Kuinka paljon on kylliksi?

NATO:ssa käydään paraikaa kovia jäsentenvälisiä sen suhteen, kuinka paljon yhteiseen puolustukseen on panostettava, jotta voitaisiin sanoa, että se on uskottava. Tässä keskustelussa ei ole sinänsä mitään uutta: sama debatti on jatkunut siitä saakka kun läntinen puolustusliitto perustettiin huhtikuussa 1949.

Keskustelu on vain saanut uusia ulottuvuuksia sen jälkeen, kun presidentti Donald Trump ilmoitti NATO:n olevan menneisyyden reliikki ja lisäsi,  että mikäli eurooppalaiset jäsenmaat eivät satsaa nykyistä enemmän puolustukseensa, niin Yhdysvallat tulee harkitsemaan puolustusvelvoitteitaan niitä kohtaan.

Mikä määrä panostusta olisi sitten kylliksi ? NATO:n jäsenmaat, Yhdysvallat muiden mukana, ovat asettaneet jo pari vuosikymmentä sitten itselleen puolustusmenoja koskevan tavoitetason, joka on 2 prosenttia kunkin maan bruttokansantuotteesta.

Pitkälti tämä päätös on jäänyt kuitenkin pelkäksi suositukseksi, ja tällä hetkellä on vain viisi jäsenmaata, joiden puolustusmenojen osuus bruttokansantuotteesta on 2 prosenttia tai sen yli. Nämä maat ovat Yhdysvallat, Iso-Britannia, Kreikka, Puola ja Viro. Ranska on aika lähellä tuota suositusta. Sen sijaan Euroopan mahtimaa Saksa käyttää puolustukseensa vain runsaan prosentin jättimäisestä bruttokansantuotteestaan.

Walesin huippukokouksessa syksyllä 2014 jäsenmaat menivät vielä suosituksessaan askelta pitemmälle ja asettivat toisenkin tavoitteen: kunkin maan tulisi pyrkiä käyttämään ainakin 20 prosenttia puolustusbudjetistaan puolustusmateriaalin hankintaan. Se onkin järkevä suositus, sillä onhan maiden puolustuskyvyssä eroa, jos yksi jäsenmaa käyttää puolustusbudjetistaan leijonanosan henkilöstömenoihin – joillakin jäsenmailla nämä menot voivat olla jopa yli 80 prosenttia budjetista – ja toinen satsaa vahvasti uuteen materiaaliin, koulutukseen ja sotaharjoituksiin.

Maailmanpolitiikan suuret muutokset, Venäjän uhittelu ja Trumpin tulevan presidenttiyden ounastelu ovat saaneet aikaan yhteisvaikutuksen, jonka tuloksena NATO-maiden yhteen lasketut puolustusmenot (pois lukien Yhdysvallat) nousivat kuin nousivatkin lähes 4 prosenttia vuonna 2016. Euromääräisesti ilmaistuna lisäys oli noin 10 miljardia eli karkeasti sanoen Suomen ilmavoimien nykyisen monitoimihävittäjäkaluston uusimiskustannusten verran. Vauraiden Euroopan maiden talouksien mittakaavassa tämä puolustusmenojen nousu ei ollut järin suuri, mutta suunta on oikea.

Amerikkalaisten katseet ovat erityisesti kiinnittyneet Saksaan, joka nyt käyttää puolustukseensa noin 33 miljardia euroa.  Jos se noudattaisi yhdessä sovittua 2 prosentin tavoitetta, sillä olisi yli 60 miljardia käytettäväksi sen oman ja liittoutuman puolustukseen.

Miten Suomi sitten menestyisi puolustusbudjettinsa suhteen, jos olisimme jäsen läntisessä puolustusliitossa? Paljonko me jäisimme jälkeen NATO:n yllä kuvailluista tavoitteista?

Itse asiassa me selviytyisimme niistä kunnialla. Tällä hetkellä meidän puolustusbudjettimme – kooltaan noin 2,9 miljardia euroa – on noin 1,3 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta.

Tämä ei kuitenkaan ole NATO:n mittareilla mitattuna koko totuus. Jos me käyttäisimme liittoutuman meistä poikkeavia laskentaperusteita ja laskisimme puolustusmenoiksi esimerkiksi sotilaiden eläkkeet ja Rajavartiolaitoksen kalustomenot, niin meidän puolustusmenomme nousisivat jo 1,7-1,8 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Ja jos vielä otamme laskuissa huomioon tulevat valtaisat ilma- ja merivoimien kalustohankinnat, niin meidän puolustusbudjettimme tulee koko 2020-luvun olemaan enemmän kuin 2 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Tulemme siis ensi vuosikymmenellä olemaan tässäkin suhteessa oikein hyvässä NATO-kunnossa.

Pauli Järvenpää

International Centre for Defence and Security (ICDS), Tallinna

Share This