Konfliktista toiseen – haastattelussa lähetystöneuvos Anssi Kullberg

Suomen suurlähetystössä Kiovassa lähetystöneuvoksena työskentelevällä Anssi Kullbergilla on laaja kokemus murrosvaiheessa ja sen kynnyksellä olevista valtioista. Suomen Sotilas kysyi Kullbergin näkemyksiä meneillään olevasta Ukrainan konfliktista sekä Lähi-idän tilanteesta.

Lähetystöneuvos Anssi Kullberg, kuva Sampo Lindgren

Lähetystöneuvos Anssi Kullberg, kuva Sampo Lindgren

Lähi-idän ja Itä-Euroopan tapahtumilla on yhtymäkohtia. Molemmilla alueilla on ollut jo pitkään käynnissä laajempi yhteiskunnallinen, poliittinen ja taloudellinen siirtymäkausi.

Molemmat ovat EU:n naapurustoa, ja tapahtumat vaikuttavat väistämättä EU-alueelle, vaikka EU itse olisi passiivinen, Kullberg valottaa Ukrainan ja Lähi-idän konfliktien samankaltaisuutta. Molemmilla alueilla konflikteihin vaikuttavat suurvaltaristiriidat ja suurvaltojen paikallisiin luomat vasallisuhteet. Kansalaisten suhde autoritäärisiin hallintoihin on katkera. Kullbergin mukaan Venäjä ja Iran ovat vuosien 2003–2005 värivallankumouksista alkaen pitäneet demokraattisia kansannousuja valtansa vakavimpana haastajana ja tehneet yhteistyötä estääkseen alueen valtioiden demokratisoitumisen.

Kullberg toteaa, että kun länsimaat eivät puuttuneet vuonna 2008 Georgian konfliktiin ja vuodesta 2011 alkaen Syyrian tapahtumiin, niin passiivisuus vaikutti suoraan Ukrainan tilanteeseen.

– Tämä on valitettavasti kannustanut yhä laajempaan kumoukselliseen, terroristiseen ja propagandistiseen sodankäyntiin länsimaita ja länsisuuntautuneita alueen maita vastaan, Kullberg analysoi tilanteen kehitystä.

Tätä nimitetään nykyään usein hybridisodaksi.

– Kovin paljon ei tarvitse perehtyä taktiikoihin, toimijoihin ja propagandaan, kun huomaa erittäin vahvat samankaltaisuudet identtistä propaganda-aineistoa ja tapahtumien käsikirjoituksia myöten. Tämä herättää tietysti kysymyksen yhteisestä sylttytehtaasta. Toisaalta on muistettava, kuinka ahkerasti islamilaiset radikaalit lainasivat oppeja äärivasemmistolta kylmän sodan loppua kohti. Opetukset kulkevat myös toiseen suuntaan: väkivaltaa harjoittavat eurooppalaiset äärioikeisto- ja äärivasemmistoryhmät ovat perehtyneet esimerkiksi Hizbullahin, al-Qa’idan ja Da’ishin toimintatapoihin. Neuvostoliitossa ja Venäjällä nämä taktiikat ovat perinteisesti kuuluneet myös valtiollisten erityispalvelujen oppeihin, terrorismiinkin hyvin perehtynyt diplomaatti muistuttaa.

Vakaudesta kaaokseen

Kullbergin mukaan Damaskos vuosina 2005–2008 on hyvä esimerkki siitä, kuinka näennäistä diktatuurin vakaus oli. Monen ulkomaalaisen käsitys muodostui suppean tuttavaverkoston perusteella.

– Tieto ja näkemys maan ja koko arabialueen tilasta oli osattava kaivaa maan alta ja kuulla ihmisiltä omien yksityisten verkostojen kautta. Samanlaista olisi todennäköisesti ollut länsimaisella diplomaatilla Itä-Berliinissä tai jossain muussa kommunistimaassa kylmän sodan aikana. Moni heistäkin raportoi muurin murtumiseen saakka, että järjestelmä on vakaa, hän muistelee.

Kullberg korostaa monipuolisen kontaktiverkoston tärkeyttä. – Suomalaisten perisyntinä on hyväuskoisuus. Ja kun ei ole voimavaroja omaan riittävän laajaan tietojen tarkisteluun, ollaan riippuvaisia muutamasta virallisesta tai toisen käden lähteestä.

Kiovassa

Suomen Kiovan-suurlähetystössä Kullbergin tehtäviin kuuluu erityisesti politiikan seuraaminen. Donbassin sodasta ei ollut tietoakaan, kun hän aikanaan saapui Viktor Janukovitshin hallitsemaan maahan.

– Tämä on hybridisotaa, jota käydään suorien hyökkäysten ja aluevaltausten samoin kuin kaikkien epäsuorempien keinojen kautta. Ei ole helppoa olla taloudellisesti heikko ja poliittisesti epävakaa valtio, johon kohdistuu suurvallan hyökkäys kaikilla rintamilla: sotilaallinen, poliittinen, kumouksellinen, taloudellinen ja propagandistinen, Kullberg kuvaa tilannetta.

