Kansanvallan ansat

Iivi Masso

Iivi Masso

AINOA AMERIKKALAINEN nettilehti, jota luen säännöllisesti, on New York Times. Niinpä kuuluin niihin, jotka yllätyivät 9 marraskuuta aamulla. Edellisenä iltana New York Times ennusti Hillary Clintonin voittoa presidentinvaaleissa 84 %:n todennäköisyydellä.

PARI VIIKKOA myöhemmin saman lehden pääuutisten otsikoissa luki: ”Insult to justice”, ”Alarming pick”, ”Looming Apocalypse” ja ”Oh No!”. Siis ”loukkaus oikeutta vastaan”, ”hälyttävä valinta”, ”kangastava maailmanloppu”, viimeistä ei tarvinne kääntää. En ollut avannut viihdesivua, jossa arvosteltiin viikon kauhuelokuvia. Lehti kuvaili tulevan presidentin henkilöstövalintoja.

SIVUSTAKATSOJAN on yhä vaikeampi ymmärtää, mitä oikeasti tapahtuu. Onko paniikki aiheellista, onko kymmenien miljoonien amerikkalaisten valinta mennyt niin pieleen, että politiikasta tuleekin seuraavien vuosien aikana kauhunäytelmä? Vai liioitteleeko lehti, joka ei vaalikampanjan aikana peitellyt sympatioitaan, kun osavaltiot valitsivatkin sen poliittisen vastustajan

LIBERAALINA eurooppalaisena en itsekään ollut iloisesti yllättynyt vaalituloksesta. Kuitenkin reaktiot vaalien tuloksiin ovat olleet yhtä mielenkiintoisia kuin tulokset itse. Kuinka väärässä voi demokraattinen valinta olla? Kenellä on oikeus päättää, kuka on äänestänyt väärin?

KUTEN BREXITIN jälkeen, niin myös Trumpin valinnan jälkeiset ensireaktiot olivat hyökkääviä tietämätöntä äänestäjää kohtaan. Trumpin äänestäjät olivat valkoista roskaväkeä, köyhiä, työttömiä, machomiehiä, rasisteja – typeryyksiä, jotka eivät tiedä omaa parastaan, elleivät sitten olleet suorastaan pahoja.

KUTEN BREXITIN jälkeen, nytkin tuntui melkein kuin pettyneiden kriitikoiden mielestä tällaisen roskaväen ei olisi pitänyt antaa äänestää ollenkaan.

EPÄILY, onko joku osa kansasta riittävän kypsä äänestämään, ei ole sinänsä uusi. Ei kansanvalta tarkoittanut heti kaikkien kansalaisten äänioikeutta. Kun äänioikeus myönnettiin varattomille miehille, naisille, maahanmuuttajille tai värillisille, löytyi aina vastustajia, jotka pelkäsivät tietämättömien uusien äänestäjäryhmien tuhoisaa vaikutusta yhteiskunnalliseen päätöksentekoon.

NYT KAUHISTELIJAT ovat poliittisesti vasemmalla, siis heitä, jotka ovat omien sanojensa mukaan syrjittyjen ja heikompien puolella. Aikoinaan tietämättömistä äänestäjistä valittivat samat vanhat valkoiset äijät, jotka nyt ovat ”typerien äänestäjien” turvin tarttuneet takaisin vallan kahvaan. Pitäisikö joiltakin taas ryöstää äänioikeus?

EMME VIELÄ TIEDÄ, mitä Trumpin valinta tuo tullessaan. Maantieteestä johtuen, täältä katsottuna suurin huolenaihe on hänen suhteensa Venäjän nykyjohtoon. Kun Trump oli Kremlin suosikkiehdokas, Venäjän naapureiden on syytä olla varuillaan. Jotkut jo pelkäävät Euroopan uutta jakoa etupiireihin. Venäjän toivelistalla se on ollut jo jonkin ajan. Lähteekö länsi nyt peliin mukaan? Jäämmekö taas kerran yksin?

SILTI PAIKALLISTEN reaktioiden hysteerisyydessä on jotain rauhoittavaakin. Maailmanlopun ennusteiden on pakko olla liioiteltuja. Trump lupasi äänestäjilleen ravistaa järjestelmää. Miten hän voisikaan palkata ensityökseen saman järjestelmän luottohenkilöitä?

KANSANVALTA pystyy toki tuhoamaan itsensä, mutta Yhdysvallat vahvoine instituutioineen on epätodennäköisin paikka, jossa se tapahtuisi. Yhdysvaltain perustuslain erityisen vahva asema varmistaa, että monet esitetyistä peloista ovat väistämättä turhia. Ei siellä voi naisilta tai vähemmistöiltä viedä kansalaisoikeuksia noin vain. Ei Yhdysvalloista ole tulossa natsivaltiota.

ERÄS ONGELMA tässä keskustelussa on politiikan hyviksien into leimata niin monet mielipiteet rasismiksi, fasismiksi ja ksenofobiaksi, että vaikutus on kuin Poika ja susi -tarinassa, jossa paimenpoika huusi ”Susi tulee!” niin monta kertaa, ettei kukaan kuunnellut, kun se lopulta tulikin. Olemme kuulleet rasismisyytöksiä niin paljon, ettemme enää tiedä, mitä niillä tarkoitetaan.

ITSELLÄNI ei riitä ylimielisyyttä julistaa kaikkia Trumpin äänestäjiä typeriksi, rasistisiksi junteiksi, vaikka olisin mieluummin nähnyt Clintonin voittavan. Trumpin äänestäjien joukossa oli koulutettua väkeä, latinoita, liberaaleja muslimeita. Leimaaminen ja moralisointi on keino väistää vakavaa tutkiskelua, mistä nykyinen ”kapina järjestelmää vastaan” oikeasti kertoo.

KAPINAN yksi syy voi olla se, että monet aiheet, kuten maahanmuutto- ja integraatiopolitiikka, vapaakauppa ja rajojen valvonta, on pyyhkäisty pois avoimen keskustelun areenalta. Niihin on liian kauan ollut eliitin mukaan vain yksi oikea vastaus. En usko, että kansa länsimaissa kapinoi kansanvaltaa vastaan. Se vain haluaa kielletyt aiheet takaisin keskustelun piiriin. Niin kauan kuin eliitti ei suostu avaamaan näitä aiheita keskustelulle, se luo yhä uusia mahdollisuuksia populisteille, joita ei poliittinen korrektius kahlitse.

SEURAAVAKSI pelätäänkin jo Marine Le Penin vaalivoittoa Ranskassa. Epäilen, että väärin äänestävien kansalaisten leimaaminen tietämättömiksi hölmöiksi tekee vain vaalityötä populistien puolesta. Sen sijaan eliitin tulisi alkaa kuunnella ” hölmöä kansaa” ja keskustella sen kanssa, ihan oikeasti.


Iivi Masso on valtiotieteiden tohtori ja politiikan tutkija. Masso oli kansainvälisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen Diplomaatia-aikakauslehden päätoimittaja 2010–2012. Masso toimi Viron presidentin Toomas Hendrik Ilveksen neuvonantajana vuosina 2013–2015. Masso on toiminut myös Eestin Päevalehden, Postimees-lehden ja Uuden Suomen kolumnistina ja YLE:n radiotoimittajana.

Pääkuva: Donald J. Trump, The White House

Juttu on alunperin julkaistu Suomen Sotilas -lehden numerossa 6/2016

Avainsanat: , , , , ,

Share This