Kuinka käy Royal Navyn purukaluston?

Tulevan pitkän kantaman Lockheed Martin AGM-158C LRASM -meritorjuntaohjuksen laukaisu pystysuorasta Mk. 41 VLS -säilytys- ja laukaisujärjestelmästä

Teksti: Aleksei Kettunen

Yhdistynyt kuningaskunta (Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta) eli puhekielessä Iso-Britannia tai Englanti on perinteiden maa. Menneiden aikojen merisuurvalta-asemasta johtuen Kuninkaallinen laivasto on edelleenkin se maan asevoimien puolustushaara, joka herättää vahvimpia tunteita ja tuottaa eniten uutisointia. Vaikka edellisen kerran brittilaivasto kävi meritaisteluja 1982 Falklandin sodan aikana, brittimediassa ammutaan täysilaidallisia jatkuvasti.

Iso-Britannissa on 2010 lähtien toteutettu merkittäviä puolustusbudjettileikkauksia, jotka ovat olleet paikallisesta näkökulmasta katsottuna siinä mielessä ennennäkemättömiä, että jos aina aiemmin pyrittiin kynsin hampain säilyttämään hyvin koulutettu ja ammattitaitoinen palkka-asevoimien värvätty henkilöstö jopa kaluston kustannuksella, niin tällä kertaa kaluston ohella vähennettiin runsaalla kädellä myös henkilöstöäkin. Kuninkaallisen laivaston leikkaukset johtivat myös kalustopuolella siihen, että sen tärkein asejärjestelmä pintamaaleja vastaan – meritorjuntaohjukset – alkoivat käydä vähiin.

Boeing RGM-84D Harpoon Block 1C (GWS 60) -meritorjuntaohjuksen laukaisu Kuninkaallisen laivaston Tyyppi 23 fregatista F 231 HMS Argyll.

Boeing RGM-84D Harpoon Block 1C (GWS 60) -meritorjuntaohjuksen laukaisu Kuninkaallisen laivaston Tyyppi 23 fregatista F 231 HMS Argyll.

Kuninkaallisen laivaston pinta-aluksiin tukeutuvat Westland Lynx -helikopterit aseistettiin 1982 alkaen lyhyen kantaman kevyillä BAe Dynamics Sea Skua -meritorjuntaohjuksilla. 145-kiloisella tutkahakuisella aliääniohjuksella oli 25 km kantama ja siinä oli 35 kg puoliläpäisevä taistelukärki. Ohjus oli vientimenestys, mutta se päätettiin poistaa käytöstä maaliskuun 2017 loppuun mennessä. Viimeisen Sea Skua -ammunnan Kuninkaallinen laivasto suoritti maaliskuussa 2017.Korvaava, pintamaalien lisäksi maamaalejakin vastaan soveltuva MBDA Sea Venom/ANL -monitoimiohjus tulee palveluskäyttöön uusiin perus-Lynxin evoluutioihin, AgustaWestland AW159 Wildcat -helikoptereihin vasta 2020, mikä jättää Kuninkaallisen laivaston helikopterit ilman tehokasta asejärjestelmää pintamaaleja vastaan lähes kolmen vuoden ajaksi.

MBDA Sea Venom/ANL -monitoimiohjuksilla aseistettu AgustaWestland AW159 Wildcat -helikopteri.

MBDA Sea Venom/ANL -monitoimiohjuksilla aseistettu AgustaWestland AW159 Wildcat -helikopteri.

Kuninkaallisen laivaston järeämpi meritorjuntaohjus, brittiläisittäin GWS60:ksi nimetty Boeing RMG-84D Harpoon Block 1C ostettiin Yhdysvalloista 1984 alunperin neljän  3. tuotantosarjan Tyyppi 22 fregatin ja 16 myöhemmin palvelukseen tulleen Tyyppi 23 fregatin pääasejärjestelmäksi. Tällä hetkellä GWS 60 -meritorjuntaohjusta käytetään kaikissa palvelukseen jääneissä Tyypin 23 fregateissa ja kolmessa (HMS Daring, HMS Diamond ja HMS Duncan) kuudesta rakennetusta Tyyppi 45 hävittäjissä, joihin ohjukset laukaisulavetteineen siirrettiin käytöstä poistetuista 3. tuotantosarjan Tyyppi 22 fregateista.

Amerikkalainen Harpoon-meritorjuntaohjusperhe suunniteltiin 1968–1981, testaus alkoi 1972, sarjatuotanto 1975 ja palveluskäyttö 1977. Ohjusta on valmistettu yli 7 500 kpl ja se on 29 eri valtion käytössä. Ohjusperhe koostuu lentokoneista laukaistavasta AGM-84, maasta tai pinta-aluksesta laukaistavasta RGM-84 ja korkeintaan 60 metrin syvyydestä sukellusveneen torpedoputkesta laukaistavasta UGM-84 -versioista. Vuosien varrella ohjusperhettä on modernisoitu ja uusin versio on RGM-84N (AGM-84N) eli tuotantoerä Block II+ ER (Extended Range -pidennetty kantama).

