Kiinalainen juttu

Tapahtuipa kerran, kauan sitten, että lähetyssaarnaaja oli saanut komennuksen Kiinaan. Hän tarttui toimeen täynnä intoa, matkasi kohdemaahansa suurella vaivalla ja ryhtyi töihin. Oleskeltuaan vasta viikon verran kohdemaassaan hän lähetti kotiin paksun ja pitkän kirjeen, jossa hän kertoi maan erilaisuudesta ja ihmeellisyydestä vuolaasti. Hän päätti kirjeensä sanoihin: ”En tiedä tästä ihmeellisestä maasta oikeastaan mitään.”

Kirjeiden virta jatkui. Oleskeltuaan maassa – länsimaalaisten Kantoniksi kutsumassa kaupungissa– vuoden verran hän kertoi jo tuntevansa hyvin tämän ihmeellisen maan ja sen kulttuurin. Sitten kirjeiden vuo kapeni ja kuivui. Kului vuosia ja mies lähetti kotiseurakuntaansa kirjeen, jossa hän totesi hengen miehen nöyryydellä lyhyesti: ”En tiedä tästä ihmeellisestä maasta oikeastaan mitään.”

Satakunta vuotta myöhemmin muuan suomalainen ”expatti” tekstasi minulle viestin työpaikaltaan nykyään Guangzhouna tunnetusta kaupungista. Hän tiivisti Kiinan lyhyesti: ”Jos tässä maassa yrittää saada itselleen työpaikalla uuden työtuolin, vie byrokratia ja päätöksenteko niin kauan, että olet eläkkeellä ennen kuin saat uuden tuolin, mutta jos johto päättää siirtää koko tuotannon toiselle puolelle Kiinaa, tapahtuu se tarvittaessa viikossa.”

Kaksi ajankuvaa samasta maasta eri vuosisadoilta. Molemmat tietysti tahallisen liioittelevia ja karrikoivia, mutta sitäkin allegorisempia.

Miten ne liittyvät Suomeen ja sen sotilaisiin, meidän turvallisuutemme?

Siten, että Kiina kasvaa ja vahvistuu ja on joka päivä lähempänä meitä informaation, tavaran, pääomien ja ihmisten siirtoajalla mitattuna.

Siksi meillä ei ole enää varaa olla tietämättä tuosta ihmeellisestä maasta mitään. Ostamme yhä useammin päivittäin tavaraa ja palveluita verkosta – usein Kiinasta. Katukuvassa ja liike-elämän kontakteissa tai vaikka lähiravintolassa törmäämme yhä useammin tuon maailman väkirikkaimman maan kansalaisiin. Maan, jonka historiassa aika, jona muut tämän päivän suurvallat ovat nousseet ja syntyneet, on vain lyhyt episodi.

Ei Kiina meitä uhkaa. Päinvastoin. Mutta se on nouseva suurvalta, joka on tunnettava ja jota on ymmärrettävä ja opittava lukemaan. Se on maa, joka päättää kansainvälisessä pelissä, mikä on muun muassa suuren itäisen naapurimme Venäjän kohtalo ja rooli. Viimeistään sitä kautta Kiina päättää joka päivä osaltaan enemmän Suomenkin turvallisuudesta.

Kun ensimmäinen kiinalainen juna saapui Eurooppaan, ei se ollut kovin suuri uutinen. Mutta se saatetaan mainita historian kirjoissa sadan vuoden päästä. Putinia ja Trumpia ei silloin välttämättä enää muisteta kuin historian oikkuina, ohimenneinä häiriöinä ajan pyörän vääjäämättömässä kulussa.

Siinä kulussa pienillä toimijoilla, kuten Suomella, on aina suuria mahdollisuuksia. On vain pidettävä sormi suurten valtimolla ja nähtävä läpi arjen kohinan suuret muutokset. Pieni toimija voi menestyä vain olemalla ketterä, mutta sen pitää osata pelata oikeaa korttia ja ottaa riittävästi ennakkoa. Ja sitten tarvitaan vähän säkääkin.

Suomella on kansainvälisellä pelikentällä kaikki kortit. Aika näyttää, kuinka me osasimme pelata ne niille, jotka elävät ja saavat sen nähdä. Se on sellainen kiinalainen juttu..

jaakko.puupera(at)suomensotilas.fi

Avainsanat: , ,

Share This