Kallis päällystöreservi

Sodan ajan päällystö muodostuu karkeasti kolmenlaisesta väestä. Palveluksessa olevat sotilaat, siis kadettiupseerit, opistoupseerit, aliupseerit ja eräät pienemmät ammattiryhmät, muodostavat siitä laadullisesti merkittävän osan. Lukumääräisesti suurimman osan muodostavat puolestaan reservissä olevat, varusmiespalveluksen ja kertausharjoitusten kautta koulutetut reservin upseerit ja aliupseerit. Vaan on olemassa vielä kolmaskin ryhmä, joka jostakin syystä näyttää pääsääntöisesti jääneen pimentoon.

Kyseessä on sotilaiden siviilejä alhaisemman eläkeiän kautta syntyvä reservi, jonka suuruutta ja kustannuksia tässä pyritään käsittelemään. Tehtävä osoittautui yllättävän vaikeaksi. Mikään Suomen Sotilaan toimittajan lähestymä taho ei pystynyt kokonaisuutta selvittämään, vaan tietoja on saatu eri lähteistä, ja niitä on pyritty yhdistämään ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi.

Sotilaiden yleistä alhaisempaa eläkeikää on kautta aikain perusteltu sillä, että näin saadaan reserviin ammattitaitoista päällystöä, joka on sitten sodan tullen käytettävissä. Toinen syy alhaiseen eläkeikään on käsitys sotilasjohtajan tehtävän fyysisestä vaativuudesta, mikä vaatisi mahdollisimman nuoren miehen kunnon. Käsitystä on ruvettu sotilaiden ammattiliittojen taholta tuomaan korostetusti esiin viime aikoina, ehkä jopa hieman tarkoitushakuisesti.

Tämä logiikka päällystöreservin kasvattamisesta eläkejärjestelyin on tietysti oikea, mutta syntynyt aikana, jolloin sodan ajan asevoimamme olivat yli kolminkertaiset tuleviin verrattuna. Onko tämä evp-miesten kaarti tällä hetkellä todella täysipainoisesti käytössä, toisin sanoen todella sijoitettuna sodan ajan asevoimiin ja tarvitaanko sitä tulevaisuudessa? Kysymys kuuluu, löytyykö supistuvassa vahvuudessa jatkossakin tehtäviä. Mitkä ovat puolestaan tämän päällystöreservin kustannukset? Eroonhan näistä miehistä ei tietenkään päästä muulla tavoin kuin luonnollista tietä, eli kun he (everstejä ja kenraalikuntaa lukuun ottamatta) täyttävät 60 vuotta ja saavuttavat reserviin kuulumisen yläikärajan tai poistuvat viimeiseen iltahuutoon.

Sotilaseläkkeitä on rukattu viimeksi raskaalla kädellä vuonna 1995, mutta edelleen ne ovat muihin eläkkeisiin nähden anteliaita. Paineita sen muuttamiseen on ollut aika ajoin, varsinkin kun yleistä eläkeikää pitäisi eräiden sangen painavien argumenttien takia muutenkin nostaa.

Sotilaiden eläkkeitä säätelee valtion eläkelaki, ja se on yleisestä järjestelmästä kovasti poikkeava. Säännöt ovat sidoksissa siihen, koska asianomainen on astunut palvelukseen Puolustusvoimissa tai rajavartiolaitoksessa. Sotilaiden eläkesäännöt ja eroamisiät ovat kuitenkin sangen monimutkainen kokonaisuus, eikä sitä ole tarvetta tähän painaa, seikkaperäisesti asiat on selvitetty esimerkiksi Kevan nettisivuilla: www.keva.fi/fi/elakkeet/ammatin_perusteella puolustusvoimat_rajavartiolaitos/Sivut/Default.aspx

Muutama poiminta kuitenkin lienee tarpeen kokonaiskuvan hahmottamiseksi. Käytännössä tällä hetkellä useimmilta palveluksessa olevilta vaaditaan 30 palvelusvuotta täyteen eläkkeeseen, pienellä osalla sotilaista vaatimus on vuotta tai muutamaa lyhyempi. Olennaista on myös, että tällä hetkellä palvelusvuosia ryhdytään laskemaan vasta kun asianomainen on täyttänyt 23 vuotta. Uusina palvelukseen astuvilla sotilailla oikeus eläkkeeseen syntyy pääsääntöisesti 55 vuoden iässä.

Pakollinen eroamisikä puolestaan on esimerkiksi majurilla 55 vuotta, everstillä ja kenraalilla 60 vuotta. Monet pysyvät palveluksessa pakolliseen eroamisikään asti. Opistoupseereilla ja aliupseereilla eroamisikä on pääsääntöisesti myös tuo 55 vuotta joitakin poikkeustapauksia lukuun ottamatta. Mikä on 55-vuotiaana eläköityvän käytettävyys reservissä? Ainakin ajallisesti se jää kovin lyhyeksi.

