Kaikki on Ameeriikan vikkaa

Timo Peltonen esitteli maamme arvovaltaisimman päivälehden Helsingin Sanomien TV-sivulla B 21  HBO-dokumentin, jossa
Clintonin CIA-johtaja Robert Gates tulkitsee Lähi-itää  obamalaisittain. Obamalainen ulkopolitiikkahan on todella tuottanut upeaa hedelmää. Suomessahan on selviö, että kaikki on amerikkalaisten vikaa ja erityisesti republikaanien.

Koska Helsingin Sanomat ei meidän väärinajattelijoiden vastineita ja motkotuksia julkaise, kirjoitan tämän blogina oman lehteni sivuille. Onhan meillä kuitenkin noin neljännes miljoona seuraajaa Suomessa…

Siis itku pois ja asiaan…

Peltonen toistaa edustamansa median tyylille uskollisesti vasemmistolaisen isolationismin mantraa, joka on niin typerä, että sitä sietäisi jo hävetä:

Juttu menee näin, jälleen kerran, suora sitaatti:

“Jos CIA  ei olisi vuonna 2003 väittänyt Saddam Husseinilla olleen
joukkotuhoaseita, USA ei oletettavasti olisi hyökännyt Irakiin.
Saojatuhansia ihmishenkiä olisi säästynyt. Ei olisi syntynyt
valtatyhjiötä, jossa sikisi jihadistijärjestö Isis. Oletettavasti ei
olisi tehty terrori-iskua Pariisiin viime vuonna tai Belgiaan toissa
viikolla.”

Näinköhän se taas meni.

Olen itsekin sitä mieltä että Irakin sota 2.0 ei mennyt ihan nappiin ja että Afganistanin sodan länsi hävisi. Kirjoitimme siitä aikanaan itsekin hyvin kriittisesti Yhdysvaltain tiedustelutoimintaa ja ulko- ja turvallisuuspoliittista osaamista arvioiden. Mutta mitkä olisivat olleet näiden sotaretkien todelliset vaihtoehdot?

On ilmeistä että sodalle haettiin hakemalla syy, mutta, CIA ei ollut ainoa, joka uskoi Saddamin piilottelevan  joukkotuhoaseita. Niin uskoivat mm. YK:n asetarkastajat ja niin
uskotteli Saddam itse. Ennen interventiota tavanomaiset rauhanpuolustajatkin vastustivat amerikkalaisten hyökkäystä nimenomaan koska hekin epäilivät, että Saddam vastaisi
joukkotuhoaseilla ja sodasta tulisi “uusi Vietnam” napalmiakin pahempine tuhovoimineen. No toisin kävi vaikka käteen taisi jäädä kyllä Vietnamin reissuakin isompi kasa sitä itteään…

Sitä paitsi Saddamilla oli joukkotuhoaseita. Vai mitä ovat ne  sinappikaasut, joita Saddamin tiedustelu-upseerit ovat hakeneet piiloistaan ISIS:n käyttöön? Ja mitä kulki Syyriaan maaliskuussa 2003 Venäjän suurlähetystön evakuointikolonnassa? Mitä Israel kävi pommittamassa Syyriassa Irakin-rajan tuntumassa? Hiekkaako?

Niin. Aivan kuten Afganistanin sotapäälliköt, ovat vanhat Baathistit ja muut arabisosialistit (nämä YLEN ja Hesarin toimittajien muinaiset ihannepojat) osoittautuneet kovin ideologiattomiksi ja valmiiksi palvelemaan osaamisellaan sitä joka eniten maksaa… tai jättää nyt ainakin henkiin. Siis herätkää, kansainvälinen politiikka on raadollista varsinkin Lähi-idässä.