Hänen mukaansa ukrainalaisen yhteiskunnan moniarvoisuus ja monipuoluejärjestelmä yhdistävät maan Eurooppaan.

– Ukrainan kansalaisyhteiskunta osoitti voimansa kahdessa vallankumouksessa ja sen jälkeen maanpuolustuksen polkaisemisessa pystyyn suurvaltahyökkääjää vastaan, joten on mielestäni turha puhua heikosta kansalaisyhteiskunnasta. Hampaaton se ainakaan ei ole verrattuna vaikkapa valtion tuilla elävään suomalaiseen järjestökenttään.

Kullberg ei nostanut asiaa erikseen esiin, mutta en voinut tässä yhteydessä olla pohtimatta vapaaehtoisen maanpuolustuksen merkitystä Ukrainan asian edistämisessä. Sillä on tiettävästi ollut merkittävä vaikutus, vaikka joidenkin taistelijoiden ideologiset motiivit ja tunnukset ovat herättäneet voimakasta paheksuntaa niin Venäjällä kuin länsimaissakin. Suomen Sotilaan nettisivuilla on julkaistu aiemmin Pravyi Sektorissa toimineen Juri Mindjukin haastattelu, jossa myös käsiteltiin aihetta.

Miten padota?

Kullberg muistuttaa Suomen toistuvasti korostaneen sitä, että Venäjän hybridisodassa on vaarallisinta kansainväliseen oikeuteen ja sopimuksiin pohjautuvan sääntöjärjestelmän hajottaminen. Tälle järjestelmälle on rakennettu Euroopan ulko- ja turvallisuuspoliittinen vakaus maailmansotien ja kylmän sodan jälkeen.

– Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että pienet ja varsinkin liittoutumattomat maat ovat taas omillaan ja joutuvat turvaamaan vakautensa aseisiin. Yksikään länsimaa ei tällaiseen halunnut palata.

Hänen mukaansa hybridisodan yleisin muoto on propagandasota, jonka jokainen voi havaita joka päivä. – Useampi asiantuntija onkin viime vuosina todennut, että Venäjän propaganda on suurempi kansainvälinen ongelma kuin Venäjän sotilaalliset operaatiot. Varsinaisen propagandan lisäksi infosotaan kuuluvat esimerkiksi vaikuttajaagenttien ja provokaattorien käyttö, erimielisten vaientaminen, uhkailu ja diskreditointi sekä median ja keskustelupalstojen trollaus keskustelun häiritsemiseksi, hän luettelee.

– Aktiivisten toiminta-alueidensa kuten Ukrainan, Moldovan, Georgian ja Syyrian lisäksi Venäjä on viime vuosina aktivoitunut erityisesti kahdella EU:n reuna-alueella – Balkanilla ja Itämeren alueella. Näistä jälkimmäinen koskettaa tietysti Suomea aivan suoraan ja konkreettisesti.

Hybridisodankäynniltä suojautuminen edellyttää Kullbergin mukaan yhteiskunnallisen tietoisuustason ja yhtenäisyyden kohottamista. Kansakuntaa, jolla on toimiva oikeuslaitos, valveutunut media ja reipas nuoriso, on vaikeampi murtaa kuin korruptoitunutta ja autoritääristä järjestelmää.

– Asiat eivät ole Suomessa niin heikosti kuin Syyriassa, Libanonissa tai Ukrainassa, mutta eivät ne myöskään ole niin hyvin kuin voisivat olla. Talous, media, nuoriso ja poliittinen ilmapiiri – ne ovat kaikki hybridisodankäynnin kohteita, koska ne ovat niitä yhteiskunnan tukijalkoja, joiden horjuessa yhteiskunta ajautuu ongelmiin, ja silloin myös ulkopuolisen paha-aikeisen on helppo tuikata lusikkansa soppaan.


 

Anssi Kullberg tunnetaan laaja-alaisena ja asiantuntevana ulkoasiainhallinnon virkamiehenä ja aktiivisena kirjoittajana. Suomen Sotilaan kustantaja, Kustannusosakeyhtiö Suomen Mies kustansi taannoin Kullbergin yhdessä Christian Jokisen kanssa kirjoittaman teoksen ”Separatismi ja Islamismi”. Kullberg on toimittanut myös muun muassa teoksen ”Suomi, terrorismi ja Supo – koira joka ei haukkunut”.

Pekka Virkki matkusti läpi Ukrainan, Puolan ja Baltian ja haastatteli paikallisia. Lue muun muassa latvialalaisen Edvīns Šnoren, kiovalaisen Ostap Kryvdykin ja lviviläisen Juri Mindjukin haastattelut lehtemme nettisisvuilta www.suomensotilas.fi

Tämä haastattelu on osa suurempaa Suomen Sotilas -lehden 5/2015 numerossa ilmestynytta juttukokonaisuutta Ukrainan kriisistä. Voit ostaa koko lehden digiversion verkkokaupastamme: www.suomensotilas.fi/verkkokauppa/

Avainsanat: , , , ,

Share This