Miina on kulkuneuvon tai elävän olennon liikkeestä, kosketuksesta tai läheisyydestä itsekseen laukeava räjähdyspanos. Miinat voidaan jakaa käyttötarkoituksen mukaan ainakin meri-, ajoneuvo/panssari- ja jalkaväkimiinoihin. Nyt tapetilla oleva Ottawan sopimus kieltää siihen liittyneiltä mailta jalkaväkimiinojen käytön, valmistuksen, varastoinnin ja myynnin. Virheellisesti siis puhutaan maamiinat kieltävästä sopimuksesta vaikka se siis ei koske ajoneuvo- ja panssarimiinoja.
Matti Vanhasen (Kesk) ensimmäinen hallitus päätti vuonna 2004, että Suomi valmistelee liittymistä sopimukseen. Hallituspuolueina olivat tuolloin Keskusta, Sosialidemokraatit ja Ruotsalainen kansanpuolue. Ulkoministerinä oli Erkki Tuomioja (SDP) ja puolustusministerinä Seppo Kääriäinen (Kesk). Vanhasen II hallitus päätti jatkaa samalla tiellä vuonna 2009. Hallituksessa oli tuolloin Keskusta, Kokoomus, Vihreät ja RKP. Ulkoministerinä toimi lyhyen aikaa Ilkka Kanerva (Kok), sen jälkeen Alexander Stubb (Kok). Puolustusministerinä oli Jyri Häkämies (Kok).
Molempien hallitusten aikaan Suomen ulkopolitiikkaa johti tasavallan presidentti Tarja Halonen. Miinakieltosopimukseen liittyminen on nähtävä erityisesti presidentti Haloselle tärkeänä projektina ja liittymisen valmistelut aloitettiin Halosen pitkäaikaisen toverin Erkki Tuomiojan toimiessa ulkoministerinä.
Suomen eduskunta päätti äänestyksessään 25.11.2011 liittyä sopimukseen vuonna 2012. Hallituksena toimi tuolloin jo nykyinen Jyrki Kataisen (Kok) kuuden puolueen sateenkaarihallitus (Kok, SDP, RKP, Vihr, KD ja Vas). Eduskunnassa esitystä vastustivat kaikki perussuomalaiset ja 11 keskustalaista kansanedustajaa. Keskustalaiset esitystä vastustaneet olivat lähinnä ’takarivin tuntemattomia edustajia’. Huomattavaa on, että Keskustapuolueen puoluejohto ja eduskuntaryhmän johto sekä ex-puolustusministeri Kääriäinen kannattivat sopimusta. Keskustan paikalla olleista miehistä puolet kannatti ja puolet vastusti mutta naisista kahdeksan kymmenestä kannatti. Kokoomuslaisia oli poissa tavanomaista enemmän eli 12 henkilöä, lähinnä miehiä, esim. entinen puolustusministeri Jyri Häkämies (Kok). Myös Kataisen hallituksen ensimmäinen puolustusministeri Stefan Wallin (RKP) oli poissa äänestyksestä.
Sopimus astui voimaan 1.7.2012 ja sen perusteella Suomi sitoutui tuhoamaan varastoissa olleet n. miljoona jalkaväkimiinaa vuoden 2015 loppuun mennessä. Tällä hetkellä noin puolet on tuhottu. Puolustusvoimille ohjattiin 200 miljoonaa euroa ’korvaaviin’ järjestelmiin kuten tiedustelulennokkeihin, pimeänäkölaitteisiin, aluevalvontalaitteisiin jne. Mutta jalkaväkimiinoja ja niiden aiheuttamaa pelotevaikutusta, ns. miinakauhua, ne eivät voi koskaan korvata. Huomattakoon, että esim. Venäjä ja USA eivät ole mukana sopimuksessa. On myös syytä muistaa, että nykyinen Jyrki Kataisen hallitus ensi töikseen leikkasi samaisen 200 miljoonaa euroa pois puolustusbudjetista.
Ottawan sopimus lobattiin läpi kampanjalla, jossa esitettiin mm. sydäntä särkeviä kuvia afrikkalaislasten miinavammoista ja vetoamalla Suomen kansainväliseen maineeseen. Kuitenkaan Suomi ei ole koskaan myynyt tai toimittanut miinojaan ulkomaille vaan päinvastoin on vuodesta 1999 lähtien osallistunut miinanraivaukseen eri puolilla maapalloa n. 5 miljoonalla eurolla vuosittain.
Suomalainen jalkaväkimiina on tarkoitettu ainoastaan tänne väkivalloin tunkeutuvaa vihollista vastaan. Jalkaväkimiinoilla on myös suojattu panssarimiinoja, ettei niitä voisi raivata liian helposti pois. Yhtäkään miinaa ei ole ollut maassa eikä niitä kriisin uhatessakaan ’kylvettäisi’ maahan vaan sijoitettaisiin tarkasti valittuihin maastonkohtiin liittyen puolustusryhmitykseen ja muuhun tulenkäyttöön. Miinoitteista tehdään myös tarkat kartat jotta ne voidaan raivata pois.
Päätös liittyä sopimukseen oli maanpuolustuksen kannalta surkea. Sopimuksesta voi kuitenkin irtaantua yksipuolisesti ilmoitusmenettelyllä. Kuuden kuukauden kuluttua ilmoituksesta päätös astuu voimaan. Kesken kriisin tai sodan ei ilmoitusta voi tehdä. Perussuomalaiset onkin esittänyt päätöksen kumoamista.
Nyt kansainvälisen tilanteen kiristyttyä miinapäätöstä on varsinkin kokoomuksen piiristä julkisuudessa jälleen arvosteltu. Myös puolustusministeri Carl Haglund (RKP) otti asian esille. Onko tämä vain halpahintaista poliittisten irtopisteiden keräilyä, vai onko se merkki siitä, että järjetön päätös voitaisiin ottaa uuteen harkintaan? Äänestäjien on kuitenkin syytä pitää mielessä, mitkä puolueet ja ketkä kansanedustajat ovat alunperin tästä luopumispäätöksestä vastuussa.
Miina on köyhän ja ison harvaanasutun maan kustannustehokas puolustusväline. Ottawan sopimukseen liittymisestä vastuussa olevat poliitikot heikensivät maamme puolustusta.
Teksti: Jukka Rusila