Valtiokonttorin valtion eläkeläisistä laatiman tilaston mukaan vuoden 2011 lopussa sotilaseläkkeellä oli yhteensä 8 391 henkilöä, joista Puolustusvoimista eläköityneitä 7 262 ja rajavartiolaitoksesta 1 130. Eläkeläisten keski-ikä oli Puolustus-voimissa palvelleilla 66 vuotta 6 kuukautta ja rajalla 66 vuotta 8 kuukautta. Vuoden 2010 aikana eläkkeelle jäi 240 Puolustusvoimien sotilasta (keski-ikä 51 vuotta 8 kuukautta) ja 37 rajamiestä (keski-ikä 50 vuotta 10 kuukautta). Kyseinen tilasto on tuorein, joka löytyy, ja siihen voi tutustua netissä: www.valtiokonttori.fi/Public/default.aspx?nodeid=16656

Edellä mainitut lukumäärät eivät tietenkään kerro, paljonko tätä tarkastelemaamme päällystöreserviä on, koska luvut sisältävät kaikki eläkeläiset. Allekirjoittaneen yllätykseksi tämä onkin sitten vaikeammin selvitettävä luku. Pääesikunnan henkilöstöosastolta asiaa kysyttäessä vastaus oli, että ei tiedetä, mutta tieto saattaisi olla järjestelmistä jollakin tavalla poimittavissa. Ja jos mennään niin pitkälle, että haluttaisiin tietää, moniko tästä päällystöreservistä on oikeasti sijoitettu, niin sitäkään ei tiedetä, mutta asia saattaisi sotilaslääneistä löytyä. Tässä kohtaa toimittaja antoi periksi ja alkoi yrittää koostaa erilaisista toissijaisista lähteistä saatuja tietoja. Kadettiupseereita on erään arvion mukaan tässä alle 60-vuotiaiden päällystöreservissä noin 600-650, joista ennen aikojaan kapteenina, majurina tai sitäkin nuorempana eronneita olisi 100-150 ja normaalilla tavalla eläkkeelle siirtyneitä alle 60-vuotiaita majureita tai everstejä noin 500.

Kadettiupseerien osalta tilanne on sikäli ongelmallinen, että palveluksessa olevien sotilasarvojen painopiste on eläkeiän nostamisen kautta siirtynyt kohti korkeampia arvoja, juuri samoja, joita tämä eläkkeellä oleva päällystöreservi suurimmaksi osaksi on. Korkeammille upseereille voisi olettaa olevan entistä selvästi vähemmän tehtäviä kolmanneksen supistuvissa uusissa sodan ajan asevoimissa, heitä kun ei oikein komppanianpäälliköiksikään kannata enää sijoittaa. Ylimmät vakanssit taas vähenevät sodan ajan armeijan kutistuessa ja esikuntaportaiden madaltuessa. Eläkeiän jo toteutunut nosto ja tulevaisuudessa mahdollisesti vaaniva uusi nosto siis entisestään vääristää upseerien ikä- ja sotilasarvojakautumaa.

Oman mielenkiintoisen ryhmänsä muodostavat eläkkeellä olevat, 60 vuotta täytettyäänkin reserviin kuuluvat everstit/kommodorit ja kenraalit. Erään perustellun arvion mukaan tätä päällystöreservin kärkeä olisi noin 350 everstiä tai kommodoria ja noin 100 kenraalia. Tästä joukosta siis löytyisi kärjistäen useita kymmeniä armeijakunnan komentajia ja kolminumeroinen luku prikaatinkomentajia, vaan eipä heille sodan ajan joukkoja tietenkään ole.

Palveluksessa olevien opistoupseerien määrän supistuminen tullee vaikuttamaan niin, että heidän tilalleen sodan ajan komppanianpäällikön tasoisiin tehtäviin pitäisi saada taas nuorempia kadettiupseereita tai reservin upseereita.

Suurin osa tätä päällystöreserviä lienee opistoupseereita, joiden lukumäärästä ei kuitenkaan ole lehdellä tarkkaa tietoa. Arviomme on 1 000-1 500 miestä, mutta tarkka tieto puuttuu.

Aliupseerit ovat sangen uusi ja pieni osa tätä eläkkeellä olevaa päällystöreserviä, lehden saamien tietojen mukaan heitä on päällystöreservissä noin 500 miestä ja naista. Heidän määränsä tulee kasvamaan sitä mukaa, kun viime vuosien aliupseerikunnan kasvun mukanaan tuomat eläköityvät, mutta lukumäärän jyrkkä kasvu on vielä monen vuoden päässä.

