Keihäs 20 -harjoituksessa valmiusyksikkö hidasti hyökkääjää

Maavoimien vuoden 2020 saapumiserien päättöharjoitukset eli ns. loppusodat käynnistyivät kuluvan viikon alussa neljällä alueella. Kukin harjoitus oli kooltaan mittava, suurimpana Karjalan prikaatin johtama KEIHÄS 20 Mikkelin ja Kouvolan välillä. Puolustusvoimien tehtävät on tietysti hoidettava kaikissa oloissa; siksi harjoitukset pidettiin suunnitellusti, mutta jonkin verran erilaisina. Mediakin pääsi niitä seuraamaan, tosin samasta syystä vähän pienimuotoisemmissa puitteissa.

Jutun pääkuva: Leopard 2A4 jyrävaunu valmiina raivaamaan sirotemiinotteita.

KEIHÄS 20 harjoitusta esittelivät harjoituksen johtaja Karjalan prikaatin komentaja prikaatikenraali Jukka Jokinen sekä harjoituksen johtajan apulainen majuri Timo Martikainen. Tarkka vahvuus vierailupäivänä oli 4412 sotilasta; 590 henkilökuntaa, 1031 reserviläistä ja loput 2792 varusmiehiä. Henkilökunnasta osa toimi johtajana omassa sodanajan tehtävässä ja osa erotuomarina sekä järjestelypuolella. Korona-toimenpiteet näkyivät mm. siinä, että joukot toimivat totuttua pienempinä ryhminä ja ne oli osastoitu alusta alkaen eikä kontakteja muihin joukkoihin sallittu. Tästä on aiheutunut paljon miettimistä ja lisätyötä, kerrottiin.

Eversti Vesa Helminen antaa toimintakäskyä

Harjoituksen iso kuva oli toiminta nopeasti kehittyvässä tilanteessa. Tämä tarkoittaa selväkielellä, että maahamme on hyökätty. Ensimmäiseksi siihen kykenevät vastaamaan valmiusjoukkomme. Niiden vahvuus riittää hyökkääjän hidastamiseen sekä tappioiden tuottamiseen. Näin hankitaan aikaa perustaa muita joukkoja. Ne olivat tällä kertaa ns. alueellisia joukkoja, joista oli kertaamaan kutsuttu jalkaväkiprikaatin esikunta sekä sen alaisia joukkoja. Perustamisen jälkeen reserviläiset kuljetettiin toiminta-alueelleen, jossa he käynnistivät koulutuksen ja valmistautuivat varsin pian ottamaan rintamavastuun valmiusyksiköltä. Koulutusaika on lyhyt, mutta nykyiset kriisit kehittyvät nopeasti ja pyrimme harjoittelemaan tilannetta, jossa puolustajan toimenpiteille ei jää paljoa aikaa. Erotuomarit ja kouluttajat sitten arvioivat harjoituksen päätyttyä, kuinka tässä onnistuttiin eli miten puolustuspalettimme toimii.

Keltaisen osapuolen joukot muodosti pääosin Porin prikaati. Ne keskitettiin Mikkeliin, josta hyökkäys eteni etelään Kouvolaa kohti. Taistelut oli suunniteltu tapahtuviksi Pahkajärven harjoitusalueella, jolloin johtajat voivat myös mekanisoiduilla joukoilla suorittaa vapaammin sotaliikkeitä tarvitsematta pelätä maastolle ja puustolle aiheutuvia vaurioita samoin kun yksityismailla.

Prikaatin esikunnan reserviläisiä

Tutustumispäivänä seurasimme sinisen osapuolen joukkoja. Ensimmäiseksi sattui vastaan toimintaan valmistautuva jalkaväkiprikaatin esikunta, jonka alueella vieraat otti vastaan prikaatin komentaja eversti Vesa Helminen. Hänellä oli mukanaan esikuntaan sijoitettuja reservin upseereita, kapteeni L, yliluutnantti V sekä vänrikit J ja M (ns. ”op-sec” nielaisi nimistä loput). Ovi esikuntaan pysyi tietysti toimittajilta suljettuna, mutta reserviläiset kertoivat perustamisen sujuneen mallikkaasti ja parhaillaan valmistauduttiin seuraavana päivänä odottaviin taisteluihin. Kaikki olivat koitoksen puolivälissä hyvillä mielin ja ruokakin riitti mainiosti; olihan taistelumuonan ravintosisällöt mitoitettu esikunnan istumatyötä suuremmille kalorimäärille.

Siltavaunu odottaa tehtävää puuston suojassa

Matkalla etulinjaa kohti metsän sisälle oli sijoitettu Leopard A4 silta- sekä jyrävaunu. Niiden tehtävästä ei kerrottu, mutta hyvä arvaus olisi varautuminen sirotemiinoitteisiin sekä siltojen tuhoutumisiin, joilla vastustaja mahdollisesti yrittää estää joukkojemme keskittämisen taisteluun. Valmiusyksikön panssarijääkäriryhmät olivat juuri kohdanneet peliliikkeen tehneen keltaisen osapuolen sivustalle lähettämän ohjusjoukkueen. Vilkkaasti liikkuva CV-90 rynnäkkövaunu oli kuitenkin ohjusryhmälle liian nopea ja sen ampuma ohjus meni ohi. Samalla nämä pienet osastot paljastuivat ja rynnäkkökiväärien laukaukset kertoivat kohtaamisista. Ne vaimenevat pian, josta on pääteltävissä keltaisten osastojen vetäytyneen kosketuksen jälkeen.

Tapaamme myös varusmiespalvelustaan suorittavan alikersantti Veijalaisen, joka ryhmänsä kanssa varmistaa hyökkäyksen oletetussa painopisteessä. Ennen vihollisen ilmaantumista on aikaa juttutuokioon: kasvomaskilla varustautunut taistelija kertoi, että edellisenä päivänä alkanut harjoitus oli sujunut hyvin surkeasta säästä huolimatta. Hänelle päätös pidemmästä palvelusta valmiusyksikössä kypsyi vasta palveluksen aikana. Kaikki odotukset ovat täyttyneet ja oikeastaan ylittyneetkin. Koulutus oli monipuolista sekä mielekästä. Siihen on hyvin helppo uskoa, sillä nuori mies aikoo hakea sopimussotilaaksi reserviin siirtymisen jälkeen. Kaikille halukkaille palvelus Puolustusvoimissa ei ole mahdollista, sillä hakijoita näihin tehtäviin on runsaasti, Suomen Sotilaalle kerrotaan.

Valmiusyksikön alikersantti Veijalainen

Share This