Isoja yhteisharjoituksia tarvitaan

Suuren venäläis-valkovenäläisen Zapad 2017 –sotaharjoituksen ja Ruotsin isännöimän  Aurora 2017 –harjoituksen varjossa meillä Suomessakin on alettu keskustella siitä, tulisiko meilläkin kenties muutaman vuoden välein järjestää  iso kansallinen harjoitus, johon suomalaisten rinnalla osallistuisi joukkoja niistä maista, jotka saattaisivat vaaran hetkellä tulla Suomen rinnalle tukemaan Suomen puolustusta.

Tämä puolustusministeri Jussi Niinistön esittämä ajatus sai heti tuoreeltaan varsin nuivan vastaanoton eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajalta, Keskustan presidenttiehdokas Matti Vanhaselta ja sosialidemokraattien kansanedustaja Erkki Tuomiojalta. Positiivisesti sitä sen sijaan kommentoi eduskunnan puolustusasiainvaliokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva.

Suomen kansallinen ja kansainvälinen harjoitusohjelma on jo nykyisellään yllättävänkin tiivis. Puolustusministeriön luovuttamien tietojen mukaan tämän kuluvan vuoden kansainvälisen koulutus- ja harjoitustoiminnan suunnitelma sisältää 84 kansainvälistä koulutustapahtumaa ja harjoitusta Suomessa ja ulkomailla. Viime vuonna (2016) näitä tapahtumia kirjattiin 87 kappaletta.

Puolustusministeriön mukaan kansainvälisen koulutus- ja harjoitustoiminnan päämääränä on valmiuden, suorituskyvyn, yhteistoimintakyvyn sekä henkilöstön osaamisen ja toimintakyvyn kehittäminen. Samalla se tukee Suomen osallistumista kansainväliseen kriisinhallintaan.

Kun sitten harjoituksia tarkastelee lähemmin, huomaa että syvenevä yhteistyö Ruotsin, Yhdysvaltojen ja NATO:n kanssa näkyy myös näiden tahojen kanssa nopeasti kehittyvässä koulutus- ja harjoitusyhteistyössä. Kansallisia harjoituksia on avattu näille tärkeimmille kumppaneille ja Suomen harjoitusalueiden käyttöä yhteistyössä on lisätty.

Tätä taustaa vasten ei ole ollenkaan outoa, että amerikkalaiset F-15 Eagle  -koneet ovat operoineet suomalaisten F-18 Hornetien kanssa Rissalasta tai että Yhdysvaltain maavoimien raskasta kalustoa on möyrinyt Niinisalossa. Eri maista kotoisin olevien joukkojen vastaanoton järjestelyjen onnistumisen kannalta on vuonna 2014 NATO:n kanssa allekirjoitettu  Host Nation Support –isäntämaasopimus (HNS) ollut keskeisessä asemassa.

Myös rajat ylittävää koulutus- ja harjoitusyhteistyötä (Cross Border Training, CBT) on harrastettu. Ilmavoimat on tässä ollut jo jokusen vuoden aktiivinen ja aukaisemassa uraa, mutta jatkossa myös maa- ja merivoimien sekä erikoisjoukkojen välistä  yhteistyötä tehdään CBT-kehyksessä.

Ulkomaisten joukkojen läsnäolo ja osallistuminen Suomen järjestämiin harjoituksiin on siis jo nyt lähestulkoon jokapäiväistä käytäntöä meidän puolustusvoimiemme henkilöstölle.

Puolustusministeri Niinistön ajatus suuresta kansallisesta ”pääsotaharjoituksesta”, jossa mukana olisi myös joukkoja Suomen verrokki- tai kumppanimaista on mielenkiintoinen ja sitä  tulisi kehitellä edelleen. Keskeisiä harjoitusosakokonaisuuksia suuren harjoituksen elementteinä voisivat esimerkiksi olla suunnitteluun, logistiikkaan, esikuntatyöskentelyyn tai erityisesti johtamiseen räätälöidyt harjoitukset.

Ministerin sanoin: ”Iso harjoitus on sotilaalle ainoa tapa oppia johtamista ja nähdä mitä kitkoja syntyy, kun joukkoja polkaistaan kokoon.”

Pauli Järvenpää on Suomen Sotilaan blogisti ja vanhempi tutkija, International Centre for Defence and Security (ICDS) -tutkimuslaitoksella Tallinnassa

 

 

Share This