyttävillä iskuilla konfliktialueen ulkopuolella.

Mikä neuvoksi?

Syyskuussa julistettu kansainvälinen koalitio ja Yhdysvaltojen johtama ilmapommituskampanja Irakin ja Syyrian puolella ovat toistaiseksi jääneet lännen merkittävimmäksi näkyväksi reaktioksi Islamilaista valtiota vastaan. Mutta ISISiä ei voi tuhota pelkin ilmaiskuin. Islamilaisen valtion murskaamiseksi tarvitaan laajempia poliittisia ratkaisuja ja ymmärrystä siitä, mistä jihadistiryhmä saa vahvuutensa.

Islamilaisen valtion vahvuus on etupäässä seurausta muiden toimijoiden heikkoudesta. ISIS onkin keskittynyt ensi sijassa taistelemaan itseään heikompia toimijoita vastaan Syyriassa tai hyödyntämään asymmetrisiä keinoja – kuten terrorismia – sitä vahvempia toimijoita vastaan. Vastarinta – silloin kun sitä on ilmennyt vaikkapa Bagdadin, Erbilin tai Syyrian hallinnon tai muiden oppositioryhmien taholta – on hidastanut merkittävästi ISISin marssia. Hyvä esimerkki tästä löytyy pian vuoden takaa. Kun Syyrian opposition eri haarat yhdistyivät vuoden 2014 alussa häätämään ISIS-taistelijoita alueiltaan, ISIS menetti nopeasti merkittäviä alueita Syyriassa ja oli lähellä menettää otteen pääkaupungistaan Raqqasta. Vaikka ISIS on pystynyt palauttamaan menettämänsä alueet kontrolliinsa, niin hyökkäys osoitti, että ISIS ei suinkaan ole lyömätön. Myös Irakissa ryhmän eteneminen osana laajempaa sunnikapinaa on hidastunut kesän shokkivalloitusten jälkeen.

Ryhmän äärimmäisen julmat toimintatavat ja sen pöyristyttävä ideologia ovat järjestelmällisesti vieraannuttane sen osan väestöstä, jonka tukea se kuitenkin – niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin – on tavoitellut. Paras lääke ISISiä vastaan olisikin vahvistaa paikallisia ISISin-vastaisia toimijoita, joita on lukuisia niin Syyriassa kuin Irakissakin. Kokonaan jihadistien toimintaedellytykset poistuvat kuitenkin vasta kun sekä Irakin että Syyrian konflikteihin löytyy kestävä ratkaisu ja alue vakautuu. Pelkkä oireiden hoito ei pidemmän päälle auta. Itse ongelma pitää ratkaista ennemmin tai myöhemmin.

Tämä artikkeli on julkaistu Suomen Sotilas -lehden numerossa 6/2014. Osta tai tilaa lehti www.suomensotilas.fi/fi/tilaa

Avainsanat: , , , ,

Share This