Brittien käyttämällä vanhahkolla RMG-84D -version 220 km kantaman 5,2-metrisellä ja laukaisupainoltaan 742-kiloisella tutkahakuisella aliääniohjuksella (0,85 Machia) on 235 kg taistelukärki. Ohjus lentää ohjelmoidulle kohdealueelle inertiaalinavigoinnin avulla, käynnistää noin 40 km etäisyydellä aktiivisen tutkahakujärjestelmänsä, havaitsee maalit, valitsee niistä annettujen parametrien avulla tuhottavan maalin ja suorittaa loppulähestymisen joko ponnahtamalla ylös tai erittäin matalalla korkeudella merenpintaa viistäen. Ohjuksen uudemmissa versioissa on käytössä myös GPS-navigointi ja kaksisuuntainen datalinkki maalitietojen päivittämistä varten.

Marraskuussa 2016 arvostettu Jane’s -media uutisoi, että Kuninkaallinen laivasto aikoo poistaa GWS60 -meritorjuntaohjukset käytöstä 2018 loppuun mennessä kustannuspaineiden takia jättäen Kuninkaallisen laivaston kokonaan ilman meritorjuntaohjuksia – eli tehden brittipinta-aluksista käytännössä aseettomia pintauhkaa vastaan lukuun ottamatta alusten tykistöjärjestelmiä. Asiasta kerrottiin pian tämän jälkeen myös Suomen Sotilaassa.

Wildcat-helikopteri

Osuma…

Koska pinta-alusten välisessä taistelussa meritorjuntaohjukset ovat olleet pääosassa aina siitä lähtien, kun 21.10.1967 kaksi egyptiläistä Komar-luokan neuvostovalmisteista ohjusvenettä Port Saidin laiturista irrottautumatta upottivat israelilaisen Eilat -hävittäjän Siinain niemimaan edustalla neljällä P-15 Termit (SS-N-2 Styx) -meritorjuntaohjuksella, asiasta nousi valtava Englannissa mediakohu – varsinkin kun venäläinen laivasto-osasto oli Admiral Kuznetsov -tukialuksen johdolla purjehtinut matkallaan Syyriaan Englannin kanaalin läpi 21.10.2016. Mediakohu vaimeni, mutta voimistui uudestaan venäläisen laivasto-osaston purjehtiessaan uudestaan Englannin kanaalin läpi tammikuussa 2017 paluumatkallaan kotitukikohtaansa Severomorskiin Kuolan niemimaalle.

Kustannuspaineiden lisäksi toisena syynä GWS60 -meritorjuntaohjuksista luopumiselle nähtiin myös se, että ne olivat vanhenemassa. Englanti oli jo mukana seuraavan sukupolven pinta- ja maalikohteita vastaan soveltuvan MBDA Future Cruise/Anti-Ship Weapon -monitoimiohjuksen kehittämisessä yhdessä Ranskan kanssa, mutta tämä yliäänilentoon tai jopa hypersoniseen lentoon pystyvä, 300 km kantaman ohjus olisi valmis palveluskäyttöön vasta 2030-luvulla. Tämän kehitysprojektin ainoa konkreettinen välitulos on vuonna 2011 esitelty MBDA CVS401 Perseus -ohjuskonsepti.

Toinen vaihtoehto olisi modernimman, mutta lähempänä palveluskäyttöä olevan meritorjuntaohjuksen hankinta. Yhdysvaltain laivasto on nimittäin tällä hetkellä samankaltaisessa tilanteessa: raskaista strategiseen risteilyohjukseen perustuvista RGM/UGM-109B Tomahawk -meritorjuntaohjuksista luovuttiin jo 1990-luvulla ja vakavien pintauhkien puuttuessa US Navyn työjuhdan – Arleigh Burke -luokan hävittäjän IIA-tuotantosarjasta ehdittiin poistaa kevyemmät Harpoon -meritorjuntaohjuksetkin 1995 alkaen.

Amerikkalainen ratkaisu meritorjuntaohjuspuutteeseen on 2018 palvelukäyttöön tuleva, Suomen Ilmavoimienkin käytössä olevaan AGM-158A JASSM -rynnäkköohjukseen perustuva 800 km kantaman meritorjuntaohjus AGM-158C LRASM-A.