Kolmanneksi useimmissa raporteissa ja mm. eräässä väärin käännetyssä  Bushin puheessa verbinä oli “sought” (seek) eikä “bought” (buy) eikä  kai kukaan kiistänyt, ettei Saddam olisi tavoitellut vähintään samaa  joukkotuhovoimaa kuin naapurinsa Iran ja Syyria heti kun YK:n 12 vuotta kestäneet sanktiot olisivat rapautuneet?

Kyllä. Minustakin Saddam olisi pitänyt niitata toisin. Mutta mikä olisikaan ollut huuto jos Irakiin olisi menty Chilen mallilla? Olisiko Saddam ollut kohta verrattuna Allendeen Ameriikan imperialismin uhrina ja murhattuna? Se kun näyttää olevan vähän niin, että meidän lämmitetyissä huoneissa istuville nojatuolitoimittajille ei kelpaa mikään mikä tulee jenkeistä, paitsi HBOn leffat, kokis, roskaruoka ja farkut, ja niitäkin tietysti kritisoidaan kovasti. Se on vähän niin kuin suomalaisen opposition ja sitä kohtuullisen yksipuolisen räikeästi tukevan valtamedian suhde hallituksen leikkauksiin; mikään ei kelpaa kun on väärät puolueet vallassa.

Back to bisness niin ku Ameriikassa sanotaan.

Eli.

Neljänneksi joukkotuhoaseet eivät olleet ainoa eivätkä ratkaiseva syy Irakin-sotaan. Ne saattoivat olla tekosyy tai lisäsyy. Mutta ne eivät anna perusteita nyt esitetynlaisiin naiiveihin kontrafaktuaalisuuksiin.

Vuonna 2003 kyse oli ennen kaikkea kansainvälisen politiikan  kroonisen häirikön taltuttamisesta, vuoden 1991 “sadan tunnin sodan”
päättämisestä. Kristallipalloa ei ollut. Toki moni arvosteli tuolloin jo etukäteen valittuja metodeja aivan aiheesta. Palautetaan siis mieleen vähän tilannetta vuonna 13 vuotta sitten. Median muisti on nimittäin noin viikon pituinen ja tässä nyt on kulunut vähän pidempi tovi. Joko unohdettiin Halabjan kaasuhyökkäys, kurdeihin ja shiialaisiin kohdistunut alituinen kansanmurhan uhka, jota muuten Suomessakin kovin äänekkäät vasemmistokurditaustaiset muka-asiantuntijatkaan eivät ikuista suuurta saatanaa Ameriikkaa haukkuessaan muista, tuki Abu Nidalin ja molla Krekarin kaltaisille terroristeille, miljoonat irakilaiset pakolaiset joita oli Suomessakin asti, lentokieltoalùeet  ja muut yhä vaikeammin valvottavat sanktiot joìsta kärsivät tavalliset ihmiset…?

Viidenneksi ei tarvitse spekuloida, vaan vain katsoa Syyriaan nähdäkseen mitä olisi tapahtunut naapurin Baath-tyranniassa vallan siirryttyä Saddamin pojille. Eli pelkkä Saddamin salamurhauttaminen ei olisi riittänyt. Pitkien puukkojen viikoista olisi tullut laajat ja veriset ja arvaamattomat joka tapauksessa. Suokaa anteeksi realistisuuteni. Eli Syyriaan ei – Obaman demokraattien poliittisen linjan mukaisesti – tehty interventiota ja miten kävikään? Ilmasta käsin kun näitä sotia ei voiteta. Ei voitettu Vietnamissakaan eikä tulevaisuudessakaan.

Kuudenneksi ilman ISISiäkin Ranskassa ja Belgiassa olisi pohjoisafrikkalaisia rappionuoria, radikalisoituvia narkomaaneja ja terrorismin perinteitä.

Jne. Jne. Jne.

Surullista on, kuinka tällainen lähihistorian vääristely jatkuu valtamedian suosiollisella myötävaikutuksella. Valikoiva muisti johtaa siihen, mitä saman lehden Kari Huhta osuvasti uumoilee Merkintöjä-kolumnissaan lehden sivulla A 4:

Yhdysvaltain turhautuminen NATO-liittolaisiinsa romahduttaa Suomenkin puolustuksen uskottavuuden. Ehkä se on tarkoituskin.

