Kim Jong-un, rauhanneuvottelut ja ydinaseet

Pauli Järvenpää

Tätä kirjoitettaessa eletään Koreoiden suhteissa poikkeuksellisen toiveikasta aikaa: Pohjois-Korean yksinvaltaisen johtajan Kim Jong-unin on määrä tällä viikolla tavata demokraattisen Etelä-Korean presidentti Moon Jae-in, ja tämän tapaamisen toivotaan osaltaan tasoittavan tietä Kim Jong-unin ja Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin huippukokoukselle touko-kesäkuun vaihteessa.

Paljon on siis pelissä. Koreoiden päämiesten tapaamisen yhtenä päämääränä on aloittaa varovainen keskustelu rauhasta Koreoiden välillä, sillä ovathan maat edelleen muodollisesti sotatilassa yli 60 vuotta sodan päättymisen jälkeen. Toinen, kaikille Aasian valtioille erityisen tärkeä tavoite on aloittaa neuvottelut Pohjois-Korean ydinaseiden rajoittamisesta.

Vaikka rauhan solmiminen on etäinen haave ja todennäköisesti vielä vuosiksi myös sellaiseksi jää, on ilmapiirin muutos Koreoiden välillä merkittävä. Sen on voinut aistia aina Pyeongchangin talviolympialaisista lähtien. Toiveita herättävänä kuvana maiden välisistä uusista poliittisista mahdollisuuksista oli tuolloin Pohjois-Korean ykkösnaisen Kim Yo-jongin vierailu olympialaisten avajaisissa.

Voi vain spekuloida, kuinka paljon Pohjois-Korean politiikan muutos on saanut alkunsa Kim Jong-unin rauhantahtoisuudesta ja kuinka paljon politiikan muutokseen Pyongyangissa taas ovat vaikuttaneet Pohjois-Korean viennille ja tuonnille asetetut raskaat kansainväliset pakotteet. Ainakin se on nähtävissä, että Kiinan asetuttua totuttua vahvemmin pakotteiden tukijaksi, ovat ne alkaneet purra ennen näkemättömällä tavalla.

Viime syyskuusta lähtien YK:n asettamat pakotteet ovat lähes tulkoon kokonaan tyrehdyttäneet Pohjois-Korean ulkomaankaupan sellaisissa keskeisissä vientiartikkeleissa kuten kivihiili, rautamalmi, kalatuotteet ja tekstiilit. YK:n tilastojen mukaan nämä tuotteet kattavat jopa 90 prosenttia Pohjois-Korean viennistä. Tärkeä ulkomaanvaluutan ansaitsemiskeino, pohjoiskorealaiset työläiset lähinnä Kiinassa, on myös nyt kuivumassa kokoon pakotteiden alkaessa purra toden teolla.

Korea-tutkijat ympäri maailmaa näyttävät kyllä kautta linjan olevan yhtä mieltä siitä, että pelkästään pakotteilla ei Pohjois-Koreaa nujerreta, ja kansa johtajansa synnyttämässä hurmiossa ”syö vaikka ruohoa”, jos vaihtoehtona on antautuminen ”kansainvälisille vihollisille”. Viime vuosien mittaan lähinnä pääkaupunki Pyongyangiin on muodostunut vielä heiveröinen mutta kuitenkin poliittiselta merkitykseltään kasvava keskiluokka, jonka mielenliikkeitä ilmeisesti maan johdossa seurataan paljon tarkemmin kuin aiemmin.

Huomion keskipisteessä ovat tulevissa mahdollisissa neuvotteluissa kuitenkin Pohjois-Korean ydinaseet. Maa on viime vuosikymmenien mittaan kansainvälisiä pakotteita ja mielipiteitä uhmaten luonut itselleen todellisen ydinasekyvyn, joka käsittää laajan koejärjestelmän, muutamia valmiita ydinkärkiä ja joitakin strategiseksi luokiteltavia ohjuksia, joista eräät ilmeisesti kykenevät kantamaan ydinräjähteet aina Yhdysvaltoihin saakka.

Pohjois-Korea on nyt johtajansa suulla kertonut lopettavansa ydinkokeet, ajavansa alas ydinkoealueensa ja keskeyttävänsä muunkin ydinaseisiin ja niiden kantojärjestelmiin kohdistuvan testaamisen, mutta mitään varmaa tietoa maan ehdoista tai motiiveista ei toistaiseksi ole. Naapurimaista esimerkiksi Japani vaatii Pohjois-Korealta ydinaseista kokonaan luopumista, mitä on pidettävä jonkinlaisena poliittisena kaukotavoitteena.

Ydinaseista ovat kokonaan maailmanhistoriassa luopuneet 1970-luvulla Etelä-Afrikka ja kylmän sodan päättyessä Ukraina. Ukrainan tapaus on erityisen mielenkiintoinen. Se liittyi ydinsulkusopimukseen itsenäisenä ydinaseettomana valtiona vuonna 1994, mikä tarkoitti Neuvostoliiton sen alueelle sijoittamista noin 1900 strategisesta ja 2500 taktisesta ydinräjähteestä luopumista.

Ukrainaa tuettiin ns. Budapestin muistiolla, jossa Venäjä, Yhdysvallat ja Iso-Britannia lupasivat kunnioittaa maan itsenäisyyttä ja alueellista koskemattomuutta sekä tukea Ukrainaa mikäli sitä sotilaallisesti uhataan. Toisin kuitenkin kävi, ja monet, muiden muassa Ukrainan presidentti Petro Porošenko, ovat pohtineet, olisivatko Krimin ja Itä-Ukrainan tapahtumat olleet mahdollisia, jos Ukrainalla olisi ollut hallussaan ydinase.

Ukrainan kohtalo ei ole varmaankaan jäänyt Kim Jong-unilta huomaamatta, eikä se ainakaan näyttäisi helpottavan Pohjois-Korean ydinaseesta mahdollisesti tulevaisuudessa käytäviä neuvotteluja.


Pauli Järvenpää, vanhempi tutkija, International Centre for Defence and Security (ICDS), Tallinna

Kuvituskuva: Pohjois-Korean johtaja Kim Jong-un tapaa Etelä-Korean erikoislähettilään Chung Eui-youngin (vas) Pjongjangisa maaliskuussa 2018. Äärimmäisenä oikealla Kimin sisar Kim Yo-jong. Kuva: Blue House (Republic of Korea) wikimedia commons.

Avainsanat: , , ,

Share This