Kunnia ja velvollisuus

Asevelvollisena Panssariprikaatissa

Kunnia ja velvollisuus

Lataa sähköinen kirja klikkaamalla kansikuvaa

Tätä kirjoittaessani palvelusajastani on kulunut päälle kaksi vuotta. Elämä on mennyt eteenpäin, mutta moni asia on muuttunut verrattuna elämään ennen armeijaa. Hyvässä sekä pahassa.

Ajatus kirjasta kypsyi oikeastaan jo palveluksen aikana; kaiken näkemänsä ja kokemansa halusi käsitellä jotenkin, eikä kirjoja nykyajan varusmiehenä olemisesta ole kovinkaan montaa. Viime sodat ja rauhanturvaoperaatiot hallitsevat kirjallista kenttää, mutta tuhansia miehiä ja satoja naisia vuosittain koskeva tapahtuma ja elämänvaihe on jäänyt pimentoon. Silti jokaiselle jää muistoja, joita jaetaan tutuille ja tuntemattomille sopivan tilaisuuden tullen, halusivat kuulla tai eivät. Viimeistään siinä vaiheessa, kun aloin nähdä unia, jossa palaan lomilta vain huomatakseni olevani reservissä, tajusin, että mielenrauhani takia asiat on hyvä kirjoittaa paperille.

Kirjaa lukiessa kannattaa muistaa, että kyseessä on korostetusti subjektiivinen kokemus. Ihmiset kokevat asiat eri tavoin, jopa saman yksikön sisällä, saati muissa joukko-osastoissa. Esitän kritiikkiä ja kehun silloin kun koen sen aiheelliseksi. Olen kirjoittanut päiväkirjamaisesti, mutta ulkomuistista – siksi ajanjaksoissa voi olla päällekkäisyyksiä ja ristiriitaisuuksia. Olen pyrkinyt käyttämään entisten inttitovereideni apua virheiden korjaamisessa, mutta otan täyden vastuun jäljellä olevista kömmähdyksistä. Olen säilyttänyt autenttisen kielenkäytön ja inttislangin, myös roisimmissa tapauksissa. Taiteilijan vapaudella olen poiminut tilanteita, jotka mielestäni sopivat esimerkeiksi lajeistaan, ja jättänyt pois häveliäisyyssyistä tiettyjä asioita palvelustovereistani. Samasta syystä myös nimet on muutettu.

Kirjaani ei ole tarkoitettu hyökkäykseksi armeijaa vastaan esimerkiksi Pentti Haanpään ”Kenttä ja kasarmi” -kirjan tapaan, vaikka esittämäni kritiikki on välillä purevaa. Uskon, että asevelvollisuus on paras vaihtoehto Suomelle, mutta uskon myös, että Puolustusvoimat kaipaa uudistuksia. Välillä ristiriita opetetun ja todellisuuden välillä oli hämmentävä, näin muun muassa johtajakoulutuksessa. Kannattaa muistaa, että esimerkiksi armeijassa opittu johtamistyyli siirtyy herkästi myös siviiliin – oli se relevantti tai ei.

Monessa kohdassa käsittelen myös hyvin henkilökohtaisia asioita, välillä rankkojakin. Toivon lukijalta kärsivällisyyttä sekä ymmärrystä näissä kohdissa. Pakottauduin kirjoittamaan kuten asiat aikoinaan koin, vaikka nykyiset tuntemukseni ovatkin erilaiset. Asioita on sovittu ja puhuttu halki. Aina ei mene kuten toivoo, toisinaan paska osuu tuulettimeen – mutta kaikesta voi selvitä. Päivä kerrallaan.

19.4.2017 Lappeenrannassa
Juhani Veijalainen

Avainsanat: , , ,

Share This