Kaasuhyökkäysten merkittävin seuraus: Ranskan johtama länsi reagoi

Reaktiot venäläisvakoojan myrkytykseen ja Syyrian kemiallisten aseiden käyttöön eivät ole olleet yllätys. Voi sanoa, että diplomaattien karkotus ja ohjusten ampuminen muutamaan rajattuun kohteeseen on hyvin rajattu ja ehkä lievin mahdollinen vastaus hyökkäyksiin. Sinänsä ne tuskin muuttavat Venäjän tai Syyrian käyttäytymistä. Mutta päättäväisyys ja yhtenäisyys, joilla länsi reagoi, on merkittävää.

Lännen yhtenäisyydestä on ollut merkittäviä epäilyksiä. Presidentti Donald Trump on ollut haluton tuomitsemaan Venäjää esimerkiksi verkkohyökkäysten yhteydessä ja toimeenpanemaan kongressin jo hyväksymiä pakotteita. Toisaalta eurooppalaisille politiikoille ei ole helppo toimia yhdessä Trumpin kanssa. Vuosi sitten USA teki ohjusiskun yksin.

Britannialla on ollut tiukka linja Venäjän kanssa, mutta EU:n yhtenäisyys Venäjän pakotteiden on ollut kyseenalainen. Britannialla ja USA:lla on myös edelleen omat haasteensa Irakin ja Afganistanin sotien jälkeen sotkeutua uusiin selkkauksiin. Sotatoimet, ja myös pienemmät iskut, ovat olleet hankalia asioita viime vuosina myös Britannian parlamentissa ja USA:n kongressissa.

 

Epäillyt kemiallisten aseiden käyttötapaukset Syyriassa. Keltainen merkki tarkoittaa kloorikaasua, punaiset vaarallisempien taisteluaineiden käyttöä.

Nyt Skripalin myrkytyksen yhteydessä Donald Trump, Theresa May, Emmanuel Macron ja Angela Merkel tekivät yhteisen kannanoton. Lisäksi koko EU (jopa Unkari) ja USA karkottivat diplomaatteja. Ranska, Britannia ja USA tekivät yhdessä ohjusiskun Syyrian kemiallisten aseiden laitoksia vastaan. Voi sanoa, että nämä toimet, vaikka niitä voikin pitää pieninä, ovat merkittävin johtavien länsivaltojen yhteistoiminta vuosiin.

Yhdysvalloissa yleinen mielipide näyttää olevan ohjusiskun kannalla. Myöskään karkotuksiin ei näytä pahemmin tulleen soraääniä, vaikka ne tietenkin olivat varsin näkymätön asia suurelle yleisölle. Britanniassa Skripalin myrkytys sai paljon julkisuutta ja se tuomittiin laajasti. Jopa oppositiojohtaja Jeremy Corbyn lopulta, pienen hapuilun jälkeen, tuomitsi Venäjän toimet varsin selkeästi, vaikka häntä voikin mielipiteiden osalta pitää paikallisena Erkki Tuomiojana.

Sen sijaan suhtautuminen ohjusiskuihin jakaa Britanniaa enemmän. Osa näkee, että pääministeri May halusi toteuttaa ne ennen kuin niistä oli mahdollisuus keskustella parlamentissa. Corbyn on jo kyseenalaistanut ohjusiskun laillisuuden ja ettei parlamentti voinut keskustella siitä. Samoin skotlantilainen SNP on todennut päätöksen laillisuuden heikoksi.

Syyrian sota ja kriisi muuten on varmasti saanut Britanniassa paljon enemmän huomiota kuin USA:ssa. Britanniassa yleinen mielipide on jo vuosia ollut se, että kriisin ratkaisun eteen pitäisi tehdä enemmän, mutta sotatoimien osalta ollaan edelleen hyvin kriittisiä. Asiaan liittyy varmasti edelleen traumat Irakin sodasta ja miten esimerkiksi Tony Blairin toimintaa on arvioitu ja välillä syytetty jopa sotarikolliseksi. Trump ei myöskään ole suosittu Britanniassa, vaikka Brexitin osalta häneen on asetettu toivoa, että Britannia saisi erityisaseman esimerkiksi kauppasuhteissa Yhdysvaltoihin.

Yksi tärkeä tekijä lännen johtajien toimille on, että Venäjälle on vihdoin annettava selkeitä viestejä. On paljon spekulaatioita siitä, mitä Venäjä ja Syyria toimillaan oikein hakee, koska sen paremmin Skripalin myrkytys tai yksitäiset myrkkykaasuiskut eivät sinänsä tunnu toimilta, joilla olisi isoa strategista merkitystä. Jos niillä haetaan nimenomaan lännen epäyhtenäisyyttä ja halutaan osoittaa läntisten demokratioiden kyvyttömyys reagoida Putinin nopeaan ja itsevaltaiseen toimintaan, voi olla, että länsi on nyt kyennyt toimimaan paremmin kuin Venäjä oletti.

Samaan aikaan länsimaiden sisäisessä valtarakenteessa tapahtuu mielenkiintoisia muutoksia. Saksalla on ollut johtava rooli EU:ssa, mutta historiansa, mielipideilmastonsa ja sotilaallisen heikoitensa takia, se ei voi olla merkittävä toimija sotilaallisissa toimissa. USA:lla on ollut niissä johtava rooli, ja toisaalta Britannia on ollut sen merkittävin liittolainen. Ranska puolestaan esimerkiksi kylmän sodan aikana oli Naton ”ulkojäsen.” Nyt tilanne on muuttunut.

USA:lla on edelleen suurin voima, mutta Trump ei ole luonteeltaan henkilö, joka kokoaisi suuria koalitioita. Myöskään Brexit-Britannia ei voi olla todellinen eurooppalainen johtaja. Saksan hallitus on heikompi ja suurimmat puolueet alkavat valmistua uusien johtajien valintaan. Mutta Macronin asema on vahva kotimaassa ja hän selkeästi rakentaa merkittävämpää kansainvälistä asemaa. Hän on osannut hoitaa suhteita jopa Trumpiin, oli aktiivisesti koordinoimassa toimia Skripalin myrkytyksen jälkeen. Lisäksi nimenomaan Ranska vaati nopeita toimia Syyrian kaasuiskujen jälkeen. Ranska voi myös talousreformien kautta nousta EU:ssa merkittävämpään asemaan.

Nämä kaksi kaasuiskua ovat selvästi saaneet lännen toimimaan yhtenäisemmin turvallisuuspolitiikassa. Selkeästi on myös nähty, ettei Venäjän toimia haluta enää painaa villaisella ja toivoa parempaa, vaan rajat halutaan tehdä selväksi. Ehkä mielenkiintoisin puoli on kuitenkin, että Ranska on selvästi ottamassa merkittävämmän roolin länsimaiden yhteistyön kärjessä, niin taloudessa kuin turvallisuuspolitiikassa.

Avainsanat: , , , , , ,

Share This