PS. eli lisäys alkuperäiseen tekstiin kello 11.30 keskiviikkona 6.4.:

Niin kuin arvata saattoi alkoi taas se itku että jutussa ei muistettu mainita amerikkalaisen imperialismin ja öljydollarien vaikutusta ja pahuutta. Siis todettakoon vielä vain laajasti määriteltynä lukutaitoisille ihmisille selkokielellä: Yhdysvallat teki rutkasti virheitä ja sen ratkaisuun lähteä 2003 sotaretkelle vaikutti vahvasti – tai siis pääasiassa – suurvallan halu pönkittää ja taata oma asemansa lähi-idässä. Taustalla vaikuttivat myös Halliburtonin kaltaiset öljyalan jättitoimijat. On kuitenkin muistettava, että valtion tehtävä on ajaa sen omaa – lue kansalaistensa eli omistajiensa – etua. Tämä olisi hyvä muistaa Suomessakin, myös maailmanparantajien. Rahan kun pitää tulla jostakin että voidaan sitten parantaa sitä maailmaa. Eli jottei nyt kenellekään jää epäselväksi niin totean vielä kerran: ei, minun eikä edustamani lehden mielestä Yhdysvaltojenkaan toiminta ei ole virheetöntä tai moraalisesti täysin nuhteetonta ja rationaalista niin kuin ei muidenkaan inhimillisten organisaatioiden tässä maailmassa. Ei edes tämän lehden. Että siis viesti kiteytettynä; lukekaa kriittisesti kaikkea mitä luette ja muistakaa että kaikki virheet eivät ole tahallaan tehtyjä ja osa suurta salaliittoa. Niin kuin edesmennyt kuuluisa historioitsija ja marxisti Eric Hobsbawm (1917-2012) aikanaan muistutti, sattumalla on kovin usein suurempi rooli historiassa kuin uskomme ja asiat hyvin harvoin menevät niin kuin oli suunniteltu. Ja muistakaa myös se, että Washington ei ole Kreml. Amerikkalaisessa päätöksenteossa on huomattavan paljon ristiin vetäviä vaikuttajia, se kun on sinänsä hienon demokraattisen järjestelmän sisäänrakennettu piirre ja joskus heikkouskin – jos kohta on niitä korvaan kuiskuttelijoita ja painostusryhmiä tiukimmissa diktatuureissakin. Eli kyllä tässä sotkussa on amerikkalaistenkin syytä, mutta on täysin kyseenalaista ja ala-arvoista syyttää amerikkalaisia kaikesta ja erityisesti esittää kontrafaktuaalisia entäs-jos väitteitä historian tapahtumista, joiden kausaaliketjut ovat huomattavan monimutkaisia. On suorastaan idioottimaista väittää, että Pariisin terrori-iskua ei olisi tapahtunut ilman vuoden 2003 Irakin sotaa.

Niin ja siis kyllä, olemme lehdessämme syvästi sitä mieltä, että Vietnaminsota ja Irakin 2003 alkanut kähinä olivat virheitä. Mutta vaihtoehtois-”historiaa” oluttuopin ja Tuntemattoman Sotilaan ääressä harrastaville foliokotsille esitän kysymyksen: mikä olisi ollut se parempi vaihtoehto ja mitä siitä olisi seurannut? Itselläni ei ole siihen vastausta, silti vaikka kritisoin lehden päätoimittajana Yhdysvaltojen Irakin operaatiota jo 13 vuotta sitten. Enkä usko, että on uskottavaa vastausta kenelläkään muullakaan. Historioita kun on aina vain yksi. Historian kuvia on sitten sitäkin enemmän.

Edelleen sama.

Share This