Itä-Ukrainan ulkopuolinen voima

Venäjän asevoimat valtasi keväällä Krimin hyvin hallitulla, selkeällä sotilasoperaatiolla. Tapahtumat Itä-Ukrainassa ovat olleet ihan jotain muuta kuin hallittuja ja selkeitä. Kriisin pitkittyessä Venäjän asevoimien rooli on kuitenkin tullut näkyvämmäksi myös Itä-Ukrainassa.

Venäjän asevoimien Krimille helmi-maaliskuussa suuntaaman operaation seuraaminen oli parhaimmillaan kuin hyvin käsikirjoitetun näytelmän katselua. Suomalaisen sivustakatsojan mieleen tuli lähinnä vip-vieraille järjestettävä taistelunäytös tai hienosti toteutettu sissimarkkinointi. Tuntui, että Venäjä ja sen asevoimat oikein halusivat loistaa näyttämöllä, vaikka muodollisesti oma rooli ensin kiistettiinkin.

Sen sijaan toukokuun alussa käynnistynyt aseellinen liikehdintä Itä-Ukrainassa on ollut aivan jotain muuta. Ukrainan hallinnon halvaustilan johdosta aseistamattomat mielenosoittajat kykenivät huhtikuun alussa valtaamaan Itä-Ukrainan isoissa kaupungeissa useita keskeisiä poliisi- ja hallintorakennuksia ja tätä kautta aseistamaan itsensä. Seuraavalla viikolla Kiovan hallintoa vastustaneiden mielenosoittajien tukena oli jo aseistettuja joukkoja, joista tosin ainakin osa oli saapunut paikalle Venäjän miehittämältä Krimiltä.

Aseellisten joukkojen näkyvinä johtajina toimivat niin paikalliset Venäjämieliset aktiivit kuin Venäjältä tulleet seikkailijat – joita kaikkia näytti yhdistävän se, että heillä oli huomattavasti enemmän intoa kuin taitoa. Harrastelijamaisuudesta huolimatta nämä kapinallis-, separatisti- ja vapaajoukot saivat kuitenkin Itä-Ukrainan nopeasti sekasortoiseen tilaan.

Kramatorskista Slovjanskiin

Ensimmäiset varsinaisesti kokonaan kapinallisten haltuun joutuneet kaupungit olivat Donetskin alueen pohjoisosassa sijaitsevan Kramatorsk ja Slovjansk. Monissa Itä-Ukrainan isommissa kaupungeissa tilanne jatkui kuitenkin sekavana aina kesään asti, jolloin alueelle muodostui ensimmäisen kerran edes jonkinlaiset rintamalinjat.

Kiovan uutta hallintoa vastustaneiden joukkojen menestyksen selittänee suurelta osin Ukrainan vaikea poliittinen tilanne sekä maan turvallisuusviranomaisten joutuminen lähes täydelliseen halvaustilaan helmikuun vallanvaihdon jälkeen. Vielä kesäkuun alussa Itä-Ukrainassa olleet Ukrainan asevoimien joukot ja poliisi luovuttivat aseitaan ja ajoneuvojaan kapinallisille mieluummin kuin ryhtyivät taisteluun.

Preludi

Kevään kuluessa mikään ei viitannut siihen,että Venäjän asevoimien joukot olisivat toimineet Itä-Ukrainassa. Tämä ei toki tarkoita, etteikö valtiollinen Venäjä olisi alusta alkaen kannustanut ja monin eri epäsuoran vaikuttamisen tavoin tukenut tätä sen asettamille poliittisille päämäärille edullista liikehdintää Itä-Ukrainassa. Mutta paikalla epäilemättä vähintäänkin tarkkailijoina olleet Venäjän eri voimaviranomaisten edustajat pysyttelivät taitavasti pois salamavalojen välkkeestä.

Kapinajohtajat sen sijaan esiintyivät varsin tiiviisti julkisuudessa. He totesivat haastatteluissa useaan otteeseen saavansa Venäjältä taloudellista ja muuta humanitaarista apua, mutta yhtä lailla valittivat, että ensimmäistäkään patruunaa ei ole saatu, vaikka täällä taistellaan isänmaan – siis Venäjän – asialla.

Venäjältä saapui kuitenkin kevään kuluessa lisää yksittäisiä vapaaehtoisia ja erilaisia vapaajoukkoja. Suurin osa näistä perääntyi kuitenkin takaisin Venäjälle lyhyen ”sotaretken” jälkeen tai viimeistään siinä vaiheessa, kun Ukrainan asevoimat tai hallitusta tukevat vapaaehtoisjoukot aloittivat etenemisen kesä-heinäkuussa. Varsinkin Pohjois-Kaukasian alueelta tulleet vapaaehtoisjoukot kävivät välillä taisteluita myös keskenään.

Venäjä astuu näyttämölle

Kesäkuun aikana kapinalliset joutuivat siirtymään jo täysin puolustuskannalle. Sosiaalisessa mediassa monet heistä valittivat että heillä ei ollut käytössään tykistöä eikä laittaa mitään Ukrainan hallinnon taistelupanssarivaunuja vastaan. Kapinallisilla oli käytössään vain muutamia taistelu- ja rynnäkköpanssarivaunuja, jotka he olivat saaneet kaapattua Ukrainan asevoimilta. Monet taisteluihin osallistuneet valittivat, että heidän käytössään olleista 1980-luvun RPG-26-singoista vain osa toimi ja niidenkin maalivaikutus oli marginaalinen. Ukrainan asevoimat taas kykenivät moukaroimaan kapinallisia niin ilma-aseella kuin tykistöllä.

Heinäkuun puolivälissä kaikki merkit viittasivatkin jo siihen, että pääosin harrastelijavoimin ylläpidetty ja Venäjältä vain ilmeisen rajoitettua tukea saanut liikehdintä oli hyvää vauhtia matkalla kohti omaa loppuaan. Alle kahden viikon taistelujen jälkeen kapinalliset oli sumputettu Donetskin teollisuuskaupunkiin ja muutamaan muuhun taajamaan.

Sitten ilmestyi ulkoinen voima, joka muutti tämän liikkeen.

Lue koko seikkaperäinen analyysimme Itä-Ukrainan tilanteesta tuoreesta Suomen Sotilas-lehden numerosta. Se on saatavilla hyvinvarustetuista lehtipisteistä tai tilaamalla edulliseen kestotilaushintaan.

Avainsanat: , , ,

Share This