Itäarkistojen jäljillä

Sotilasasiamiehen sihteeri, josta toisessa artikkelissa kerrottiin ei suinkaan ole ainoa Puolan tiedustelupalvelun valmistelussa ollut suomalainen. Puolalaisten määrätietoinen työ neuvostoajan vakoilun avaamiseksi ja sitä koskevan dokumentaation järjestämiseksi on tuottanut tulosta. Yhden asian myötä voi päästä toisen jäljille.

Kookas valmistelukansio löytyy esimerkiksi professori Jukka Nevakivestä, joka on yhdistetty peitenimeen “Strateg”. Vasemmistodemarina tunnettu poliittisen historian professori on osallistunut itsekin lähimenneisyyden perkaamiseen. Syyskuussa 1999 hän pyysi Stasin arkistoja säilyttävästä BSTU:sta tietoja lukuisista suomalaisista – muiden muassa Jaakko LaaksostaJohannes PakaslahdestaUlf Sundqvistista ja Ilkka-Christian Björklundista.

On tiedossa, että Puolan presidenttinä 1995-2005 toiminut Aleksandr Kwaśniewski ja suomalainen virkasisarensa Tarja Halonen tulivat hyvin toimeen keskenään. Vuoden 2003 tammikuun alussa Halonen teki Suomen Sotilaan tietojen mukaan mysteeriksi jääneen, käytännössä salaisen vierailun Varsovaan. Keitä presidentti tapasi ja mistä vierailulla keskusteltiin?

Halosen kampanjassa keskeisessä roolissa toiminut Riitta Juntunen – joka tunnetaan lisäksi Stasin hänelle antamalla peitenimellä “Kati” – vakoili myös Solidaarisuus-liikettä. Hänen roolinsa oli osittain paljastunut jo aiemmin, mutta vaikuttiko taustalla myös jokin muu asia? Ainakin Tarja Halosen ja tuolloin pääministerinä toimineen Paavo Lipposen entisestä esimiehestä, pitkäaikaisesta pääministeri Kalevi Sorsasta löytyy arkistomerkintöjä jo 1970-luvun alkupuolelta. Esimerkkinä voidaan mainita erikoisoperaatioksi kirjattu tapaamissuunnitelma peitenimi Tęczan (Sateenkaari) kanssa.

Puolan Helsingin tiedusteluasema jatkoi toimintaansa aina vuosikymmenen vaihteeseen saakka sosialismin kaatumisesta huolimatta. 1980-luvun loppua lähestyttäessä raportteja löytyy myös puolalaisnäkökulmasta äkkiseltään epäolennaiselta vaikuttavista asioista, kuten suomalaisten tekemisistä Ranskan ulkomaankauppaministeri Jean-Marie Rauschin kanssa. Samalle päivälle on kirjattu myös käsinkirjoitettu paperi koskien Suomen ja Arabiemiirikuntien kauppasuhteita.

Aivan kaikki dokumentit tuskin ovat edes säilyneet arkistoja hallinnoivan IPN:n käsiin. Osa lienee tuhoutunut, osa viety Venäjälle… Niin tai näin, mikäli jo Puolassa löytyy tällainen määrä aineistoa, koko itävakoilun laajuutta voi vain arvailla.

Vaikka tietojen eksplisiittiseen hyödyntämiseen luultavasti suhtaudutaankin suurella varauksella valtiollisten suhteiden ollessa kyseessä, ei ole mahdotonta että arkistoaineistolla olisi ollut vaikutusta myös esimerkiksi Suomen hallituksen liikkumatilaan maamme EU-puheenjohtajuuden aikana. Antti Rinteen johdolla aloitettu projekti eurooppalaisten oikeusvaltiostandardien turvaamiseksi ei mainittavasti edennyt.

Vuonna 2003 Puola oli jo päässyt Naton jäseneksi, mutta EU-prosessi oli vielä kesken. Sen kommunistitaustainen, mutta länsimielinen presidentti Kwaśniewski ymmärsi varmasti hankkeen menestyksen olevan osaltaan kiinni myös Suomesta. Vuosien saatossa valtasuhteet ovat kuitenkin muuttuneet.

Korkeaa teknologiaa ja korkeita odotuksia

Aiemmin esiintuomamme Stefan Widomskin vakoilutapaus on yksi esimerkki siitä, kuinka Neuvostoliitto onnistui käyttämään hyväksi Suomen herkkää asemaa kylmän sodan aikana kriittisen teknologian järjestämiseksi itselleen. Iltalehden haastattelussa edelleen Puolan kunniakonsulina toimiva Widomski kiisti vieneensä korkeataajuusfilttereitä Neuvostoliittoon, mutta dokumentit kertovat toista tarinaa. Yhteydenpitoa kokonaisuudessaan edes Widomski ei kiistänyt.

Suojelupoliisin menestys teknologiaembargon valvojana on muutenkin saanut uusia sävyjä viimeaikaisten tietojen valossa. Kylmän sodan aikana ulkoministeriön valtiosihteerinä toimineen Matti Tuovisen päiväkirjojen mukaan Supon päällikkö Seppo Tiitinen oli keskustelukumppaneitaan innokkaampi Suomen sitouttamiseksi läntisiin vietinrajoituksiin. Toisaalta Viron KGB:n kakkosmiehenä toiminut Vladimir Pool väittää taannoisessa kirjassaan Minu elu ja teenistus KGBs (Postimees 2009) Tiitisen tehneen salakuljetuksen valvonnassa yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa muun muassa vihjelistoja vaihtaen. Vaikka kyse saattaa olla koepallosta ja mukana ehkä Poolin arvion mukaisesti myös disinformaatiota, oletettavasti läntisten kumppaneiden kanssa valmistellun vihjelistan luovuttaminen neuvostotiedustelulle ei ole ongelmatonta – etenkään, kun tapaaminen järjestettiin miehitetyn Viron maaperällä.

Arkistojen avulla voi päästä käsiksi myös uudempiin ilmiöihin. Millä tasolla vientirajoitusten valvonta on nykyisin? Sotilasteknologian, kriittisen informaatioteknologian ja kaksikäyttötuotteiden merkitys kansallisen turvallisuuden ja toimivan talouselämän näkökulmasta ei ole ainakaan pienentynyt.

Tutustu myös samoja aiheita käsittelevään Suomen Sotilaan tiedusteluspesiaaliin >>

Share This