Kozakin suunnitelma 2.0?

Venäjän presidentti Vladimir Putinin keskeistä avustajaa Vladislav Surkovia on pidetty paitsi nyky-Venäjän sisäisen valtiojärjestelmän, myös Ukraina-strategian sekä länsimaita vastaan yleisesti kohdistaman epäsymmetrisen sodankäynnin ja vaikuttamisen keskeisenä strategina. Teatteriohjaaja ja G(R)U:n agentti ovat useimmiten häneen liitettyjä titteleitä.  Hiukan leikillisemmin länsimaiden pakotelistalle päätynyttä, mahdollisesti myös Kiovan itsenäisyydenaukion verilöylyyn osallistunutta Surkovia on kutsuttu Putinin Rasputiniksi.

Vaikka Venäjän hallinnon sisältä on annettu ristiriitaista viestiä Surkovin syrjäänsiirtymisen merkityksestä ja paikkansapitävyydestä, jonkinlaisen signaalin ainakin taktiikan muutoksesta Kreml kaiketi haluaa antaa. Presidentinhallinnon kolmanneksi varapäälliköksi nimitettiin 15.1.2020 varapääministerin tehtävän jättänyt Dmitri Kozak, joka on Keski-Ukrainassa syntynyt, 1970-luvulla sotilastiedustelun Spetsnaz-joukoissa palvellut lakimies. 1980- ja 90-luvuilla hän loi Putinin tavoin uraa Pietariksi nimensä muuttaneen Leningradin hallinnossa. Krimin miehityksen jälkeen Kozakin vastuulle tuli alueen Venäjä-yhteyksien vahvistaminen. Jotain kertoo sekin, että hän on tiettävästi asunut samassa moskovalaisessa talossa presidentinhallinnon päällikkö Sergei Ivanovin ja Sberbankin johtaja German Grefin kanssa.

Mikä sitten on Putinin luottomiehen tavoite Ukrainassa? Sitä voi tietenkin lähinnä arvailla, mutta vihjeitä voi etsiä historiasta.

Molotov-Ribbentrop -sopimuksen myötä Neuvostoliiton valtapiiriin joutuneesta Bessarabian alueesta tehtiin alueella puhutusta romanian kielestä ja romanialaisesta kulttuurista huolimatta Neuvostoliittoon kuulunut Moldovan neuvostotasavalta. Muiden täysivaltaisten neuvostotasavaltojen tavoin se itsenäistyi maan hajotessa, mutta vuosikymmenet olivat tehneet tehtävänsä: kyrillistetyt aakkoset ja merkittävä venäläisvähemmistö estivät monien kannattaman liittymisen Romaniaan ja lopulta läntisen integraation merkittävän syventämisen muutenkin.

1990-1992 käyty Transnistrian sota käytännössä irrotti Moldovasta sen itäisimmän osan, noin kaksikymmentä kilometriä leveän kaistaleen Ukrainan rajalla. Venäjän armeija tuki paikallisia militioita merkittävästi. Transnistriaa on pidetty malliesimerkkinä Venäjän tavasta luoda jäätyneitä konflikteja lähialueillaan oman vaikutusvaltansa lisäämiseksi ja vieraiden valtioiden turvallisuusratkaisujen määrittelemiseksi. Yhä nykyisin alue on kuin kolmenkymmenen vuoden taakse jämähtänyt, salakuljetuksesta ja rikollisuudesta elävä Neuvostoliiton ulkomuseo.

Transnistrian kriisin ratkaisuyrityksissä näytteli erittäin keskeistä roolia Putinin lähipiiriin lukeutunut poliitikko Dmitri Kozak, joka kannatti hänen mukaansa nimettyä “Kozakin suunnitelmaa” avoimesti. Kyse oli periaatteessa hyvin yksinkertaisesta ehdotuksesta: maa olisi järjestetty erilaisen autonomian omaavien alueiden liittovaltioksi, joiden erityislaatuisilla osilla – Transnistrialla ja turkinsukuisten gagauzien asuttamalla Gagauzialla – olisi ollut huomattavasti väestömäärään suhteutettua suurempi edustus kansanedustuslaitoksessa siten että käytännössä kaikki kansainväliset sopimukset olisivat vaatineet alueiden – joilla asui yhteensä alle viidesosa – hyväksynnän. Samanaikaiseti venäläisjoukoille olisi taattu mahdollisuus jäädä maahan aina vuoteen 2020 saakka, joskin vain rajoitetuin vahvuuksin (2000 miestä eikä raskasta aseistusta).

Kozakin suunnitelmaa, jota vastustettiin laajoissa kansalaismielenosoituksissa ei koskaan pantu täytäntöön. Pääministerinä toiminut Vladimir Voronin totesi vuonna 2005 suunnitelman olleen myös Moldovan perustuslain vastainen.

Suunnitelma muistuttaa joiltain osin Ukrainan massamielenosoituksissa vastustettua Saksan liittopresidentti Frank-Walter Steinmeierin mukaan nimettyä Steinmeierin mallia, joka on ollut Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskin Venäjän kanssa käymien neuvottelujen pohjana. Mallissa Ukraina järjestäisi vaalit Donetskin ja Luhanskin alueella rajavalvonnan tultua palautetuksi Ukrainalle. ETYJ:in hyväksyessä vaalien menettelytavat ja tuloksen – mikä ei luonnollisesti ole alkuunkaan sanottua – alueet saisivat autonomian. Siitä, mitä autonomia pitäisi sisällään ja kenellä paikallisvaaleissa olisi äänioikeus ei ole kuin valistuneita tai vähemmän valistuneita arvauksia.

Kozakin yllättävä nostaminen Venäjän valtahierarkiassa ei varmastikaan ole vahinko. Kertooko se Itä-Ukrainan tilanteen muistuttavan Transnistriaa, Venäjän tavoitteiden olevan identtisiä vai onko tarkoitus ainoastaan hämmentää, pelotella ja luoda Ukrainaan sisäistä eripuraa? Nämä kysymykset jäävät vielä avoimiksi, kuten myös Ukrainan lähitulevaisuus. Tänään tulleen tiedon mukaan myös Volodymyr Zelenskin presidentinhallinnon päällikkö Andrii Bohdan on erotettu tehtävästään. Hänen tilalleen nousee kansainvälisissä keskusteluissa kuuluisuutta niittänyt presidentin vanha ystävä Andrii Jermak.

Share This