Jännitys Kuninkaallisen laivaston meritorjuntaohjusasiassa säilyi syyskuun 2017 Lontoon puolustusalan Defence and Security Equipment International (DSEI) -näyttelyyn asti, jolloin sama arvostettu Jane’s -media uutisoi nimettömään Amiraliteetin korkea-arvoiseen lähteeseen viitaten, että GWS 60/Harpoon Block 1C -meritorjuntaohjusten käyttö Tyypin 23 fregateissa jatkuu ainakin 2020 asti ja Kuninkaallinen laivasto suorittaa ohjusten elinkaaripäivityksen omin voimin ilman alan teollisuuden apua. Sama lähde ilmoitti, että muitakin ratkaisuja tutkitaan. Eli kaikesta päätellen Kuninkaallisen laivaston kyky pintauhkien torjuntaan säilyy ainakin 2020 saakka.

Lockheed Martin AGM-158 JASSM -rynnäkköohjus.

Lockheed Martin AGM-158 JASSM -rynnäkköohjus.

 

 

 

 

 

 

 

 

…ja vakava vuoto

Toinen seikka on se, miten tämän aiheen uutisointi on hoidettu. Sekä GWS 60/Harpoon Block 1C -meritorjuntaohjusten käytöstä poistaminen 2018 että niiden käytön jatkaminen 2020 asti on uutisoitu englantilaisen sotilasalan median arvovaltaisimmassa Janes’ -julkaisussa, mutta kumpikin uutinen perustuu nimettömiin ”korkea-arvoisiin lähteisiin Amiraliteetissa”.

Virallista julkista ilmoitusta kummastakaan asiasta ei ole tehty, mutta tämä voi johtua brittiläisen ja suomalaisen mediakulttuurin eroista – tietyssä muodossa tehty uutisointi Janes’-mediassa vastaa brittiyleisön silmissä uskottavuudeltaan Buckinghamin palatsin virallista lehdistötiedotetta. Eräs kommunikaatiokäytäntöjen eroja kuvaava detalji on se, että DSEI-näyttelyssä useita esitelmiä ja lehdistötilaisuuksia pitäneet Amiraliteetin korkea-arvoiset edustajat eivät maininneet meritorjuntaohjusaiheesta sanaakaan, vaikka se on eräs Kuninkaallisen laivaston kehittämisen avainkysymyksiä. Vielä yllättävämpää oli se, ettei media esittänyt aiheesta kysymyksiä.

BAe Dynamics Sea Skua -meritorjuntaohjuksen koulutusmalli kuwaitilaisen P 5509 KNS Al-Dorrar -aluksen kannella harjoituksen aikana 2002.

BAe Dynamics Sea Skua -meritorjuntaohjuksen koulutusmalli kuwaitilaisen P 5509 KNS Al-Dorrar -aluksen kannella harjoituksen aikana 2002.

Suomessahan mitään maapuolustukseen liittyvää päätöstä ei “ole kirkossa kuulutettu” ennen hallituksen, Puolustusministeriön tai Puolustusvoimien virallista ilmoitusta. Meilläkin asioista voidaan käydä mediakeskustelua, mutta sen lähtökohtana on oltava “viralliset” faktat, joiden päälle jokainen voi rakentaa omia visioitaan. Lisäksi Suomessa on tapana, että toimittajat esittävät kysymyksiä, joihin jopa kenraalitkin useimmiten myös vastaavat. Suomalaista maapuolustusalan käsittelyä valtamediassa ei siis rajoita tarjolla olevan tiedon puute, vaan toimittajien puutteellinen aihepiirin tuntemus sekä pyrkimys levikin kasvattamiseen asiasisällön kustannuksella.

Suomalaisessa journalistiikassa “nimetön lähde” tarkoittaa usein kyseenalaista tietoa, mutta kulttuurieroista johtuen Englannissa se näyttää olevan eräs tärkeimpiä kommunikaatiokanavia myös maanpuolustusasioissa. Koko tämän brittiläisen jännitysnäytelmän tuloksena on kuitenkin se, että nyt jokainen saarivaltion asukki on tietoinen siitä, että kitsaiden kirstuvartioiden takia uljaat merimiehet joutuvat elinkaaripäivittämään meritorjuntaohjuksia omin voimin ja että aluskantaansa mittavasti uudistavan Kuninkaallisen laivaston määrärahoista on tingitty aivan liikaa – varsikin kun Venäjän merivoimat purjehtivat Englannin kanaalissa kuin kotivesillään.

Tämän kaiken luulisi olevan hyödyksi, kun Kuninkaallisen laivaston määrärahoista tehdään jatkossa päätöksiä.

Palaamme “vanhan kunnon Englannin”, sen maavoimien ja Kuninkaallisen laivaston pariin tulevissa Suomen Sotilaan numeroissa.

Ranskalais-brittiläinen MBDA Sea Venom/ANL -monitoimiohjus.

Ranskalais-brittiläinen MBDA Sea Venom/ANL -monitoimiohjus.

Share This