Kun edellä olevat arviot lasketaan yhteen, niin päädytään noin 2 000-2 500 mieheen ja muutamaan naiseen. Vieläkö jaksat mukana? Alla on yritys päästä kohtuullisen tarkkaan arvioon myös toista tietä, ja sekin antaa samankaltaisen tuloksen.

Yllättäen sotilaiden eläkkeitä ei enää maksakaan Valtiokonttori vaan Keva eli Kuntien eläkevakuutus. Kyseinen organisaatio oli niin viitseliäs, että teki Suomen Sotilaan pyynnöstä tilaston, josta sotilaseläkkeellä olevien aiheuttamat kustannukset veronmaksajille selviävät. Tilaston osalta on syytä lukea tarkkaan ja harkiten sen laatijan selitys, sillä tämäkään asia ei ole kovin yksinkertainen. Kun taulukkoa tulkitaan ja lopputulosta vähän pelkistetään, niin selviää, että sotilaseläkkeet aiheuttavat lähes 330 miljoonan euron kulut kokonaisuudessaan. Alle 60-vuotiaille, siis periaatteessa ennen aikojaan eläkkeelle päästetyille ja sijoituskelpoisille sotilaille maksetaan eläkkeitä noin 100 miljoonaa euroa. Summa on tilastossa tällä tavalla rajattuna liian pieni, koska se ei sisällä edellä mainittuja noin 350:tä everstiä/kommodoria tai noin sataa kenraalia, jotka kuuluvat reserviin vielä tuonkin iän jälkeen. Heidän poimimisensa Kevan tiedoista olisi kuitenkin ollut mahdotonta, ja toisaalta he kaikki tuskin ovat enää sotilasjohtajina käyttökelpoisia vaikka teoriassa reserviin kuuluvatkin.

Olennaisin luku on tuo 100 miljoonaa euroa, joka suhteutettuna esimerkiksi vuosittain Puolustusvoimien maksamiin noin 800 miljoonan euron palkkoihin on aika paljon. Tämä on siis summa, joka maksetaan pääsääntöisesti 55-60-vuotiaista everstiluutnanteista ja eversteistä, samanikäisistä opistoupseeri- yliluutnanteista ja -kapteeneista sekä muutamasta sadasta aliupseeriksi muuttuneesta sotilasammattihenkilöistä. Allekirjoittaneen on vaikea uskoa, että kaikelle tälle päällystölle ihan oikeasti on vakanssi tulevaisuuden 230 000 miehen sodan ajan asevoimissa.

Edellä mainittu 330 miljoonaa sen paremmin kuin tuo 100 miljoonaakaan eivät löydy puolustusbudjetista, vaikka ainakin jälkimmäinen on ilmiselvä maanpuolustuksen aiheuttama kulu veronmaksajille. Miksi näin on, ei ole allekirjoittaneelle selvinnyt.

Aikaisemmin tässä jutussa pohdittiin eläkkeellä olevan päällystöreservin määrää ja päädyttiin 2 000-2 500 mieheen. Jos edellä olevista Valtiokonttorin ja Kevan tilastoista jotakin voi päätellä, niin vajaalla kolmanneksella kokonaiskuluista ja sotilaseläkeläisten kokonaismäärästä lähtien päädytään lähelle 2 500:aa miestä. Arvio on mekaaninen, eikä siinä ole otettu huomioon eläkkeiden eroja, mutta kelvannee suuruusluokaksi.

Kolmas tapa päästä suunnilleen samaan lukuun on kertoa vuonna 2010 eläkkeelle jääneiden 277 miehen määrä esimerkiksi heidän keski-ikänsä ja 60 vuoden erotuksella, jolloin yhdeksällä kertoen päästään myös lähelle tuota 2 500 miehen määrää. Tämä lukumäärien arvioiminen toissijaisten lähteiden perusteella ei siis kovin tarkkaa tietoa tarjoa, mutta kelvannee siihen asti, kunnes jostakin tarkka tieto löytyy.

Tämän jutun päällimmäisenä tarkoituksena oli tuoda esiin tämä suuria kustannuksia aiheuttava päällystöreservi, jota ei pidä enää piilotella ja jonka olemassaolo pitäisi kaiketi veronmaksajille uudessa tilanteessa jotenkin perustella. Ainakin olisi saatava vastaus siihen, onko näille tuhansille evp-miehille vielä todella käyttöä vai onko kyseessä aikanaan luodun järjestelmän jatkumo, josta ei mitenkään päästä eroon, vaikka se saattaa uudessa tilanteessa olla käytännössä tarpeeton.

Share This