Kohteena Viipurin linnoitteet

Viipuri, vanha ven…, tjaa oikeastaan vanha ruotsalainen, venäläinen, suomalainen ja neuvostoliittolainen kaupunki sisältää kaikkien näiden sitä hallinneiden valtioiden rakentamien linnoitteiden kerrostumia. Viipurin linnan ja Patterinmäen kaikki tietävät, mutta on Viipurissa muitakin linnoitteita. Talvisodassa sinne tehtiin asemia suomalaisten toimesta ja jatkosodassa tehtiin samoin. Talvisodan T-linja ja jatkosodan VKT-linja kulkivat kaupungin eteläreunalla ja niissä taisteltiin.

Hyvin ahkera linnoittaja oli tsaarin Venäjä, joka pelkäsi ensimmäisessä maailmansodassa Saksan hyökkäystä ja linnoitti Viipuria koko sodan ajan aina maaliskuun vallankumouksen 1917 aiheuttaman rahoituksen katkaisuun asti. Linnoittaminen oli samankaltaista kuin Helsingin maalinnoituksessa, tekniikkakin samaa. Linnoittamisen syy ei ole tämän kirjoittajalle aivan selvä Viipurin osalta, Helsingissähän oli kyseessä erittäin tärkeän laivastotukikohdan suojaamisesta ja merilinnoituksen selkänojasta. Viipuri ei ollut lähimainkaan yhtä tärkeä.

Viipurista Koiviston suuntaa menevän “rantatien” itäpuolella olevan tukikohdan taisteluhautaa. Sadassa vuodessa kasvillisuus on valloittanut linnoitteet, mutta ne erottuvat edelleen hyvin selvästi. Kuvan kohdassa vihollinen olisi tullut oikealta.

Ensimmäisen maailmansodan linnoituslaitteet Viipurin liepeillä ovat pääosin vaipuneet unholaan ja ne myös helposti sekoittuvat toisen maailmansodan alla ja aikana tehtyihin. Venäläisten tekemiksi väitetään mm. Pappilanniemessä Koiviston tien suunnassa olevia kallioon louhittuja keskeneräisiä asemia. Mutta ainakaan allekirjoittaneelle kukaan ei ole todisteita tästä esittänyt. Oma käsitykseni on, että ne ovat VKT-linjaan liittyviä ja suomalaisten tekemiä.

Sen sijaan aivan varmasti ensimmäiseen maailmansotaan liittyvät parisen kilometriä pidemmällä Koiviston tien varressa olevat asemat, jotka upseeripartio “löysi” viime vuonna. Nyt niitä katsomassa käytiin suuremmalla joukolla ja todettiin niiden suomalaisille outo rakennustapa. Suurista kivistä oli ladottu osin maan pinnalle rintavarustus, joka vihollisen puolelta oli katettu taisteluhaudasta kaivetulla maalla. Näin oli saatu aikaiseksi pitkiä valleja, jotka eivät juurikaan polveilleet. Selkeä pyöreähkö tukikohta löytyi Koiviston tien itäpuolelta ja siitä ohessa muutama kuva. Lähteiden mukaan samanlainen tukikohta pitäisi löytyä myös Koiviston tien länsipuolelta. Viitteitä siitä, että suomalaiset olisivat asemia esimerkiksi kesäkuussa 1944 käyttäneet ei ole. Asemat ovat sadan vuoden iästään huolimatta hyvin säilyneet.

Melkoisella varmuudella suomalaiset kuitenkin käyttivät sekä talvi- että jatkosodassa aivan kaupungin rakennetun alueen tuntumassa Kiesilässä olevia asemia, jotka joissakin kartoissa on piirretty talvisodan T-asemaan kuuluviksi ja joissa kesällä 1944 mitä ilmeisimmin taisteli 20. Prikaatin toiseen pataljoonaan kuuluva 7. komppania. Asemien rakennustapa on sama kuin Koiviston tien varressa olevan tukikohdan, mutta joku on tehnyt pesäkkeitä lisää. Ehkä talvisodassa tai vasta vuonna 1944, kirjoittajalla ei ole täsmällistä tietoa. Näyttää kuitenkin siltä, että ensimmäisen maailmansodan aikana rakennettu tukikohta ja sen jatkeena oleva taisteluhauta on otettu käyttöön osana VKT-linjaa. Asema näyttää edelleen sangen hyvältä eli Viipurin puolustajien valitukset huonoista asemista eivät ainakaan tässä kohdin päde.

Kartassa vihreällä tukikohta ja sen jatkeena oleva taisteluhauta/rintavarustus. Asemiin liittyy myös erittäin suuri kuoppa hieman taaempana, mitä ilmeisimmin jonkinlaisen yläkulmilla ampuvan kaarituliaseen paikka, ehkä mörssärin tai miinanheittäjän. Punainen kaksoisviiva on T-asema ja punainen yksinkertainen viiva linja mihin osta päättyi. Kartta kirjasta Öhqvist, Talvisota minun näkökulmastani.

Koiviston tien varressa vuoden 1916 lopulla olleet venäläisten rakentamat puolustuslaitteet, vihreällä tukikohdat ja sinisellä piikkilankaesteet. Viipurin kaupunki oikeassa yläkulmassa. Aivan pohjoisessa on linnoituslaitteita Pappilanniemessä, mutta eri kukkulalla kuin missä nykyisin on kallioon louhittuja asemia. Kartassa näkyvistä asemista tuskin on mitään jäljellä, koska kohdassa on vuosikymmeniä ollut venäläistä siirtolamökkiasutusta. Kesäkuussa 1944 niemessä ollut 20. prikaatin 14. komppania on kuitenkin asemia saattanut käyttää, koska sen asemat on kartoissa piirretty osaksi juuri samaan kohtaan Koiviston tietä hallitsevalle kukkulalle. Lähteenä Sotakorkeakoulun diplomityö 1930-luvun lopulta.

Taisteluhautaa samasta tukikohdasta, vihollinen olisi tässäkin tullut oikealta. Tukikohta on hallitsevalla matalalla kukkulalla, josta ampuma-alaa lienee ollut mukavasti. Nyt tietysti sata vuotta kasvanut hoitamaton metsä on esteenä.

Vihollisen puoleinen rintavarustus on tehty latomalla päällekkäin sangen taidokkaasti alueelta löytyviä luonnonkiviä. Tässä ei ole kaivettua taisteluhautaa juuri ollenkaan, koska alla on kallio. Kirjoittaja antamassa mittakaavaa.

Taisteluhautaa aivan kaupungin tuntumassa Kiesilässä. Tekotapa on sama kuin Koiviston tien varressa eli mitä ilmeisimmin myös ensimmäisen maailmansodan aikaista työtä. Vihollinen tässä tulossa oikealta.

Sinisellä on karttaan merkitty puheena oleva Kiesilän tukikohta ja sen jatkeena oleva taisteluhauta jne. Punainen kaksoisviiva on T-asema ja punainen yksinkertainen viiva linja mihin osta päättyi. Kartta kirjasta Öhqvist, Talvisota minun näkökulmastani.

Rintavarustusta Kiesilässä. Kirjoittajan käsityksen mukaan talvisodassa kaupunkia puolustettiin näissä asemissa ja perinnettä jatkoi 20. prikaatin 7. komppania kesäkuussa 1944, vihollinen tuli rintavarustuksen takaan.

Avainsanat: , , , , ,

Share This