Kansallinen turvallisuus vaatii selvittämään oikeuskanslerinimityksen

Suuren mediakohun silmään joutuneen Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtaja Tytti Yli-Viikarin yhteydet oikeuskansleri Tuomas Pöystiin ovat puhuttaneet. Oikeuskansleri ja VTV ovat molemmat instituutioita, joiden toimivuus on yhteiskunnallisen luottamuksen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Valvojien riippumattomuuteen pitää voida luottaa.

Oikeuskansleri Tuomas Pöysti.

Asia on turvallisuuskysymys myös siksi, että oikeuskanslerinimitys tapahtui tilanteessa, joka näyttää olleen suuren, kansainväliseen asekauppaan ja Suomen maahanmuuttopolitiikkaan liittyvän vyyhden alkupiste. Juha Sipilän hallituksen oikeusministeri Jari Lindström oli tuolloin “puoluetoimistosta tulleen paineen” alla suostunut allekirjoittamaan paperin, jonka perusteella 1990-luvun laman aikaisia oikeusprosesseja voitaisiin uudelleenarvioida kansainvälisessä välimiesmenettelyssä.

Toteutuessaan prosessi olisi saattanut aiheuttaa valtavan vastaavien juttujen suman, jolla olisi ollut suuri epävakauttava vaikutus Suomen valtiolle. Näin riippumatta siitä, ovatko 1990-luvun alussa annetut tuomiot olleet oikeita vai eivät. Saiko hankkeen arkkitehti, liikemies Peter Fryckman vipuvarren Suomen valtioon?

Lähes välittömästi allekirjoituksen jälkeen Lindström jätti paikkansa. Oikeusministeriksi nostettiin tehtävästään yleisesti hyvin suoriutunut juristi Antti Häkkänen ja oikeuskansleriehdokas vaihtui professori Veli-Pekka Viljasesta Pöystiin, kaiketi tasavallan presidentti Sauli Niinistön toiveesta.

Miksi Pöystin nimitys haluttiin ajaa niin voimakkaasti läpi? Vastausta voi ainakin yrittää hakea sittemmin ilmi tulleista seikoista.

Välimiesprosessin pääarkkitehti, Venäjän ja Kiinan välisissä liiketoimissa kunnostautunut Fryckman järjesteli myöhemmin yhdessä Harry “Hjallis” Harkimon kanssa asekauppasopimusta irakilaiskenraali Saad al-Obaidin avustuksella. Maan sovitteluprosessin puitteissa al-Obaidilla oli pitkään ollut Suomi-yhteys, josta kertoi julkisuudessa Ilta-Sanomien seurapiiritoimittaja Rita Tainola.

Fryckmanin ja Harkimon tarkoituksena oli asekauppojen vastineena luoda palautusmenettely Suomeen saapuneiden turvapaikanhakijoiden saattamiseksi takaisin lähtömaahansa. Ei ole toistaiseksi tiedossa, kuinka suuri osa julkishallinnosta ja poliittisesta johdosta on ollut tässä erikoisessa hankkeessa mukana. Asian tultua julkisuuteen kriisin hyvää hoitoa kiitteli blogissaan sittemmin kansanedustajaksi noussut irakilaistaustainen, kotimaansa suurlähetystössä ja CMI:ssä työskennellyt Hussein Abu Gülel al-Taee.

Myöhemmin Fryckman hoiteli asioita toiseen suuntaan edistäessään al-Holiin sijoitettujen “ISIS-äitien paluuta” yksityisesti, pitäen kuitenkin yhteyttä relevantteihin ministeriöihin. Ulkoministeri Pekka Haavisto korosti toimiaan koskeneessa tutkinnassa Fryckmanin epävirallisen reitin olemassaolon merkittävästi motivoineen asian edistämistä virallisestikin.

Toimittaja Jarno Liski on tehnyt merkittäviä journalistisia paljastuksia, joista monesta vaikuttaisi löytyvän eräs yhteinen nimittäjä: läheinen yhteys Kiinan ja Venäjän kanssa toimiviin liikemiehiin. Tämä pätee niin nyttemmin Sputnik-rokotteen kauppamieheksi ryhtyneen Onni Sarmasteen maskikohuun kuin Nuorisosäätiö- ja Katiska-vyyhteihin.

Harry “Hjallis” Harkimo.

Joulukuussa julkisuuteen kerrottiin Kiinan suorittamasta kyberhyökkäyksestä eduskuntaan, joskin tekijä identifioitiin vasta myöhemmin. Hiljattain paljastui myös, että lokakuussa 2017 murhatun maltalaisen tutkivan journalisti Daphne Caruana Galizian selvitysten jäljet johtavat Kiinaan. Venäläistoimijoiden korruptoivan vaikutuksen ja turvallisuusriskien lisäksi uudeksi muuttujaksi on Euroopassa tullut niiden läheinen yhteistyö, ajoittain jopa vasallisuhde kiinalaisiin. Erityisesti maa hankkii haltuunsa venäläistä (ja muuta) sotilas- ja turvallisuusteknologiaa.

Kaiken edeltävän perusteella on kysyttävä, mitä Valtiontalouden tarkastusviraston ja ehkä jopa oikeuskanslerin toiminnan heikentäminen on tarkoittanut Suomen kansallisen turvallisuuden ja liittolaissuhteiden näkökulmasta. Siksi niin Yli-Viikarin kuin Pöystin nimityksen taustat ja mahdollisesti puolitiehen jätetyt virastojen toimintaa koskevat selvitykset tulee perata läpikotaisin.

Share This